Matkalla maailmalla, kohteena Teneriffa

Ihmisen elinympäristö on muuttunut valtavasti lyhyessä ajassa. Kun vertaa nykypäivän elinympäristöä kivikauteen, keskiaikaan tai vaikkapa vain muutamiin vuosikymmeniin sitten, on muutosten määrä suuri. Virikkeiden ja sosiaalisten kontaktien määrä on moninkertaistunut. Liikenne, kulkuvälineet, kommunikaatiovälineet ja teknologian kehitys ovattuoneet monta mullistusta mukanaan. Elämänmeno ja elämänrytmi on aivan erilaista kuin ennen. Evoluutio ei ole kuitenkaan ehtinyt muokata mieltämme ja kehoamme kehityksen tahtiin niin, että olisimme täysin ehtineet sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Tästä syystä kärsimmekin liiallisesta stressistä, kiireestä ja virikkeiden liiallisesta määrästä. Palautumisen ja voimaannuttavien asioiden merkitys onkin valtava.

Kirjoitan usein arjen merkityksellisyydestä ja siitä, miten tärkeää on elää itsensä näköistä arkea ja pysähtyä nauttimaan pienistä hetkistä. Arjen lisäksi myös uudet elämykset ja kokemukset, erityiset hetket rikastuttavat elämää. Kirjoitankin nyt lomamatkastamme Teneriffalle ja kokemuksistani palmujen alla.

Märkä, kylmä, pimeä ja viimainen talvi ei vain sovi minulle lainkaan. Vireystasoni laskee ja tietynlainen melankolia valtaa mielen. Kun aurinko paistaa, on lämmintä ja valoisaa, tuntuu kuin heräisin eloon. Eli loma etelään keskellä Suomen talvea oli enemmän kuin tervetullut.

Asuimme reilun viikon Kn Aparthotel Columbuksessa, Playa de las Americassa. Huoneistohotelli oli siisti ja miellyttävä ja pidin siitä, että huoneistossa oli oma keittonurkkaus, jossa aamupalan sai tehdä itse oman aikataulunsa mukaisesti. Hotellin sijainti oli loistava ja merenrantaan tai kaupungin ytimeen käveli hetkessä. Hotelli oli suuri ja uima-altaita oli useita, tosin vain yksi lämmitetty.

Viimeiset kolme päivää vietimme Los Cristianosissa, Hg Cristian Sur Apartments hotellissa. Hotelli oli idyllinen ja vehreä. Puutarha kukki ja sisäpiha tuntui pieneltä paratiisilta uima-altaineen ja kaikkine kasvineen. Ruokakauppoja ja ravintoloita oli lähellä useita ja meren rantakin oli kävelymatkan päässä. Huoneisto oli verrattain suuri ja siihen kuului myös oma piha.

Loma oli kaikinpuolin ihana ja auringon lämmössä mieli lepäsi ja omatkin akut latautuivat. Erityisesti Los Cristianos oli omaan mieleeni ja haluan ehdottomasti lähteä matkalle kohteeseen uudelleen. Haluan nostaa esille Oro di Napoli nimisen italialaisen ravintolan, johon päädyimme TripAdvisorin suosituksesta. Ravintola näytti melko vaatimattomalta ulkoapäin, emmekä todennäköisesti olisi sinne koskaan sattumalta eksyneet. Tosin ravintola oli koko ajan täynnä, joka kertoo sen suosiosta ja ravintolaan kannattaakin tehdä etukäteen pöytävaraus.. En ole ikinä syönyt niin hyvää pizzaa kuin Oro di Napolissa. Italian Milanossa ja Napolissa syödyt pizzat jäivät kirkkaasti tämän makunautinnon varjoon. Pizza oli ehdottomasti 10 +.

Kotimaan matkailua, viikonloppu Jyväskylässä

Olimme mieheni kanssa viettämässä kahdenkeskistä laatuaikaa ja minilomaa Jyväskylässä. Olen vahvasti sitä mieltä, että puolisolle ja parisuhteelle tulee antaa kahdenkeskistä laatuaikaa, jotta suhteen kipinä, rakkaus, intohimo, ystävyys ja vahva halu olla yhdessä pysyy yllä. Kahdenkeskiset hetket ovat parhaimmillaan sekä osa arkea, että teemana osalle lomista.

Kiire, velvollisuudet, lapset, työ, harrastukset ja elämä itsessään vie helposti mennessään, jolloin erehtyy pitämään kaikkein tärkeimpiä asioita ja ihmissuhteita itsestäänselvyyksinä, kun niihin tottuu. Kuitenkin elämä tuo tullessaan muutoksia ja yllätyksiä, joihin ei ole osannut varautua. On siis tärkeää kirkastaa mielessään, mitkä asiat ja mitkä ihmissuhteet tuovat elämään lisää mielekkyyttä ja merkitystä ja millaisten asioiden parissa haluaa elämänsä käyttää. Niihin tärkeisiin asioihin ja ihmissuhteisiin tulee myös panostaa aikaa.

En ole moniin vuosiin ollut Jyväskylässä ja junamatka Turusta määränpäähän olikin oiva alku minilomallemme ja matkan aikana ehti sopivasti virittäytyä lomatunnelmaan. Pidän junassa matkustamisesta, varsinkin jollei juna ole liian täynnä, vaan äänimaailma on sopivan rauhallinen ja tunnelma seesteinen. Jyväskylässä oli ihanasti maa lumesta valkoisena ja ilmassa pakkasen tuoksua.

En ole aiemmin yöpynyt Omenahotellissa ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Hintataso oli edullinen, huoneen varustelu riittävä, sijainti oivallinen ja kaikin puolin toimiva kokonaisuus. Aikataulujen ja ohjelmamme puolesta tiesimme ettei hotelliaamiaiselle ole tarvetta, eikä hotellin respalle, joten tämä ratkaisu oli enemmän kuin sopiva. En osaa edes sanoa miksi aiemmin mielikuvani Omenahotellin ketjua kohtaan on ollut aavistuksen kielteinen, mutta käsitykseni muuttui täysin omakohtaisen kokemuksen myötä.

Minilomamme oli ihana idyllinen kahdenkeskinen irtiotto ja keskittymistä vain toisiimme. Ja kun matkustimme kotikaupungista uusiin maisemiin, viikonloppu tosiaan tuntui lomalta. Nämä parisuhteen laatuajan hetket ovat henkilökohtaisesti itselleni hyvin tärkeitä ja haluan, että kalenteriin on aina merkitty valmiiksi se seuraava reissu ja kohokohta. Kotimaan matkailu ja muutaman tunnin matkustus suuntaansa on riittävän nopeasti taitettu, mutta kuitenkin antaa lomatunnelmaa ja lisäksi näkee ja pääsee tutustumaan Suomen ihaniin ja kauniisiin kaupunkeihin.

Puoliso on parhaimmillaan samanaikaisesti paras ystävä, kumppani sekä rakastaja, joten tätä ihmissuhdetta täytyy huoltaa ja hoitaa, jotta se pysyy elinvoimaisena. Tottakai velvollisuudet vievät välillä mennessään ja tulee kiireisempiä aikakausia, mutta perustana haluan kuitenkin itse panostaa parisuhteeseen aikaa ja laatua. Suosittelenkin lämpimästi pieniä kahdenkeskisiä minilomia säännölliseen toteutukseen ylläpitämään parisuhteen kipinää.

Rehellistä positiivisuutta

Miten sinä suhtaudut elämän vastoinkäymisiin? Itse uskon aidosti, että se miten suhtaudumme vastoinkäymisiin vaikuttaa myös onnellisuuteemme. Vastoinkäymiset kuuluvat ihmiselämään, niiltä tuskin kukaan voi välttyä. On myös tietysti eri asia, menikö viikonlopun suunnitelmat uusiksi sateen takia vai joutuuko kohtaamaan suuren tragedian esimerkiksi läheisen kuoleman. 

Omalla kohdallani on ehkä enemmänkin kyse siitä, miten YRITÄN suhtautua vastoinkäymisiin… hengittää ensin ja rauhoittua, ja tarkastella tilannetta uudelleen rauhoittuneesta olotilasta käsin. Todellisuudessa ensimmäinen reaktioni on usein paniikki. Hengitys tiivistyy, pulssi nousee ja kädet hikoavat. Kun otan pienen aikalisän ja hengittelen, saan juuri tarvitsemani ajan, jotta näen asiat oikeassa mittakaavassa. Myös arjen murheiden suhteuttaminen suuriin murheisiin helpottaa mielestäni kokonaistilanteen näkemistä. Yleensä onneksi suurin osa murheista on nimenomaan niitä arjen huolia. 

Uskon, että positiivisuus ja elämänmyönteisyys parantavat elämänlaatua. Olen itse huomannut tämän arjessani. Kun keskityn onnistumisiin ja ilon aiheisiin, niitä tuntuu myös riittävän enemmän. Aina ei kuitenkaan hymyilytä eikä jaksa innostua. Välillä on huonoja päiviä ja mieli on maassa ja nekin kuuluvat elämään. Mutta pystytkö ja osaatko kertoa, jos sinulla on huonopäivä vai koetko siitä huonoa omaatuntoa, jollet jaksa olla positiivinen koko ajan? Pelkäätkö, että sinut leimataan kotona tai työssä, jollet ole positiivinen?

Positiivisuuskin vaatii kritiikkiä, rehellisyyttä ja avoimuutta.  Yksilön oma vastuu positiivisuudesta on rajallinen, eikä vastuu omasta hyvinvoinnista ole vain omissa käsissä. Ympärillä olevia rakenteita ja organisaatioita tulee myös kehittää ja rakentaa, jotta ihmisten olosuhteet parantuisivat.  

On hienoa, että nykypäivänä halutaan keskittyä positiivisuuteen ja etsiä siihen aiheita, mutta mielestäni työpaikoilla ja muissa yhteisöissä tulisi olla ensisijaisesti avoimuuden kulttuuri, joka sallii erilaiset näkökulmat ja lähestymistavat (sosiaalisesti hyväksytyn käyttäytymisen sallimissa rajoissa). Positiivisuuden tavoittelu ei saisi itsessään tuoda lisää paineita.  

Myönteinen elämänasenne ja onnistumisiin keskittyminen ei tarkoita, ettei koskaan olisi huonoja päiviä, mielimaassa ja harmittaisi.Kun hyväksyy kaikki omat ajatuksensa ja tunteensa ja käsittelee ne, mutta ei anna niiden ottaa hallintaansa, arki helpottuu. Mielestäni mitään ajatuksia tai tunteita ei pitäisi kieltää, koska niihin on aina jokin syy. Ennemminkin tulisi kuulostella, mistä se kumpuaa ja mitä se kertoo.  Vaikka usein keskusteluissa tunteet jaotellaan myönteisiin ja kielteisiin, niin ei mikään tunne itsessään ole negatiivinen.  Tunteiden taustalla on erilaisia tekijöitä, joiden johdosta tunne syntyy, mutta tunne itsessään on vain tunne.  

Sain inspiraation kirjoitukseeni Talouselämän artikkelista. Artikkelissa kirjoitettiin Tatiana Bachkirovan puheesta  Coaching to Success –konferenssissa, jossa hän käsitteli muun muassa positiivisuutta korostavan ideologian haasteista. Artikkeli luettavissa täällä

Oman elämänsä sankari

Mitä vaikeuksia olet kohdannut elämäsi aikana, mutta niistä huolimatta jaksanut yrittää ja ehkä jopa taltuttanut ne?

Vaikeuksien voittaminen on arvostettavaa ja myös ihailtavaa. Lopputulos ei kuitenkaan aina ole ratkaisevaa, vaan ylpeyttä ja onnistumista voi tuntea myös siitä, että on tehnyt parhaansa. 

Vaikeuksien voittaminen on aina henkilökohtainen saavutus, joka antaa tyydytystä ja ylpeyttä siitä mitä on osannut, mihin on pystynyt ja missä on onnistunut. Oman elämänsä sankari on jokainen, joka pitää kiinni omista haaveistaan ja tavoitteistaan ja pääsee esteistä ja vastoinkäymisistä huolimatta eteenpäin elämässään. Sankaruutta on myös se, että jaksaa yrittää pelosta, epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä huolimatta. 

Mitkä ovat sinun elämäsi toiveet ja arvot? Mitä kaikkea ne käytännössä tarkoittavat kohdallasi? Mistä arvoista ja toiveista et ole valmis tinkimään? Onko elämäsi eri osa-alueilla esim. ihmissuhteet, vapaa-aika, harrastukset, samat arvot? 

Kirjoitin blogissani  arvo-ohjatusta elämästä ja arvojen huomioimisesta päivittäisessä elämässä ja ajankäytössä.

Hyvä elämä, joka on itsensä näköinen

Hyvä elämä rakentuu pitkälti itsearvostuksesta, omien arvojen noudattamisesta sekä kyvystä elää itsensä näköistä elämää. Kun kykenee luomaan omannäköisen elämän, on helpompi olla tyytyväinen omaan oloonsa sekä nauttimaan elämästä. Arvostaa sitä mitä itsellä on eikä keskity siihen mitä elämästä puuttuu. Vaatii kuitenkin rohkeutta, jotta uskaltaa toimia toisin kuin muut eikä miettiä ulkopuolisia vaatimuksia. 

Omannäköisen elämän rakentaminen vaatii myös itsetuntemusta, on tiedettävä mitä  elämältä haluaa ja mikä tuntuu hyvältä. Itsesi näköiseen elämään kuuluu juuri ne asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä. Elämän pohdinnoissa täytyy olla myös realistinen, on myös velvoitteita, joista ei voi luistaa. Eli tulee miettiä mihin asioihin voi vaikuttaa ja mitkä asiat kuuluvat elämään, eikä voi niitä muuttaa. Kun selvität itsellesi, mistä asioita pidät ja mistä et halua luopua,  järjestä aikaa näille arjen pienille iloille. 

Olen itse tehnyt listan asioista, joista nautin ja jotka lisäävät hyvinvointiani. Pyrin päivittäin toteuttamaan jonkin listani asioista. Suurin osa asioista on pieniä arjen asioita kuten metsäkävely, kirjoittaminen, lukeminen, rauhallinen aamukahvi, iltatee kynttilän valossa, tms. Joukossa on myös pidempää suunnittelua vaativia asioita kuten opintokurssin suorittaminen, matkakohde, tms. Vaikuttaa ratkaisevasti hyvinvointiin kun valitsee päivittäin, jonkin asian tai teon mikä tuo itselleen nautintoa, vaikka se ei olisikaan ehdottoman tarpeellista tai hyödyllistä itselleen tai muille. 

On tärkeää, että tavallisessa arjessa on toistuvia ihania hetkiä ja mukavaa tekemistä. Ainutkertaiset elämykset kuten lomamatkat ovat myös lisäarvoa tuovia, mutta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeintä, että arki sisältää pieniä ilonaiheita. Niiden voimalla selviää myös vastoinkäymisistä ja niiden maustamana rutiinit saavat mukavan muodon. 

Tästäkään ei kuitenkaan saisi muodostua lisää stressiä ja alkaa suorittaa sitä, vaan sen tulisi aidosti olla voimavaroja lisäävää eikä voimavaroja vaativaa. Myös riittävät lepohetket ja joutenolo on tärkeää. Suloisesta joutilaisuudesta kirjoitin blogissani aiemmin. 

Mitkä asiat tuovat sinulle iloa arkeen? Mitä asioita kirjoittaisit ylös omalle listallesi?

Hyvän mielen ruokaa

Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Koska ravinnolla on niin suuri merkitys hyvinvoinnille, halusin pyhittää sille tämän kertaisen blogikirjoitukseni ja kertoa omasta suhteestani ravintoon. 

Ravinnolla ja ruokavaliolla on todella suuri merkitys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Se on myös hyvin henkilökohtainen aihe, koska ruokavalio, joka sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Olen myös huomannut, että sekin vaihtelee olotilan ja elämäntilanteen mukaan millainen ravinto itselleen sopii.

Ravinto on myös melko kiistanalainen keskusteluaihe. Löytyy paljon erilaista tutkimustietoa ja aihe saattaa herättää hyvinkin voimakkaita tunteita puolesta tai vastaan. Keskenään ristiriitaista tietoa löytyy myös niin paljon, että on vaikeaa suodattaa sitä ja yrittää pähkäillä mitä uskoa ja noudattaa. Tietoa on tarjolla niin paljon, että tulee suorastaan tietoähky.

Kirjoitin blogissani  omista terveydellisistä haasteistani, joiden johdosta ruokavaliolla on merkittävä rooli elämässäni. Kun on haasteita sekä vatsan, että suoliston hyvinvoinnin kanssa, on vaarana, että ruoasta tulee mörkö, joka herättää lähinnä stressin tunteita.  

Olen testannut useita erilaisia ruokavalioita, yrittäen etsiä itselleni parhaiten sopivia ruokatottumuksia. Olen muun muassa noudattanut virallisia ravitsemussuosituksia, kokeillut South beach -diettiä, testannut veriryhmän mukaista ruokavaliota, olen ollut kasvissyöjä, laktoosittomalla ruokavaliolla, gluteenittomalla ruokavaliolla, hiivattomalla ruokavaliolla ja hetken yritin olla myös täysin vegaani. Oikotietä onneen en kuitenkaan löytänyt.  

Terveys ei mielestäni tarkoita vain sitä, kärsiikö diagnosoitavista sairauksista vaan sitä pystyykö elämään täyttä elämää. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, joka reagoi kaikkeen mitä ympäristössä, kehossa ja mielessä tapahtuu. Ravinto on terveellisen elämän peruspilari, mutta vain yksi niistä.  Välillä itselleni tulee niitä vaikeampia päiviä ja aikoja, jolloin tuntuu, että sopivan ruoan löytyminen ei vain onnistu, mutta niistäkin selviää. Nykyään pyrin ravinnossakin ajattelemaan kokonaisuutta. Pyrin syömään mahdollisimman luonnollista ruokaa ja monipuolisesti. Uskon, että myös sillä on suuri merkitys, että osaa rentoutua aterioilla ja nauttia niistä. Ei kiirehdi vaan antaa kaikkien aistien nauttia. Haistelee ihania tuoksuja, ihastelee kauniisti ja herkullisesti asetettua ruokaa ja kaikkia sen eri värejä, kuulostelee miltä se syödessä kuulostaa ja mikä tärkeintä, maistelee hitaasti viipyillen kaikkia eri makuja. Aina ei aikataulullisesti ole mahdollista nauttia ruoasta hitaasti, mutta silloin kun pystyy, niin se lisää kyllä nautinnon määrää. Välillä myös mieli ja sielu kaipaa hemmottelua, jolloin voin esimerkiksi ottaa lasin viiniä tai suklaapatukan ja nauttia myös siitä. 

Millainen on sinun suhteesi ruokaan ja ravintoon? Millainen ruokavalio saa sinut voimaan hyvin? 

Voimaannuttava musiikki

Tämän kertainen kirjoitukseni keskittyy yhteen suurimmista arjen iloistani, eli musiikkiin.

Metallican ja San Franciscon sinfoniaorkesterin S&M konsertista ja livealbumin ilmestymisestä tuli kuluneeksi tänä syksynä 20 vuotta ja juhlavuotta juhlistettiin uudella S&M2 -nimeä kantavalla konsertilla. Erikoiskonsertit järjestettiin San Franciscossa uudessa Chase Centerissä syyskuussa 2019 ja esitettiin Suomessa elokuvateattereissa lokakuussa. Kun huomasimme, että konsertti esitetään lähellä sijaitsevassa Finnkinon elokuvateatterissa, spontaanisti päätimme siltä seisomalta lähteä esitystä katsomaan.

Metallica ei esittelyjä kaipaa. Useimmat varmasti tuntevat yhtyeen megahitit tai ainakin yhtyeen nimeltä. Olen itse teini-iästä saakka kuunnellut yhtyeen suurimpia hittejä, mutten koskaan ole perehtynyt heidän tuotantoonsa syvemmin. Nautin suuresti klassisesta musiikista, joten kokonaisuutena S&M2 oli todella vaikuttava ja upea kokemus, joka puhutteli minua suuresti. Myös aiemmin itselleni tuntemattomat kappaleet tekivät vaikutuksen ja pääsivät soittolistalleni esityksen jälkeen.

Kirjoitin blogissani 28.7.2019, että olen innokas taiteen ja kulttuurin kuluttaja ja musiikki on se, joka todella saa sieluni sykkimään. Soittolistoiltani löytyy musiikkia laidasta laitaan ja valitsen tunnetilani mukaan mitä genreä milloinkin kuuntelen. 

Mitä taide ja kulttuuri ovat? Käsitteitä käytetään usein, mutta kontekstista ja kirjoittajasta riippuen niiden merkitykset vaihtelevat. Yleisesti voi sanoa, että taide ja kulttuuri tuottavat elämää rikastuttavia kokemuksia, joihin kiteytyy taiteen ja kulttuurin arvo. Kulttuurin käsite liitetään toisinaan vain korkeakulttuuriseen taiteeseen, mutta mikä tahansa elämyksiä tuottava kulttuuritoiminta voidaan nähdä kulttuurina. Laajimmillaan kulttuurin määritelmä sisältääkin kaiken inhimillisen toiminannan, jolloin se liitetään arvoihin, perinteisiin ja elämäntapoihin. Kulttuuri on muodoltaan erilaista eri aikoina ja eri paikoissa. Kulttuuri on kollektiivinen, ei yksilöllinen ilmiö, joka jaetaan osittain niiden ihmisten kanssa, jotka elävät samassa sosiaalisessa ympäristössä. Kulttuureissa on kuitenkin aina osia, joita vain osa kannattaa. 

Ihmiset reagoivat musiikkiin eri tavoin. Itse kuulun niihin, joilla musiikki saa aikaan kylmiä väreitä ja silmät hikoamaan. Musiikin terapeuttinen mahti on valtava. Tapaamme kokea musiikkia liittyy monia elementtejä, joita ei voi tietoisesti hallita. Subjektiiviseen kokemukseen, kuuntelun tulkintaan vaikuttaa aiemmat kokemukset, opitut arvot, kokemisen ympäristöt, jne. Musiikki synnyttää myös fysiologisia reaktioita kuulijassa. Se aktivoi sekä kehoa ja mieltä. 

Musiikilla on mieletön voima. Se luo tilanteisiin merkityksiä, palauttaa mieleen vanhoja muistoja sekä rakentaa uusia muistoja. Kuuntelen itse musiikkia todella paljon, mutta olotilastani riippuen kuuntelemisen tavat vaihtelevat. Välillä keskityn sanoituksiin, jotka kolahtavat vallitsevaan mielentilaani ja tarjoavat minulle keinon käsitellä tunnetilaa tai tiettyä kokemusta. Välillä keskityn puolestaan puhtaasti melodiaan, säveleen, rytmiin tai tempoon enkä edes rekisteröi sanoituksia jos niitä kappaleessa tai teoksessa on. 

Musiikin vaikutukset on tunnustettu eri kulttuurisissa ympäristöissä jo vuosituhansien ajan. Nykyään se kuuluu osaksi monien arkea ja juhlaa, mutta historian aikana se on ollut oleellinen elementti erilaisissa rituaaleissa, jotka ovat liittyneet tuonpuoleiseen, parantamiseen, kommunikointiin, jne. Nykyään musiikin voimaannuttavaa tehoa käytetään muun muassa lievittämään ahdistusta ja tukemaan henkistä hyvinvointia. Musiikilla on valta vaikuttaa, joten sitä käytetään myös erilaisissa yhteyksissä vaikuttamisen välineenä ja tehokeinona esimerkiksi mainonnassa. 

Millainen on sinun suhteesi musiikkiin? 

Taidetta arjessa

Olen opiskellut taidehistoriaa ja nautin suunnattomasti museoissa ja näyttelyissä käydessäni. Taide mahdollistaa arjen estetiikasta nauttimisen. Se innostaa, puhuttaa, herättää tunteita ja nostattaa uusia ajatuksia. Kotikaupungissani on myös helppoa käydä museoissa ja näyttelyissä.

Taide ei ole passiivista vaan synnyttää, ottaa kantaa ja siirtää aktiivisesti eteenpäin merkityksiä.  

Se mikä on taidetta, riippuu taiteen kokijan omasta taidekäsityksestä. Tulkinta, tarina ja merkitykset rakentuvat aina osittain katsojan omassa mielessä. Vallitseva taidekäsitys ohjaa kokijan havannointia ja vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme menneiden aikojen taiteen ja mitä pidämme arvossa. Myös taidehistoriankirjoituksen tavoitteet ovat muuttuvia, kuten myös taiteen asema yhteiskunnassa ja eri kulttuureissa. Sama teos saa erilaisissa kulttuurisissa ja ajallisissa esitysyhteyksissä eri merkityksiä.

Taiteilija on teosta luodessaan oman aikakautensa edustaja, jolla on omat aikomuksensa ja tarkoitusperänsä. Hän havannoi omasta lähtökohdastaan käsin maailmaa. Teos syntyy osana kulttuurista ajatusjärjestelmää ja siihen vaikuttaa, myös aikakautensa poliittiset, uskonnolliset ja sosiaaliset merkitykset, vaikka ne eivät olisi välttämättä olleet taiteilijan tarkoittamia. 

Taidetta voi lähestyä, tutkia ja analysoida lukuisista eri teorioista ja näkökulmista käsin. Kirjoitukseni tavoitteena ei ole pitää taidehistorian luentoa aiheesta vaan jakaa kanssasi innostava ja ajatuksia herättävä kokemukseni. Itselleni taide eri muodoissa tuo paljon sisältöä elämään ja kannustankin kaikkia kokemaan ja kohtaamaan taiteen avoimin mielin. Taiteen äärellä voi kokea suuria tunteita.

Taideteoksen merkitykset eivät synny vain sen rakenteista, kuten muodoista tai väreistä. Merkityksiin vaikuttaa myös missä teos esitetään, millaisen ympäristön osaksi se mielletään ja myös katsoja on aktiivinen merkitysten tuottaja.  Katsoja kokee teoksen omista lähtökohdistaan käsin.  Myös katsomiseen sisältyy aina tulkinta eikä neutraalia katsomisen tapaa ole. Ihmisen koko kokemisen historia on ikään kuin harsona hänen katseensa edessä, jonka läpi teosta lähestytään.

Kun itse menen näyttelyyn, en yleensä katso teosten nimiä tai esittelyä etukäteen vaan pyrin kohtaamaan teoksen mahdollisimman vähin ennakkotiedoin. Toimin näin, koska ennakkotiedot ja jopa teosten nimi ohjaisivat kokemustani ja vaikuttavat siihen miten teoksen näen ja koen.

Viime kerralla käydessäni museossa, näin Turun taidemuseossa Holger Looduksen teoksia ja The Fourth International (2017) Digivedos vai minut vaikuttumaan. Teoksessa on esitetty mutkalla oleva paperi. Teosta itsessään ei ole kehystetty vaan nauloin naulattu seinään ja jätetty mutkalle. Näytteille asettelu ja erityisesti valaistus korostaa mutkalla olevaa rakennetta. Tämä kombinaatio muistuttaa miten mutkalla olevaa paperia esittävä kuva ei ole sama asia kuin mutkalla oleva paperi itse. Näytteille asettelun ja teoksen itsensä yhdessä muodostama kokonaisuus on eri kuin kummankaan niiden erikseen.(Teoksen tekijänoikeudellisen suoja-ajan ja kuvataiteteen teoksia koskevien tekijänoikeuslain rajoitussäännösten vuoksi en voi  valokuvaa teoksesta blogissa julkaista. )

Kuvanveistäjä Mauno Hartmania (5.7.1930-18.7.2017) siteeraten “taideteos koskettaa tai ei kosketa, se soi tai ei soi, that’s it”  ja omasta mielestäni Holger Looduksen teos soi. 

Millaisesta taiteesta sinä vaikutut?

Suloinen joutilaisuus

Nautitko sinä joutilaisuudesta vai täytätkö mieluummin jokaisen hetkesi erilaisilla tehtävillä? 

Uskon, että joutenolo palkitsee, jos vain malttaa olla jouten. Helposti kuitenkin ajatuksen ja mieli karkailevat tekemättömien kotitöiden ja keskeneräisten projektien pariin. 

Yritän itse opetella vain olemaan jouten ja nauttia myös siitä. Kyllähän aina olisi jotain mitä pitäisi tehdä, mutta välillä mieli tarvitsee ihan vain rauhoittumista. Ja rehellisesti sanoen itselleni riittää kyllä perussiisteys ja voin myös hyvin elää pienen epäjärjestyksen keskellä siitä stressaantumatta. Ylenpalttinen siivoaminen ei ole se asia, johon itse haluan ainoan elämäni käyttää. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan kiireen vastapainoksi niitä hetkiä, jolloin voin vain olla. 

Uskon, että jokaiselle hetkelle kyllä riittäisi ja keksisi tekemistä, mutta jos uskaltaa vain olla, alkaa mieleen nousta uusia ajatuksia ja jouten olosta kyllä oppii nauttimaan. Suorituskeskeisyys vain helposti ajaa siihen, että joutenolosta alkaa tuntea syyllisyyttä, jollei pidä sitä itsessään arvossa. Toisinaan joutenolo myös nähdään laiskuutena vaikka ne eivät mielestäni samaa asiaa tarkoita. Laiskuus on aktiivista valintaa olla tekemättä mitään, velvollisuuksien laiminlyömistä,  haluttomuutta työntekoon, saamattomuutta, jne.  

Suoritusyhteiskunnassa on tärkeää välillä irrottautua kaikesta ja olla vailla tavoitteita ja suoritteita. Jollei pysähdy, kaikesta tulee vain rutiinia ja suorittamista eikä uusia ja parempia keinoja tekemiseen ja olemiseen voi syntyä. Joutenolo on palautumisen ja hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeää. Sen avulla saamme uutta energiaa ja sen ansiosta aistit avautuvat uudella tavalla. Kun mieli on vapaa, se mahdollistaa uudet näkökulmat. Oleellista on luonnollisesti se, että on aidosti irtautunut tavoitteista, eikä rakenna joutilaisuudesta uutta suoritusta.

 Joutilaisuus ei ole passiivisuutta vaan näennäisessä tekemättömyydessä muhii suuria ajatuksia ja uusia oivalluksia. Joutilaisuus on positiivinen tila, joka valmistaa tietä ideoille.  

Nautitaan mahdollisuudesta olla jouten ja tartutaan siihen. 

Elämän moninaiset haasteet

Onko sinulla tai läheiselläsi pitkäaikaissairautta? Oletko kertonut sairaudesta työssä tai opiskelupaikassa? Miten yhteisö on ottanut tiedon vastaan? 

Suomessa on paljon erilaisia kroonisia sairauksia sairastavaa ihmistä. Heistä yhä useampi on työikäinen ja onkin tärkeää muistaa, että terveiden työntekijöiden lisäksi töissä käy myös useita, joilla on erilaisia oireita, vaivoja ja sairauksia. Luonnollisesti on sairaudesta kiinni, estääkö se kokonaan tai osittain työelämässä jatkamisen. Mielestäni olisi hyvä keskustella yhteiskunnallisella tasolla siitä, miten työelämässä voitaisiin tukea paremmin pitkäaikaissairaita. 


On todella tärkeää, että opettelee kuuntelemaan omia voimavarojaan ja elämään niiden sallimissa rajoissa. Jos sairastaa pitkäaikaissairautta, on sairauden ja sen lääkityksen ja hoidon vaikutukset aina yksilöllisiä, mutta usein ne kuitenkin vievät voimia, ainakin ajoittain. Siksi onkin ehdottoman tärkeää, että ilmapiiri on sellainen, että uskaltaa avoimesti kertoa omista tuntemuksistaan. Lääketieteellisellä tasolla sairauden hoito ja terveydenhuolto ovat Suomessa erinomaisia, mutta tuen ja avun saaminen on kokemukseni mukaan pitkälti yksilöistä kiinni. Kokemuksesta tiedän, että työyhteisön asenne ja hyväksyntä sekä esimiehen tuki ovat pitkäaikaissairaalle  tärkeitä.

Työelämässä olisi tärkeää, että työntekijä kokee turvalliseksi kertoa avoimesti tilanteestaan, jotta sairaus voitaisiin huomioida työtehtävien järjestelyissä ja esimies voisi ymmärtää alaisensa tilanteen. On kaikkien etu, että työntekijän työssäoloa tuetaan. Kuitenkin moni pitkäaikaissairas kokee, että sairaudesta kertominen on vaikeaa ja pelottaa, että sairautta käytetään heitä vastaan. Siksi osa pyrkiikin peittelemään sairauttaan työpaikalla. Peittely puolestaan vie voimavaroja entisestään ja kuormittaa myös henkisesti. Osa sairauksista aiheuttaa näkyviä muutoksia ulkonäössä ja tällöin on myös haasteena, että sairauteen liittyvät ennakkoluulot voivat tuoda itse sairauden lisäksi lisää haasteita työelämään.  

Kroonisen sairauden kanssa eläminen voidaan halutessa myös nähdä voimavarana. Vastoinkäymiset auttavat muun muassa toisten ihmisten ymmärtämisessä ja kasvattavat empatiakykyä. Vastoinkäymisten kautta oppii myös keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin ja priorisoimaan, mikä on erinomainen taito.  

Vaikka kipu ja sairaus ovatkin aina ikäviä, eikä kukaan niitä elämäänsä toivo, eivät ne kuitenkaan katoa kieltämällä. Elämä SLE:n kanssa on opettanut itselleni monia taitoja, joista on myös työelämässä paljon hyötyä. Tiedon hankkimisen ja soveltamisen taito ja ongelmanratkaisutaito ovat kehittyneet kuin itsestään. SLE on opettanut myös itsensä johtamisen kykyä valtavasti.  Itsensä johtaminen on elämän valinnoista koostuvien kokonaisuuksien hallintaa. Osaan valita elämässä omaa hyvinvointiani ja päämääriäni tukevia toimia. Kirjoitin blogissa aiemmin elämästäni SLE:n kanssa.

Millaisia kokemuksia sinulla on? Mitä sinä olet oppinut omasta tai läheisesi sairauden takia?