Arvo-ohjattua elämää

Tiedätkö mitkä ovat sinun arvosi? Elätkö niiden mukaan ja huomioitko ne myös ajankäytössäsi?

Työpaikoilla, erilaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnan kaikilla tasoilla käydään arvokeskustelua, mutta monet eivät kuitenkaan tunnista omia arvojaan tai elä niiden mukaisesti. Jollei tunnista omia arvojaan, lähtee valitettavan helposti rakentamaan elämäänsä ulkopuolelta määriteltyjen arvojen mukaan. Jollei pysty arjessaan ja elämässä ylipäätään elämään omien arvojensa mukaan, syntyy arvoristiriita, joka saa voimaan huonosti.  

Työpaikoilla yhteiset arvot luovat yritykselle selkeät tavoitteet ja yrityskulttuurin. Jollei työntekijät pysty samaistumaan työnantajansa arvoihin, työhyvinvointi ja myös yrityksen menestys kärsivät. Tyytyväiset ja sitoutuneet työntekijät ovat avain menestykseen.  Samoin menestys ja hyvinvointi kärsivät, mikäli yrityksen arvot  eivät millään tavoin ole jalkautettu arkeen ja jokaisen työntekijän työnkuvaan. Se ei vain yksinkertaisesti riitä, että arvot ovat hyviä ja samaistuttavissa olevia, mikäli ne on vain kirjoitettu ylös, mutta eivät ohjaa toimintaa. 

Elämän eri osa-alueilla on omia arvoja. Oma arvomaailma liittyy elämän merkityksellisyyteen, koska arvot antavat toiminnallemme suunnan ja energian. Arvot ovat läsnäolevia ja todellisia silloin, kun ne sisäistyvät yksilöiden elämään heidän valintojaan ja käytännön toimintaansa ohjaaviksi hyveiksi ja periaatteiksi. 

Jos on vaikeuksia tavoittaa omia ydinarvojaan, ne saattaa olla helpompi hahmottaa kun yksinkertaisesti miettii niitä tilanteita ja hetkiä, jolloin on ollut kaikkein onnellisin ja tyytyväisin tai milloin on kokenut onnistuneensa ja ketä ihmistä ihailee ja miksi. 

Pidä omat arvosi mielessäsi ja toiminnassasi ja muistuta itseäsi niistä säännöllisesti, koska ne kertovat mikä sinulle on tärkeintä. 

Tavoitteet tuovat merkitystä

Ihmiset tarvitsevat päämääriä, jottemme toimisi sattumanvaraisesti. Päätavoitteet ovat yksinkertaisia kuten eloonjääminen ja hyvinvoinnin tavoite. Näihin liittyvät päätökset ovat helppoja, päätämme syödä saadaksemme ravintoa ja pukeutua lämpimästi kylmällä ilmalla. 

Toiset tavoitteet ovat monimuotoisempia: haluamme vaihtaa työpaikkaa tai lopettaa haitallisen ihmissuhteen. Tälläiset tavoitteet vaativat meiltä suurempaa työskentelyä koska meidän on pidettävä pitkäkestoisesti tavoite mielessämme ja laadittava suunnitelma sen toteuttamiseksi. Työskentely kohti tärkeää tavoitetta antaa elämälle tarkoitusta ja saa meidät tuntemaan myönteisiä  tunteita. Henkilökohtaiset tavoitteet synnyttävät voimakkaita tunteita jo kun olemme matkalla kohti niiden saavuttamista. Tavoitteiden tulisikin olla realistisia ja saavutettavissa olevia, koska ne ovat niin merkityksellisiä olotilallemme. Epärealistiset tavoitteet passivoivat meitä ja saavat meidät kokemaan pettymystä ja alakuloisuutta. 

Meillä on usein useita erilaisia tavoitteita, jotka ovat ajankohtaisia samanaikaisesti. Tilanne voi aiheuttaa ristiriitaa itsensä kanssa, jollei asioita kykene laittamaan tärkeysjärjestykseen. Toisinaan tavoitteemme voivat olla myös ristiriidassa toisten ihmisten tavoitteiden kanssa. Nämä ristiriidat kuitenkin kuuluvat ihmiselämään ja kun elää yhdessä muiden ihmisten kanssa on tehtävä kompromisseja omien halujen ja toisten ihmisten odotusten välillä. 

Myönteinen onnistumisen kokemus syntyy kun muodostamme realistisia tavoitteita, asetamme asiat tärkeysjärjestykseen, teemme suunnitelmia ja teemme hyviä ja järkeviä päätöksiä. 

Osa päätöksistä, jotka teemme ovat suuria ja osa ovat pienempiä arkipäivän päätöksiä. Tein itse päätöksen liikkua arjessani entistä tavoitteellisemmin ja lisätä hyötyliikunnan määrää. 

Hankin itselleni fitnesskellon motivoimaan ja konkretisoimaan tuloksia😊 Kun olen huomannut miten suunnitelmani toimii, tulee onnistunut ja hyvä mieli, jotka puolestaan pitävät motivaatiota korkealla.  Millaisia päätöksiä ja suunnitelmia sinä olet tehnyt? 

Terveys on subjektiivinen käsite

Miten voit tänään? Kuinka usein pysähdyt ja todella kuulostelet omaa vointiasi?


Kirjoitin blogissani henkilökohtaisesta identiteetistä ja siitä, että se on oikeastaan kaikkea sitä, millaisena itse itsensä näkee ja kokee, ja myös kokemus omasta arvostaan.  Henkilökohtaisen identiteetin lisäksi ihmisellä on luonnostaan tarve samaistua ja kuulua ryhmään, esimerkiksi sukupuoleen, ammattiin, ja näistä ulottuvuuksista rakentuu identiteetin sosiaalinen puoli. Identiteetti voi kehittyä myös esimerkiksi jonkin psyykkisen tai fyysisen sairauden ympärille, jolloin oman itsensä määrittely sairauden kautta voi estää myönteistä suhtautumista elämää ja itseä kohtaan. Kun kyseessä on pitkäaikaussairaus, on se aina shokki niin sille, joka sairastuu kuin myös hänen läheisilleenkin.  Ihmiset sopeutuvat eri tavoin vastoinkäymisiin. Mielestäni sopeutuminen on rakentavalla pohjalla, kun sairauden pyrkii hyväksymään osaksi itseään ja elämäänsä, mutta ei antaa sen hallita omaa kokemusta itsestään ja muista. 


Olen sairastunut 17-vuotiaana harvinaiseen sidekudossairauteen SLE. Tämän blogin pääteemana ei ole sairastaminen vaan hyvinvointi ja kaikki ne oivallukset ja valinnat, jotka voi tehdä voidakseen hyvin. Sairauteni on osa minua, mutta olen paljon muutakin. Sairauteni ei siis määritä sitä kuka olen. Riippumatta siitä mitä sairautta sairastaa, liittyy sairastumiseen yhteisiä teemoja. Oma sairauteni ei näy ulospäin, eli saan elää niin sanotusti muiden katseilta suojassa. Sairauteni vaatii kuitenkin säännöllisen lääkityksen ja minun pitää muistaa huomioida arkielämässä tiettyjä rutiineja, esimerkiksi erityisruokavalio sekä riittävä uni ja lepo. Toisin sanoen yritän elää mahdollisimman terveellisesti ja säännöllisesti omaa olotilaa tunnollisesti kuunnellen.  Se vaatii myös hidastamista ja sitä, että pysähtyy kuuntelemaan miten voi. Olen huomannut, että kokemus terveydestä on subjektiivinen kokemus ja se vaihtelee eri tilanteissa. Kun terveydentila pysyy tasaisena ja riittävän hyvällä tasolla mukavaan arkeen, olen tyytyväinen.


Kun oireet kuitenkin pahenevat ajoittain, tilanteeseen joutuu totuttelemaan yhä uudestaan. On pelottavaa, kun kyky ohjata omaa elämää katoaa.  On vaikeaa hyväksyä, kun ei aina pysty tekemään sitä mitä haluaisi. Mutta on olemassa asioita, jotka vain täytyy hyväksyä. Ja se ei ole helppoa. Olen esimerkiksi yrittänyt taistella vastaan sitä, että en sairauteni vuoksi jaksa urheilla samalla tavalla kuin ennen. Kroppa vaan tarvitsee paljon lepoa. Vaikeiden asioiden hyväksyminen ottaa aina myös oman aikansa. Omien rajojen tunnistaminen ja tunnustaminen on pitkä prosessi. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että ajan kanssa ihminen sopeutuu uusiin elämäntilanteisiin yllättävän hyvin. 


Diagnoosin saaminen oli itselleni kuitenkin myös helpotus. On pelottavaa ja ahdistavaa sairastaa epävarmuudessa ilman tietoa mistä oireet johtuvat. Vaikka sairaus olisi vakava, diagnoosi tuo elämään tiettyä selkeyttä.  Monilla ihmisillä tai heidän läheisillä on erilaisia haasteita terveyden kanssa. Erilaisia haasteita ja vastoinkäymisiä  muitakin kuin terveyteen liittyviä mahtuu ihmiselämän joka osa-alueeseen enemmän kuin tarpeeksi. Omassa elämässäni haluan kuitenkin pyrkiä kohti hyvinvointia ja kokonaisvaltaista tasapainoa.  Onnellisuus ja tyytyväisyys ei ole päämäärä vaan valinta, joka tehdään arjessa. Se on tapa elää. Haluan nauttia elämästä tässä ja nyt ja elää hetkessä. 


Kiitos että luit kirjoitukseni ja iloa päivääsi 🙂 

Itsensä ylittäminen

Milloin olet viimeksi ylittänyt itsesi? Itsensä ylittäminen on usein toistettu teema, johon moni meistä pyrkii, jollei teoissaan niin ainakin ajatuksissaan. Miksi itsensä ylittäminen sitten on tärkeää?  


Mielestäni on tärkeää pitää mielessä, että kyseessä on oman itsensä ylittäminen, eli että uskallat tehdä jotain mitä olet mielessäsi ajatellut, mutta et ole aiemmin uskaltanut tehdä. Tai, että teet jotain, mitä et yleensä tekisi. Se voi olla ihan pieni teko, itseään ei tarvitse haastaa maratonille tai laskuvarjohyppyyn. Itsensä ylittäminen on tärkeää, koska kehittyminen ja kasvaminen tapahtuu niissä hetkissä, jolloin yrittää ja ponnistelee tavoitteensa eteen. Epäonnistumisen pelko voi estää kokeilemasta ja tekemästä asioita, joita oikeasti haluaisi tehdä. Itsensä ylittämisen tavoite tulee syntyä omasta itsestään eikä ulkopuolisesta ympäristöstä. Tavoitteita ei kannata asettaa sen mukaan mitä muut tekevät vaan omasta lähtökohdastaan käsin. 


Jos huomaa olevansa tilanteessa, ettei arki ja jokapäiväisessä elämässä koettu onnellisuus riitä, vaan aina pitää ylittää itsensä uudestaan ja uudestaan ollakseen tyytyväinen, ollaan mielestäni väärillä jäljillä. Vaikka itsensä ylittämisestä syntyykin helposti jano haastamaan itseään yhä uudestaan ja uudestaan, niin haasteiden tarkoitus on kehittää ja maustaa elämää, ei pyörittää sitä. Arjen onnellisuus ja tyytyväisyyden hetket rakentavat hyvän elämän perustan. 


Olen itse haastanut viime aikoina itseäni kokeilemaan uusia asioita, jotka aiemmin ovat tuntuneet suorastaan pelottavilta, mutta samaan aikaan kutkuttavan mielenkiintoisilta. Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran ratsastusta. Se tunne oli aivan mahtava. Hevosen selässä koin täydellisen tietoisen läsnäolon hetken. Vaikka tästä ei säännöllistä uutta harrastusta tulekaan, niin sain suuren määrän innostusta ja iloa kokemuksesta. Kävin myös impro-teatteriharrastajaryhmässä. Oli jännittävää heittäytyä hetkeen. Improvisaatio todella opettaa vaikuttamaan ja vaikuttumaan sekä kasvattaa esiintymisvarmuutta. 


Mitä sinä olet aina halunnut tehdä, mutta aika ei ole koskaan riittänyt tai on jännittänyt liikaa? Olisiko nyt aika uskaltaa yrittää? Ei haittaa, jollet onnistu, tärkeintä on, että yrität 😊😊