Suosikki -ihonhoitotuotteeni top 3

koristeellinen

Minua pyydettiin kirjoittamaan postaus, jossa kertoisin lempi-ihonhoitotuotteistani ja siitä miksi ne ovat mielestäni niin hyviä. Ensinnäkin heti alkuun pakko todeta, että todella vaikea valita vain 3 tuotetta, koska suosikkeja minulla on niin monta ja haluaisin kertoa niistä kaikista  😊 Noh, ehkä jatkan myöhemmin listaani toisessa postauksessa  😊

Jotta voin kertoa miksi kyseiset tuotteet ovat lempituotteitani, kerron aluksi hieman asiaa ihonhoidosta. Tiesitkö, että ihon luonnollinen pH on 4,5-5,5? Terveen ihon pinta on siis hieman hapan. Sen ansiosta bakteerit, virukset ja muut hapanta vieroksuvat mikro-orgasmit pysyvät poissa ja ihon pinta toimii luonnollisena suojakerroksena. Suojakerros koostuu talista eli rasvahapoista ja kosteutta sitovista aineista, kuten hyaluronihaposta, karbamidista ja pH:ta tasapainottavista maitohapoista. Veden pH on 7, eli se on hieman ihoa emäksisempi ja tästä syystä iho voi tuntua kuivalta pesun jälkeen.

Käyttämäsi puhdistustuotteen pH:n tulisi olla sama kuin ihon oma pH. Mikäli tuote on liian emäksinen, se pesee liikaa ja ihon normaali happovaippa kärsii. Valitettavasti monien marketeissa ja apteekeissa myytävien puhdistustuotteiden pH on 8-10, koska emäksinen neste liottaa rasvaa. Mitä emäksisempi tuote on, sitä kauemmin iholla kestää palautua. Jos rasitus on jatkuvaa, iholle voi ilmaantua näkyviä ja tuntuvia ongelmia, kuten epäpuhtauksia, punaisuutta tai ihottumaa.

Miksi niin monien puhdistustuotteiden pH sitten on niin emäksinen? Monissa kosmetiikkatuotteissa käytetään mineraaliöljyjä, jotka saattavat tukkia ihohuokoset ja aiheuttaa epäpuhtauksia. Mineraaliöljy on jalostettu raakaöljystä tislaamalla. Se on hyvin siedettyä, eli toisin sanoen aiheuttaa vain vähän näkyvää reagointia ja saa ihon näyttämään ja tuntumaan sileämmältä. Mineraaliöljy kuitenkin tekee ihon pinnalle kalvon, joka ei päästä sisään tai ulos mitään ja tämä ei todellakaan ole hyvä juttu. Kalvon johdosta ihon luontainen solutuotanto vaikeutuu. Jotta mineraaliöljypohjaisen kosmetiikan saisi pestyä iholta pois, on puhdistustuotteen oltava vahvasti emäksinen.

Edellämainituista syistä johtuen käytän itse vain kasviuutepohjaisia tuotteita, jotka eivät sisällä mineraaliöljyjä ja puhdistustuotteiden pH on aina sama kuin ihon luontainen pH. Top 3 ihonhoitotuotteeni ovat:

Nu Skin Moisture Restore Intense Moisturiser -kosteusvoide, joka on suunniteltu normaalille ja kuivalle iholle. Tuote kosteuttaa, hoitaa ja tehostaa ihon luonnollista kosteussuojaa. Tuote auttaa palautumaan arjen stressitekijöistä ja auttaa suojaamaan ihoa saasteiden ja hapetusstressin vaikutuksilta.

Nu Skin Creamy Cleansing Lotion -normaalille ja kuivalle iholle. Tuote puhdistaa, kosteuttaa ja suojaa ihoa. Hellävarainen, saippuaton puhdistustuote, joka sisältää kasviuutteita.

Nu Skin pH Balance Toner for Normal to Dry skin -kosteuttava kasvovesi auttaa ihoa säilyttämään ihanteellisen pH-tason, samalla kun ainutlaatuinen kosteuttava sekoitus vahvistaa ihon kosteussuojaa.

Haluaisitko kuulla lisää käyttämistäni ihonhoitotuotteista? Haluaisitko ehkä testata näitä suosittelemiani tuotteita? Ole yhteydessä minuun, niin jutellaan lisää  😊

Suolaiset muffinssit (maidoton, gluteeniton)

Muistan omasta lapsuudestani miten paljon rakastinkaan niitä hetkiä kun leivoimme yhdessä äitini ja sisareni kanssa. Esimerkiksi joulun ajan yksi eniten odotetuimmista tapahtumista oli joulupiparien ja joulutorttujen leipominen. Nyt kun olen itse äiti, haluan antaa myös omalle tyttärelleni ihania leipomismuistoja.

Yhdessä leivotut herkut syödään nopeasti, mutta muistoihin jää leipomistuokiosta toivottavasti koko elämän kestäviä muistoja. Yhdessä tekeminen on hauskaa ja monet naurut raikuvat ilmoille kun yhdessä hauskutellaan taikinaa maistellen. En todellakaan ole mestarileipoja, mutta tärkeintä onkin se yhdessä tekeminen.

Helppoja suolaisten muffinssien reseptejä löytyy netistä lukuisia. Ohessa oma versioni siitä ja mikä parasta; maidottomana ja gluteenittomana.

Ainekset:

4 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

2 tl leivinjauhetta

1 tl kurkumaa

2 tl aromisuolaa

ripaus mustapippuria

2 dl kauramaitoa

2 munaa

3/4 dl öljyä

1 rkl pestoa (valmiit pestot saattavat sisältää maitoa)

1 paprika

2 dl vegaanista juustoraastetta

2 rkl pilkottuja vihreitä oliiveja (voi jättää pois)

Sekoita kaikki jauhot ja mausteet keskenään. Lisää kuivien aineiden joukkoon kauramaito, munat ja öljy. Sekoita ainekset keskenään. Lisää pesto, paprikakuutiot ja oliivit. Lusikoi taikona muffinssivuokiin ja paista 225 astessa noin 15-20 min.

Se ei muuta kuin nauttimaan.

Lisää onnellisuushormoneja arkeen

Oletko huomannut, miten ihmismieli kiinnittää huomion automaattisesti negatiivisiin ja uhkaaviin asioihin? Syy löytyy evoluutiosta. Selviytymisen takia on ollut elintärkeää havaita vaara. Selvitäkseen elinympäristössään ihmisen kuten muidenkin eliöiden on ollut tärkeää tunnistaa, mikä on “hyvää” ja mikä “pahaa”.  Pahat asiat uhkaavat hyvinvointia ja voivat synnyttää vaaraa, joten niitä pitää välttää. Nykypäivän uutisoinnissakin on nähtävissä katastrofikeskeisyys. Uutisissa kerrotaan luonnonkatastrofeista, onnettomuuksista, viruksista, rikoksista jne.  Vaara herättää mielenkiinnon. 

Omia aivojaan ja mieltään voi kuitenkin treenata huomioimaan paremmin iloiset ja myönteiset asiat. Kun pyrkii keskittymään positiivisiin asioihin ja onnistumisiin puutteiden ja uhkakuvien sijasta, se kasvattaa myönteisyyttä omassa arjessa. Itse harjoittelen tätä taitoa päivittäin. Myönteisellä mielialalla on suuri vaikutus motivaatioon ja hyvinvointiin, minkä sinäkin olet varmasti huomannut. 

Seuraavilla keinoilla minä pyrin kasvattamaan onnellisuushormonien määrää arjessani. 

  • Ulkoile päivänvalossa niin kasvatat serotoniinin määrää. 
  • Halaa ystävää tai kosketa kumppania pitkin, viipyilevin ja hitain sivelyin niin samalla oksitosiinin määrä kasvaa. 
  • Liiku ja treenaa niin vapautat samalla endorfiineja. 
  • Ota itsellesi pieniä osatavoitteita, jotka saavuttaessasi saat onnistumisen tunteen ja vapautat dopamiinia. 

Onnellisuushormoneista on kirjoitettu useita mielenkiintoisia artikkeleita.  Hyvä terveys -lehden artikkeli palautti taas aiheen mieleeni. Artikkeli luettavissa täällä.


Joogaa jokaiselle

Olen aina ollut viehättynyt joogasta. Sulavat liikkeet, syvähengitys ja meditatiivinen tunnelma luovat harmonisen ja kokonaisvaltaisen elämyksen. Joogaa on harjoitettu jo tuhansien vuosien ajan ja siitä onkin kehkeytynyt uskomattoman hieno laji. Jooga edesauttaa fyysistä, mentaalista, emotionaalista ja henkistä kehitystä ja hyvinvointia.

Vaikka tiedän miten mahtava laji jooga on ja miten hyvää se tekee, en siitä huolimatta ole aiemmin onnistunut juurruttamaan sitä osaksi jokapäiväistä arkeani. Olen käynyt monilla eri joogastudioilla ja kokeillut erilaisia suuntauksia ja ollut intensiivikursseilla. Olen lisäksi lukenut paljon joogaa käsittelevää kirjallisuutta ja myös itsenäisesti harjoittanut sitä kotonani joogavideoiden opastuksella. Jotain on silti puuttunut, koska säännöllinen harjoittaminen on aina kohdallani lopahtanut.

Minulla oli suuri ilo tehdä Instagramin puolella kaupallinen yhteistyö yhdessä Ohmygoodnessin kanssa toukokuussa 2020. Yhteistyön kautta tutustuin Ohmygoodnessin onlinejoogiin. Valikoimista löytyy useita erilaisia joogatunteja ihan kaiken tasoisille joogaajille, myös aloittelijoille. Nyt voin rehellisesti sanoa, että olen löytänyt palvelun, jonka kautta tiedän, että jooga jää osaksi arkeani. Olen yhteistyön alusta alkaen päivittäin harjoittanut yin-joogaa, joka on rauhallista ja rentouttavaa. Tunnin aikana venytellään ja pyritään rauhoittumaan ja sen aikana yksinkertaisissa venytysasennoissa pysytään useita minuutteja. Minulle yin-jooga on opettanut rentouttamaan kehoa ja mieltä. Se on toiminut venyttelynä ja rentouttajana myös lenkin tai treenin jälkeen.

Ohmygoodnessin online-joogista löytyy myös fyysisesti vaativia harjoituksia, joten ihan jokaiselle löytyy ohjattuja joogatunteja. Itse olen kaivannut nimenomaan rauhoittavaa joogaa, joten erilaiset yin-joogatunnit ovat oma suosikkini. Pidän erityisesti ohjaajien helposti lähestyttävästä läsnäolosta ja tunnelmasta, joka välittyy kameran välitykselläkin. Tuntuu kuin ohjaaja olisi omassa kodissani ja ohjaisi juuri minua. Voinkin lämpimästi suositella Ohmygoodnessin online-joogatunteja. Pääkaupunkiseudulla asuvien on mahdollista tilata myös aamupalakassi kotiinkuljetettuna. Tästä linkistä pääset Ohmygoodnessin verkkosivuille ja uusi online-alusta löytyy täältä.

Unelmatyö

Olen aina ollut kiinnostunut monista asioista ja opiskellut paljon. Ongelmani ei ole ollut ettenkö olisi löytänyt omaa juttuani, vaan että niin monet eri asiat tuntuvat omilta. Työuraa on kertynyt vajaa 20 vuotta ja olen ehtinyt työskennellä monilla eri aloilla ja viihtynyt kyllä niissä kaikissa. Jokaisessa työssä ja työpaikassa on aina ollut monia hyviä ominaisuuksia, vaikkakin myös niitä puolia, joista en ole niinkään pitänyt. Olen opiskellut käytännössä katsoen koko elämäni. Olen aina opiskellut kokoaikatyön ohessa sivutoimisesti, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, jolloin opiskelu on ollut kokoaikaista ja työ sivutoimista. Olenkin mielestäni ollut hyvin aikaansaava ja toimelias.

Kun ikää on tullut enemmän, olen tehnyt enemmän itsetutkiskelua ja tutustunut itseeni paremmin. Nuorempana mietin paljon millainen työ ja kokemus näyttää hyvältä ansioluettelossa ja mitä muut ihmiset arvostavat. Nyt olen ymmärtänyt, että ulkopuoliset arvot ohjaavat minua väärään suuntaan. Niiden seuraaminen ei tee minua onnelliseksi.

Ne asiat, joita minä kaipaan työelämältä ovat joustava ajankäyttö, etätyömahdollisuus, itsenäisyys ja itse itseni johtaminen, arvot, jotka tukevat henkilökohtaisia arvojani sekä kannustava ja myönteinen työilmapiiri, jossa uskaltaa tehdä virheitä ja epäonnistua. Eli itseasiassa työntekemisen tavat ja työyhteisön tunneilmapiiri ovat minulle työn itsensä sisältöä tärkeämpiä.

Tottakai myös työn sisällöllä on merkitystä. Koen olevani luova ihminen ja olenkin innoissani kun saan päästää luovuuteni valloilleen. Uuden oppinen ja itseni kehittäminen ovat myös minulle tärkeitä arvoja, joten työ, joka kehittää minua ja vie eteenpäin on minulle tärkeä. Ja koska rakastan kirjoittamista ja samaan aikaan visuaaliset efektit kiehtovat minua valtavasti, on työ digimedian ja somen parissa minulle erittäin mieluinen.

Olen myös aina ollut hyvin viehättynyt hyvinvointialasta sekä kauneudenhoidosta. Pikkutyttönä parasta mitä tiesin, oli äidin meikkipussin tutkiminen ja meikkileikit. Ja pelkän ulkonäön lisäksi, minua kiehtoo myös fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Ei riitä, että näyttää hyvältä, vaan pitää myös voida hyvin. Eli miten tukea kokonaisvaltaisesti omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia?

Minulle tarjoutui vuoden alussa mahdollisuus yhdistää kaikki itseäni miellyttävät palaset kokonaisuudeksi. Minulla on ihana työ viestinnän tehtävissä, opiskelen digimarkkinointia ja sivutoimisesti toimin Nu Skin edustajana. Lisäksi kirjoitan tätä blogia sekä päivitän Instagram -tiliäni ja Facebook sivuani Innostu arjesta. Nu Skin edustajana olen valinnut, että keskityn nimenomaan sometyöhön. Työn määrä joustaa elämäni muiden osatekijöiden ja kiireiden mukaan. Itsenäisenä edustajana en ole kenellekään tilivelvollinen tekemäni työn määrästä vaan saan itse valita kuinka paljon työtä teen, milloin työtä teen ja missä työtä teen. Postauksen kuva edustaa unelmieni paratiisisaarta. Se havainnollistaa sitä, että tätä työtä voi tosiaan tehdä missä vain. Tarvitaan vain netti ja puhelin. Olen myös tutustunut äärimmäisen inspiroiviin ihmisiin ja yhteisöön Nu Skinin ansiosta. Ja mikä parasta, itse tuotteet ovat tarkoin tutkittuja ja erittäin laadukkaita. Jos sinua kiinnostaa tutustua tuotteisiin ja/tai kuulla lisää millaista on työskennellä Nu Skin edustajana, voit lukea lisää tästä ja ole rohkeasti yhteydessä minuun, niin kerron mielelläni lisää. Minut tavoittaa sähköpostiosoitteesta innostuarjesta@gmail.com.

Mitä tehtäis? #kaikkikotona #isovelivalvoo

Viikko on vierähtänyt. Merkkejä Korona tilanteen laantumisesta ei ole, päinvastoin hallitus on antanut esityksen yhteiskunnan rajoitusten tiukentamisesta. Oletettavasti tilanne tulee kestämään kuukausia, ehkä koko kesän.

Nyt kun teen työpäivät kotoa käsin etäillen ja samoin koulutyöt (aloitin digitaalisen markkinoinnin opinnot työn ohessa) päivät ikään kuin sulautuvat samanlaisiksi, toinen toisiaan seuraaviksi toistoiksi. Suurin osa päivästä kuluu tietokoneella ja päivän huippuhetki on kun lähtee käymään kaupassa tai kävelyllä. Olen tietoisesti pitänyt kiinni rutiineista, pesen aamulla ensimmäiseksi hampaat ja keitän aamukahvin ja syön aamupalan ja vasta sitten aloitan työt. Kuitenkin koska ei tule mentyä mihinkään tai tehtyä mitään erityistä, tuntuu, että päivät vain katoavat.

Mitä sinä teet ajankuluksi? Oletko aloittanut uusia harrastuksia, kuten neulomisen tai ristisanatehtävien ratkomisen tai jotain muuta mitä nyt kotona voi harrastaa? Itse olen käyttänyt aikaani paljon lukemiseen. Olen koko aikuisikäni lukenut melko paljon, mutta nyt entistäkin enemmän. Luen mieluummin kuin katson vaikka televisiota. Lukemisessa on myös monta terveyshyötyä, se muun muassa vähentää stressiä. Lue aiheesta lisää täällä.

Olen aiemminkin todennut, että en kyseenalaista valtion keinoja saada tilanne hallintaan. Päinvastoin, järeät keinot ovat varmasti tarpeen. Kuitenkin mielessäni herää myös kysymys, että miten tämä koko tilanne tulee vaikuttamaan yhteiskuntamme toimintaan pitkällä aikavälillä. Toistojen kautta syntyy käytäntö ja rutiinit. Lisääntyykö etätyöskentely ja digitaaliset keinot pysyvästi? Entä julkisen vallan kontrolli ja hallinta?

Mieleeni tulee 1970-luvulla Michel Foucaltin kirjoittama, paljon keskustelua herättänyt tutkimus ”Tarkkailla ja rangaista” vankeinhoidosta. Foucalt kirjoitti, että rikollisia ja muita poikkeavia ryhmiä tarkkaillaan, rangaistaan, ehdollistetaan ja leimataan, jotta näitä, mutta erityisesti myös tavallisia kansalaisia voidaan valvoa, hallita ja ohjata tehokkaammin. ”Vallan mekanismi”, joka kertoo miten saadaan toisen ruumiista ote, ei pelkästään siinä mielessä, että ne ruumiit tekisivät sitä, mitä toivotaan, vaan että ne toimisivat siten kuin tahdotaan, eli määrätyn tekniikan mukaan ja saavuttaen tietyn tehokkuuden ja nopeuden. Foucalt kirjoitti, että tyhmä hallitsija pitää orjat kahleilla kurissa, mutta todellinen valtionjohtaja sitoo heidät paljon vahvemmin heidän omien ajatustensa kahleilla. Side on niin vahva, koska emme tunne sen rakennetta ja emme tunnista vallan rakennetta sen taustalla. Tämän vallan verkoston mielenkiintoisin piirre on jatkuvan valvonnan vaikutus valvottuihin. Heidän voi olettaa sisäistävän valvovan katseen ja siten valvovan itse itseään. Tiedon ja vallan yhteen kietoutuneessa suhteessa tietoa käytetään kontrollin apuna. Valta ei ole vain rajoittavaa ja estävää vaan myös tuottavaa; tutkimustulokset syntyvät tahdosta tietoon. (Lue täältä mielenkiintoinen kirjoitus aiheesta)

Pelko on voimakas ase yhteiskunnassa. Kun ihminen pelkää ulkopuolista uhkaa, hän luopuu vapaaehtoisesti vapaudestaan ja oikeuksiin. Muistatko vielä New Yorkin World Trade Centerin iskut syyskyyn 11. päivänä vuonna 2001? Iskujen jälkeen presidentti George W. Bush perusti uuden kotimaan turvallisuusministeriön. Terrorismin torjunnan nimissä hyväksyttiin Patriot Act -tiedustelulaki, joka kavensi kansalaisten oikeuksia. Esimerkkejä vastaavista toimista löytyy useita.

Kun ihmisissä syntyy tunne, että yhteisömme on vaarassa, halutaan nopeasti näyttäviä ja suuria tekoja, koska ne tyynnyttävät ihmisiä. Syntyy tunne, että jotain tehdään turvallisuuden lisäämiseksi ja uhan poistamiseksi. Ihmisen niin sanottuja perusemootioita ovat onnellisuus, viha, pelko, suru, inho ja yllättyneisyys. Perusemootioiden kokeminen, tunnistaminen ja ilmentäminen ovat melko samankaltaisia kulttuurista riippumatta. Pelko on alkukantainen tunne, jota myös eläimet kokevat. Se on kehittynyt evoluution saatossa ja sen tehtävä on suojella elämää ja taata lajin säilyminen. Pelon edessä taistellaan tai paetaan, vältetään tai tuhotaan uhka. Pelon kohde ei enää tänä päivänä ole samanlainen kuin aikojen alussa, harva päätyy taistelemaan hengestään nyrkin ja hampain. Pelon vallassa alamme kuitenkin edelleen käyttäytyä saaliseläinten lailla. Juoksemme hamstraamaan vessapaperia, koska muutkin tekevät niin. Hätävaiston mennessä päälle, olisi tärkeintä vetää hetki happea, perehtyä tosiasioihin, miettiä eri vaihtoehtoja ja kieltäytyä paniikinomaisista toimista.

Mediaa ei turhaan kutsuta neljänneksi valtiomahdiksi. Median pääasiallinen tehtävä on välittää tietoa. Se uutisoi yhteiskunnallisista asioista ja myös osaltaan valvoo vallankäyttäjiä. Täytyy kuitenkin muistaa, että media itse valikoi mitä asioita se nostaa esille ja mitä jättää kertomatta. Jokaisen uutisotsikon takana on ihminen ja organisaatio, joka on tehnyt valinnan valitsemastaan aiheesta. Jokainen lehtiotsikko, uutislähetys, somepostaus, jne. pitää sisällään lukuisia valintoja. Myös tavalla miten asiat esitetään on merkitystä. Kenen näkökulmasta asiasta kerrotaan ja kenen ääni nostetaan kuuluviin. Tietysti mediat kilpailevat keskenään ja kun yleisön suosiosta taistellaan shokeeraavat ja yleisöä kiinnostavat kohuotsikot houkuttavat. Median tekemät valinnat vaikuttavat yhteiskunnalliseen keskusteluun oleellisesti ja mielestäni medialukutaidon merkityksellisyyttä tulisikin nostaa esille julkisuudessa erityisesti nyt, kun elämme eristyksissä ja imemme tietoa ja vaikutteita itseemme mediasta entistäkin enemmän .

Mitä tapahtuu? #korona #covid-19

Mitä ihmettä onkaan tapahtunut maailmalla ja Suomessa muutamassa viikossa? Valtioiden rajat kiinni, koulut suljettu, ihmisiä karanteenissa, liikkumista julkisissa paikoissa tulee välttää, ryhmäkokoontumiset kielletty, ym. ym. Koronavirus eli COVID-19 (corona,virus, disease) on vallannut maailman. Viime viikolla vietin tunteja katsoen uutisia Koronasta, etsin tietoa, luin ihmisten kokemuksia ja asiantuntijoiden ennustuksia. Sehän vaikutti niin, että hetken päästä pelko, ahdistus ja paniikki kasvattivat huoleni määrää, enkä enää muuta nähnytkään kuin kauhua.

Pelolla on aina selkeä kohde, se mitä pelkää, kun taas ahdistus on vain epäselvää pahaa oloa, jonka kohde on vaikeaa määritellä. Tässä maailman tilanteessa on luonnollista, että huoli, pelko ja ahdistus kasvaa. Sitä murehtii oman ja läheistensä terveyden puolesta sekä tulevaisuudesta ja luonnollisesti myös taloudellisesta kaaoksesta ja siitä, miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan koko maailmaan. Olin melkein 2 viikkoa keuhkokuumeessa toipilaana kotona ja kun kuumehouruissa katselin uutisia, itku oli usein herkässä. Kun alkuviikosta kävin kontrollissa lääkärissä ja sain ohjeeksi pukea hengitysmaskin päälleni, ei kyllä naurattanut. Noh, minulla on kuitenkin kaikki hyvin, antibiootti puri ja olen kovaa vauhtia toipumassa.

Huomasin, että jatkuva uutisten seuraaminen sai minut voimaan todella pahoin. On hyvä ja tärkeää lukea ajankohtaiset tilannepäivitykset luotettavista lähteistä kuten THL, mutta koko maailma ei saa kaventua koskemaan vain Koronaa. On keskityttävä arkeen ja siihen miten saa asiat tässä hetkessä rullaamaan. Turha käyttää aikaa ja energiaa siihen, että murehtii tulevaa, koska kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta tietoisesti pystyy kohdistamaan ajatuksensa ja energiansa haluamaansa asiaan ja mielekkääseen tekemiseen. Varmasti lähes kaikkien arki on muuttunut rajusti ja elinpiiri pienentynyt ja haasteita riittää, mutta tämä ei tule kestämään ikuisesti.

En osaa sanoa miksi, mutta olen itse saanut oloani huojennettua myös sillä, että olen ymmärtänyt, että tilanteen vakavuudesta huolimatta, tämä ei ole historiallisesti ensimmäinen kerta, jolloin ihmiskunnalla on yhteinen vihollinen, virus, jota vastaan taistellaan. Ihmisillä on vain taipumus uskotella itselleen elävänsä täysin poikkeuksellisia aikoja. Se korostaa meidän aikamme erityisyyttä. Ja tietysti digitalisaation kehittyessä uutiset tavoittavat huomattavasti aiempaa nopeammin. Ehkäpä lohdutusta tuo juuri se tieto, että ihmiskunta on aina selviytynyt. Eikä ihmisten matkustaminen ja globalisaatio ole ilmiönä uusi. Liikkuvuus on ollut hitaampaa, mutta kaupan, rahan, uskonnon, tiedon ja toisen ihmisen perässä on matkustettu ihmiskunnan alusta alkaen. Ja samoja reittejä on myös sairaudet levinneet.

Pelkästään Wikipediaa vilkaisemalla näkee nopeasti, että erilaiset influenssavirukset ovat riivanneet pandemioilla ihmiskuntaa useita kertoja.

Puhumattakaan ns. kausi-influenssasta, joka vuosittain aiheuttaa epidemioita ympäri maailmaa. Jos laajennetaan keskustelua inluessaviruksista laajemmalle on ihmiskunnan vitsauksina vuosien aikana olleet mm. isorokko ja musta surma eli paiserutto. Puhumattakaan sairauksista, joita vastaan ihmiskunta edelleen taistelee kuten Ebola ja HIV. Ihmisiä eniten tappavimpien tartuntatautien joukossa on tuberkuloosi, hepatiitti ja kehkokuume. Mikäli otetaan huomioon myös esimerkiksi syöpä, joka on yksi yleisimmistä kuolinsyistä maailmassa, on ilmeistä, että erilaiset sairaudet ovat ihmisten vitsauksina olleet aina ja tulevat olemaankin.

En missään nimessä väheksy tilanteen vakavuutta tai kyseenalaista toimia, joita valtion johto on tehnyt Korona viruksen etenemisen hidastamiseksi. Päinvastoin, uskon, että järeät toimet ovat tarpeen yhteiskunnan toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi, riskiryhmään kuuluvien suojelemiseksi ja varmistaaksemme, että terveydenhoitojärjestelmämme kantavuus kestää.

Toivon kuitenkin, että pelko ei saisi ylivaltaa vaan ihmiset keskittyisivät tähän hetkeen ja yrittäisivät löytää mielekkyyttä arkeensa. Ihmiskunta tulee selviytymään myös tästä ja aurinko nousee jälleen huomenna. Meidän aikakaudella ja yhteiskunnassa on käytössä tietoa, jota ei ole aina ollut, joten käytetään sitä hyväksi. Noudatetaan viranomaisten ohjeita ja pestään käsiä, yskitään ja aivastetaan oikein, vältetään ihmisryhmiä, jne. nämä ohjeet ovat varmasti jo tulleet tutuiksi. Muistetaan myös noudattaa niitä 🙂

Muistetaan myös, että ihmisillä on erilaisia tapoja suhtautua kriisitilanteeseen, siinä missä yksi hamstraa vessapaperia, toinen lähettää meemejä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa käsitellä uutta tilannetta, lukuunottamatta välinpitämättömyyttä ja ohjeistusten laiminlyömistä, mikä olisi puhdasta itsekkyyttä ja voisi johtaa jopa muita ihmisiä vaaraan. Otetaan siis muut huomioon ja tuetaan toinen toisiamme. Me olemme tässä tilanteessa kaikki yhdessä.

Matkalla maailmalla, kohteena Teneriffa

Ihmisen elinympäristö on muuttunut valtavasti lyhyessä ajassa. Kun vertaa nykypäivän elinympäristöä kivikauteen, keskiaikaan tai vaikkapa vain muutamiin vuosikymmeniin sitten, on muutosten määrä suuri. Virikkeiden ja sosiaalisten kontaktien määrä on moninkertaistunut. Liikenne, kulkuvälineet, kommunikaatiovälineet ja teknologian kehitys ovattuoneet monta mullistusta mukanaan. Elämänmeno ja elämänrytmi on aivan erilaista kuin ennen. Evoluutio ei ole kuitenkaan ehtinyt muokata mieltämme ja kehoamme kehityksen tahtiin niin, että olisimme täysin ehtineet sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Tästä syystä kärsimmekin liiallisesta stressistä, kiireestä ja virikkeiden liiallisesta määrästä. Palautumisen ja voimaannuttavien asioiden merkitys onkin valtava.

Kirjoitan usein arjen merkityksellisyydestä ja siitä, miten tärkeää on elää itsensä näköistä arkea ja pysähtyä nauttimaan pienistä hetkistä. Arjen lisäksi myös uudet elämykset ja kokemukset, erityiset hetket rikastuttavat elämää. Kirjoitankin nyt lomamatkastamme Teneriffalle ja kokemuksistani palmujen alla.

Märkä, kylmä, pimeä ja viimainen talvi ei vain sovi minulle lainkaan. Vireystasoni laskee ja tietynlainen melankolia valtaa mielen. Kun aurinko paistaa, on lämmintä ja valoisaa, tuntuu kuin heräisin eloon. Eli loma etelään keskellä Suomen talvea oli enemmän kuin tervetullut.

Asuimme reilun viikon Kn Aparthotel Columbuksessa, Playa de las Americassa. Huoneistohotelli oli siisti ja miellyttävä ja pidin siitä, että huoneistossa oli oma keittonurkkaus, jossa aamupalan sai tehdä itse oman aikataulunsa mukaisesti. Hotellin sijainti oli loistava ja merenrantaan tai kaupungin ytimeen käveli hetkessä. Hotelli oli suuri ja uima-altaita oli useita, tosin vain yksi lämmitetty.

Viimeiset kolme päivää vietimme Los Cristianosissa, Hg Cristian Sur Apartments hotellissa. Hotelli oli idyllinen ja vehreä. Puutarha kukki ja sisäpiha tuntui pieneltä paratiisilta uima-altaineen ja kaikkine kasvineen. Ruokakauppoja ja ravintoloita oli lähellä useita ja meren rantakin oli kävelymatkan päässä. Huoneisto oli verrattain suuri ja siihen kuului myös oma piha.

Loma oli kaikinpuolin ihana ja auringon lämmössä mieli lepäsi ja omatkin akut latautuivat. Erityisesti Los Cristianos oli omaan mieleeni ja haluan ehdottomasti lähteä matkalle kohteeseen uudelleen. Haluan nostaa esille Oro di Napoli nimisen italialaisen ravintolan, johon päädyimme TripAdvisorin suosituksesta. Ravintola näytti melko vaatimattomalta ulkoapäin, emmekä todennäköisesti olisi sinne koskaan sattumalta eksyneet. Tosin ravintola oli koko ajan täynnä, joka kertoo sen suosiosta ja ravintolaan kannattaakin tehdä etukäteen pöytävaraus.. En ole ikinä syönyt niin hyvää pizzaa kuin Oro di Napolissa. Italian Milanossa ja Napolissa syödyt pizzat jäivät kirkkaasti tämän makunautinnon varjoon. Pizza oli ehdottomasti 10 +.

Kotimaan matkailua, viikonloppu Jyväskylässä

Olimme mieheni kanssa viettämässä kahdenkeskistä laatuaikaa ja minilomaa Jyväskylässä. Olen vahvasti sitä mieltä, että puolisolle ja parisuhteelle tulee antaa kahdenkeskistä laatuaikaa, jotta suhteen kipinä, rakkaus, intohimo, ystävyys ja vahva halu olla yhdessä pysyy yllä. Kahdenkeskiset hetket ovat parhaimmillaan sekä osa arkea, että teemana osalle lomista.

Kiire, velvollisuudet, lapset, työ, harrastukset ja elämä itsessään vie helposti mennessään, jolloin erehtyy pitämään kaikkein tärkeimpiä asioita ja ihmissuhteita itsestäänselvyyksinä, kun niihin tottuu. Kuitenkin elämä tuo tullessaan muutoksia ja yllätyksiä, joihin ei ole osannut varautua. On siis tärkeää kirkastaa mielessään, mitkä asiat ja mitkä ihmissuhteet tuovat elämään lisää mielekkyyttä ja merkitystä ja millaisten asioiden parissa haluaa elämänsä käyttää. Niihin tärkeisiin asioihin ja ihmissuhteisiin tulee myös panostaa aikaa.

En ole moniin vuosiin ollut Jyväskylässä ja junamatka Turusta määränpäähän olikin oiva alku minilomallemme ja matkan aikana ehti sopivasti virittäytyä lomatunnelmaan. Pidän junassa matkustamisesta, varsinkin jollei juna ole liian täynnä, vaan äänimaailma on sopivan rauhallinen ja tunnelma seesteinen. Jyväskylässä oli ihanasti maa lumesta valkoisena ja ilmassa pakkasen tuoksua.

En ole aiemmin yöpynyt Omenahotellissa ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Hintataso oli edullinen, huoneen varustelu riittävä, sijainti oivallinen ja kaikin puolin toimiva kokonaisuus. Aikataulujen ja ohjelmamme puolesta tiesimme ettei hotelliaamiaiselle ole tarvetta, eikä hotellin respalle, joten tämä ratkaisu oli enemmän kuin sopiva. En osaa edes sanoa miksi aiemmin mielikuvani Omenahotellin ketjua kohtaan on ollut aavistuksen kielteinen, mutta käsitykseni muuttui täysin omakohtaisen kokemuksen myötä.

Minilomamme oli ihana idyllinen kahdenkeskinen irtiotto ja keskittymistä vain toisiimme. Ja kun matkustimme kotikaupungista uusiin maisemiin, viikonloppu tosiaan tuntui lomalta. Nämä parisuhteen laatuajan hetket ovat henkilökohtaisesti itselleni hyvin tärkeitä ja haluan, että kalenteriin on aina merkitty valmiiksi se seuraava reissu ja kohokohta. Kotimaan matkailu ja muutaman tunnin matkustus suuntaansa on riittävän nopeasti taitettu, mutta kuitenkin antaa lomatunnelmaa ja lisäksi näkee ja pääsee tutustumaan Suomen ihaniin ja kauniisiin kaupunkeihin.

Puoliso on parhaimmillaan samanaikaisesti paras ystävä, kumppani sekä rakastaja, joten tätä ihmissuhdetta täytyy huoltaa ja hoitaa, jotta se pysyy elinvoimaisena. Tottakai velvollisuudet vievät välillä mennessään ja tulee kiireisempiä aikakausia, mutta perustana haluan kuitenkin itse panostaa parisuhteeseen aikaa ja laatua. Suosittelenkin lämpimästi pieniä kahdenkeskisiä minilomia säännölliseen toteutukseen ylläpitämään parisuhteen kipinää.

Rehellistä positiivisuutta

Miten sinä suhtaudut elämän vastoinkäymisiin? Itse uskon aidosti, että se miten suhtaudumme vastoinkäymisiin vaikuttaa myös onnellisuuteemme. Vastoinkäymiset kuuluvat ihmiselämään, niiltä tuskin kukaan voi välttyä. On myös tietysti eri asia, menikö viikonlopun suunnitelmat uusiksi sateen takia vai joutuuko kohtaamaan suuren tragedian esimerkiksi läheisen kuoleman. 

Omalla kohdallani on ehkä enemmänkin kyse siitä, miten YRITÄN suhtautua vastoinkäymisiin… hengittää ensin ja rauhoittua, ja tarkastella tilannetta uudelleen rauhoittuneesta olotilasta käsin. Todellisuudessa ensimmäinen reaktioni on usein paniikki. Hengitys tiivistyy, pulssi nousee ja kädet hikoavat. Kun otan pienen aikalisän ja hengittelen, saan juuri tarvitsemani ajan, jotta näen asiat oikeassa mittakaavassa. Myös arjen murheiden suhteuttaminen suuriin murheisiin helpottaa mielestäni kokonaistilanteen näkemistä. Yleensä onneksi suurin osa murheista on nimenomaan niitä arjen huolia. 

Uskon, että positiivisuus ja elämänmyönteisyys parantavat elämänlaatua. Olen itse huomannut tämän arjessani. Kun keskityn onnistumisiin ja ilon aiheisiin, niitä tuntuu myös riittävän enemmän. Aina ei kuitenkaan hymyilytä eikä jaksa innostua. Välillä on huonoja päiviä ja mieli on maassa ja nekin kuuluvat elämään. Mutta pystytkö ja osaatko kertoa, jos sinulla on huonopäivä vai koetko siitä huonoa omaatuntoa, jollet jaksa olla positiivinen koko ajan? Pelkäätkö, että sinut leimataan kotona tai työssä, jollet ole positiivinen?

Positiivisuuskin vaatii kritiikkiä, rehellisyyttä ja avoimuutta.  Yksilön oma vastuu positiivisuudesta on rajallinen, eikä vastuu omasta hyvinvoinnista ole vain omissa käsissä. Ympärillä olevia rakenteita ja organisaatioita tulee myös kehittää ja rakentaa, jotta ihmisten olosuhteet parantuisivat.  

On hienoa, että nykypäivänä halutaan keskittyä positiivisuuteen ja etsiä siihen aiheita, mutta mielestäni työpaikoilla ja muissa yhteisöissä tulisi olla ensisijaisesti avoimuuden kulttuuri, joka sallii erilaiset näkökulmat ja lähestymistavat (sosiaalisesti hyväksytyn käyttäytymisen sallimissa rajoissa). Positiivisuuden tavoittelu ei saisi itsessään tuoda lisää paineita.  

Myönteinen elämänasenne ja onnistumisiin keskittyminen ei tarkoita, ettei koskaan olisi huonoja päiviä, mielimaassa ja harmittaisi.Kun hyväksyy kaikki omat ajatuksensa ja tunteensa ja käsittelee ne, mutta ei anna niiden ottaa hallintaansa, arki helpottuu. Mielestäni mitään ajatuksia tai tunteita ei pitäisi kieltää, koska niihin on aina jokin syy. Ennemminkin tulisi kuulostella, mistä se kumpuaa ja mitä se kertoo.  Vaikka usein keskusteluissa tunteet jaotellaan myönteisiin ja kielteisiin, niin ei mikään tunne itsessään ole negatiivinen.  Tunteiden taustalla on erilaisia tekijöitä, joiden johdosta tunne syntyy, mutta tunne itsessään on vain tunne.  

Sain inspiraation kirjoitukseeni Talouselämän artikkelista. Artikkelissa kirjoitettiin Tatiana Bachkirovan puheesta  Coaching to Success –konferenssissa, jossa hän käsitteli muun muassa positiivisuutta korostavan ideologian haasteista. Artikkeli luettavissa täällä