Oman elämänsä sankari

Mitä vaikeuksia olet kohdannut elämäsi aikana, mutta niistä huolimatta jaksanut yrittää ja ehkä jopa taltuttanut ne?

Vaikeuksien voittaminen on arvostettavaa ja myös ihailtavaa. Lopputulos ei kuitenkaan aina ole ratkaisevaa, vaan ylpeyttä ja onnistumista voi tuntea myös siitä, että on tehnyt parhaansa. 

Vaikeuksien voittaminen on aina henkilökohtainen saavutus, joka antaa tyydytystä ja ylpeyttä siitä mitä on osannut, mihin on pystynyt ja missä on onnistunut. Oman elämänsä sankari on jokainen, joka pitää kiinni omista haaveistaan ja tavoitteistaan ja pääsee esteistä ja vastoinkäymisistä huolimatta eteenpäin elämässään. Sankaruutta on myös se, että jaksaa yrittää pelosta, epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä huolimatta. 

Mitkä ovat sinun elämäsi toiveet ja arvot? Mitä kaikkea ne käytännössä tarkoittavat kohdallasi? Mistä arvoista ja toiveista et ole valmis tinkimään? Onko elämäsi eri osa-alueilla esim. ihmissuhteet, vapaa-aika, harrastukset, samat arvot? 

Kirjoitin blogissani  arvo-ohjatusta elämästä ja arvojen huomioimisesta päivittäisessä elämässä ja ajankäytössä.

Hyvä elämä, joka on itsensä näköinen

Hyvä elämä rakentuu pitkälti itsearvostuksesta, omien arvojen noudattamisesta sekä kyvystä elää itsensä näköistä elämää. Kun kykenee luomaan omannäköisen elämän, on helpompi olla tyytyväinen omaan oloonsa sekä nauttimaan elämästä. Arvostaa sitä mitä itsellä on eikä keskity siihen mitä elämästä puuttuu. Vaatii kuitenkin rohkeutta, jotta uskaltaa toimia toisin kuin muut eikä miettiä ulkopuolisia vaatimuksia. 

Omannäköisen elämän rakentaminen vaatii myös itsetuntemusta, on tiedettävä mitä  elämältä haluaa ja mikä tuntuu hyvältä. Itsesi näköiseen elämään kuuluu juuri ne asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä. Elämän pohdinnoissa täytyy olla myös realistinen, on myös velvoitteita, joista ei voi luistaa. Eli tulee miettiä mihin asioihin voi vaikuttaa ja mitkä asiat kuuluvat elämään, eikä voi niitä muuttaa. Kun selvität itsellesi, mistä asioita pidät ja mistä et halua luopua,  järjestä aikaa näille arjen pienille iloille. 

Olen itse tehnyt listan asioista, joista nautin ja jotka lisäävät hyvinvointiani. Pyrin päivittäin toteuttamaan jonkin listani asioista. Suurin osa asioista on pieniä arjen asioita kuten metsäkävely, kirjoittaminen, lukeminen, rauhallinen aamukahvi, iltatee kynttilän valossa, tms. Joukossa on myös pidempää suunnittelua vaativia asioita kuten opintokurssin suorittaminen, matkakohde, tms. Vaikuttaa ratkaisevasti hyvinvointiin kun valitsee päivittäin, jonkin asian tai teon mikä tuo itselleen nautintoa, vaikka se ei olisikaan ehdottoman tarpeellista tai hyödyllistä itselleen tai muille. 

On tärkeää, että tavallisessa arjessa on toistuvia ihania hetkiä ja mukavaa tekemistä. Ainutkertaiset elämykset kuten lomamatkat ovat myös lisäarvoa tuovia, mutta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeintä, että arki sisältää pieniä ilonaiheita. Niiden voimalla selviää myös vastoinkäymisistä ja niiden maustamana rutiinit saavat mukavan muodon. 

Tästäkään ei kuitenkaan saisi muodostua lisää stressiä ja alkaa suorittaa sitä, vaan sen tulisi aidosti olla voimavaroja lisäävää eikä voimavaroja vaativaa. Myös riittävät lepohetket ja joutenolo on tärkeää. Suloisesta joutilaisuudesta kirjoitin blogissani aiemmin. 

Mitkä asiat tuovat sinulle iloa arkeen? Mitä asioita kirjoittaisit ylös omalle listallesi?

Hyvän mielen ruokaa

Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Koska ravinnolla on niin suuri merkitys hyvinvoinnille, halusin pyhittää sille tämän kertaisen blogikirjoitukseni ja kertoa omasta suhteestani ravintoon. 

Ravinnolla ja ruokavaliolla on todella suuri merkitys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Se on myös hyvin henkilökohtainen aihe, koska ruokavalio, joka sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Olen myös huomannut, että sekin vaihtelee olotilan ja elämäntilanteen mukaan millainen ravinto itselleen sopii.

Ravinto on myös melko kiistanalainen keskusteluaihe. Löytyy paljon erilaista tutkimustietoa ja aihe saattaa herättää hyvinkin voimakkaita tunteita puolesta tai vastaan. Keskenään ristiriitaista tietoa löytyy myös niin paljon, että on vaikeaa suodattaa sitä ja yrittää pähkäillä mitä uskoa ja noudattaa. Tietoa on tarjolla niin paljon, että tulee suorastaan tietoähky.

Kirjoitin blogissani  omista terveydellisistä haasteistani, joiden johdosta ruokavaliolla on merkittävä rooli elämässäni. Kun on haasteita sekä vatsan, että suoliston hyvinvoinnin kanssa, on vaarana, että ruoasta tulee mörkö, joka herättää lähinnä stressin tunteita.  

Olen testannut useita erilaisia ruokavalioita, yrittäen etsiä itselleni parhaiten sopivia ruokatottumuksia. Olen muun muassa noudattanut virallisia ravitsemussuosituksia, kokeillut South beach -diettiä, testannut veriryhmän mukaista ruokavaliota, olen ollut kasvissyöjä, laktoosittomalla ruokavaliolla, gluteenittomalla ruokavaliolla, hiivattomalla ruokavaliolla ja hetken yritin olla myös täysin vegaani. Oikotietä onneen en kuitenkaan löytänyt.  

Terveys ei mielestäni tarkoita vain sitä, kärsiikö diagnosoitavista sairauksista vaan sitä pystyykö elämään täyttä elämää. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, joka reagoi kaikkeen mitä ympäristössä, kehossa ja mielessä tapahtuu. Ravinto on terveellisen elämän peruspilari, mutta vain yksi niistä.  Välillä itselleni tulee niitä vaikeampia päiviä ja aikoja, jolloin tuntuu, että sopivan ruoan löytyminen ei vain onnistu, mutta niistäkin selviää. Nykyään pyrin ravinnossakin ajattelemaan kokonaisuutta. Pyrin syömään mahdollisimman luonnollista ruokaa ja monipuolisesti. Uskon, että myös sillä on suuri merkitys, että osaa rentoutua aterioilla ja nauttia niistä. Ei kiirehdi vaan antaa kaikkien aistien nauttia. Haistelee ihania tuoksuja, ihastelee kauniisti ja herkullisesti asetettua ruokaa ja kaikkia sen eri värejä, kuulostelee miltä se syödessä kuulostaa ja mikä tärkeintä, maistelee hitaasti viipyillen kaikkia eri makuja. Aina ei aikataulullisesti ole mahdollista nauttia ruoasta hitaasti, mutta silloin kun pystyy, niin se lisää kyllä nautinnon määrää. Välillä myös mieli ja sielu kaipaa hemmottelua, jolloin voin esimerkiksi ottaa lasin viiniä tai suklaapatukan ja nauttia myös siitä. 

Millainen on sinun suhteesi ruokaan ja ravintoon? Millainen ruokavalio saa sinut voimaan hyvin? 

Voimaannuttava musiikki

Tämän kertainen kirjoitukseni keskittyy yhteen suurimmista arjen iloistani, eli musiikkiin.

Metallican ja San Franciscon sinfoniaorkesterin S&M konsertista ja livealbumin ilmestymisestä tuli kuluneeksi tänä syksynä 20 vuotta ja juhlavuotta juhlistettiin uudella S&M2 -nimeä kantavalla konsertilla. Erikoiskonsertit järjestettiin San Franciscossa uudessa Chase Centerissä syyskuussa 2019 ja esitettiin Suomessa elokuvateattereissa lokakuussa. Kun huomasimme, että konsertti esitetään lähellä sijaitsevassa Finnkinon elokuvateatterissa, spontaanisti päätimme siltä seisomalta lähteä esitystä katsomaan.

Metallica ei esittelyjä kaipaa. Useimmat varmasti tuntevat yhtyeen megahitit tai ainakin yhtyeen nimeltä. Olen itse teini-iästä saakka kuunnellut yhtyeen suurimpia hittejä, mutten koskaan ole perehtynyt heidän tuotantoonsa syvemmin. Nautin suuresti klassisesta musiikista, joten kokonaisuutena S&M2 oli todella vaikuttava ja upea kokemus, joka puhutteli minua suuresti. Myös aiemmin itselleni tuntemattomat kappaleet tekivät vaikutuksen ja pääsivät soittolistalleni esityksen jälkeen.

Kirjoitin blogissani 28.7.2019, että olen innokas taiteen ja kulttuurin kuluttaja ja musiikki on se, joka todella saa sieluni sykkimään. Soittolistoiltani löytyy musiikkia laidasta laitaan ja valitsen tunnetilani mukaan mitä genreä milloinkin kuuntelen. 

Mitä taide ja kulttuuri ovat? Käsitteitä käytetään usein, mutta kontekstista ja kirjoittajasta riippuen niiden merkitykset vaihtelevat. Yleisesti voi sanoa, että taide ja kulttuuri tuottavat elämää rikastuttavia kokemuksia, joihin kiteytyy taiteen ja kulttuurin arvo. Kulttuurin käsite liitetään toisinaan vain korkeakulttuuriseen taiteeseen, mutta mikä tahansa elämyksiä tuottava kulttuuritoiminta voidaan nähdä kulttuurina. Laajimmillaan kulttuurin määritelmä sisältääkin kaiken inhimillisen toiminannan, jolloin se liitetään arvoihin, perinteisiin ja elämäntapoihin. Kulttuuri on muodoltaan erilaista eri aikoina ja eri paikoissa. Kulttuuri on kollektiivinen, ei yksilöllinen ilmiö, joka jaetaan osittain niiden ihmisten kanssa, jotka elävät samassa sosiaalisessa ympäristössä. Kulttuureissa on kuitenkin aina osia, joita vain osa kannattaa. 

Ihmiset reagoivat musiikkiin eri tavoin. Itse kuulun niihin, joilla musiikki saa aikaan kylmiä väreitä ja silmät hikoamaan. Musiikin terapeuttinen mahti on valtava. Tapaamme kokea musiikkia liittyy monia elementtejä, joita ei voi tietoisesti hallita. Subjektiiviseen kokemukseen, kuuntelun tulkintaan vaikuttaa aiemmat kokemukset, opitut arvot, kokemisen ympäristöt, jne. Musiikki synnyttää myös fysiologisia reaktioita kuulijassa. Se aktivoi sekä kehoa ja mieltä. 

Musiikilla on mieletön voima. Se luo tilanteisiin merkityksiä, palauttaa mieleen vanhoja muistoja sekä rakentaa uusia muistoja. Kuuntelen itse musiikkia todella paljon, mutta olotilastani riippuen kuuntelemisen tavat vaihtelevat. Välillä keskityn sanoituksiin, jotka kolahtavat vallitsevaan mielentilaani ja tarjoavat minulle keinon käsitellä tunnetilaa tai tiettyä kokemusta. Välillä keskityn puolestaan puhtaasti melodiaan, säveleen, rytmiin tai tempoon enkä edes rekisteröi sanoituksia jos niitä kappaleessa tai teoksessa on. 

Musiikin vaikutukset on tunnustettu eri kulttuurisissa ympäristöissä jo vuosituhansien ajan. Nykyään se kuuluu osaksi monien arkea ja juhlaa, mutta historian aikana se on ollut oleellinen elementti erilaisissa rituaaleissa, jotka ovat liittyneet tuonpuoleiseen, parantamiseen, kommunikointiin, jne. Nykyään musiikin voimaannuttavaa tehoa käytetään muun muassa lievittämään ahdistusta ja tukemaan henkistä hyvinvointia. Musiikilla on valta vaikuttaa, joten sitä käytetään myös erilaisissa yhteyksissä vaikuttamisen välineenä ja tehokeinona esimerkiksi mainonnassa. 

Millainen on sinun suhteesi musiikkiin? 

Taidetta arjessa

Olen opiskellut taidehistoriaa ja nautin suunnattomasti museoissa ja näyttelyissä käydessäni. Taide mahdollistaa arjen estetiikasta nauttimisen. Se innostaa, puhuttaa, herättää tunteita ja nostattaa uusia ajatuksia. Kotikaupungissani on myös helppoa käydä museoissa ja näyttelyissä.

Taide ei ole passiivista vaan synnyttää, ottaa kantaa ja siirtää aktiivisesti eteenpäin merkityksiä.  

Se mikä on taidetta, riippuu taiteen kokijan omasta taidekäsityksestä. Tulkinta, tarina ja merkitykset rakentuvat aina osittain katsojan omassa mielessä. Vallitseva taidekäsitys ohjaa kokijan havannointia ja vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme menneiden aikojen taiteen ja mitä pidämme arvossa. Myös taidehistoriankirjoituksen tavoitteet ovat muuttuvia, kuten myös taiteen asema yhteiskunnassa ja eri kulttuureissa. Sama teos saa erilaisissa kulttuurisissa ja ajallisissa esitysyhteyksissä eri merkityksiä.

Taiteilija on teosta luodessaan oman aikakautensa edustaja, jolla on omat aikomuksensa ja tarkoitusperänsä. Hän havannoi omasta lähtökohdastaan käsin maailmaa. Teos syntyy osana kulttuurista ajatusjärjestelmää ja siihen vaikuttaa, myös aikakautensa poliittiset, uskonnolliset ja sosiaaliset merkitykset, vaikka ne eivät olisi välttämättä olleet taiteilijan tarkoittamia. 

Taidetta voi lähestyä, tutkia ja analysoida lukuisista eri teorioista ja näkökulmista käsin. Kirjoitukseni tavoitteena ei ole pitää taidehistorian luentoa aiheesta vaan jakaa kanssasi innostava ja ajatuksia herättävä kokemukseni. Itselleni taide eri muodoissa tuo paljon sisältöä elämään ja kannustankin kaikkia kokemaan ja kohtaamaan taiteen avoimin mielin. Taiteen äärellä voi kokea suuria tunteita.

Taideteoksen merkitykset eivät synny vain sen rakenteista, kuten muodoista tai väreistä. Merkityksiin vaikuttaa myös missä teos esitetään, millaisen ympäristön osaksi se mielletään ja myös katsoja on aktiivinen merkitysten tuottaja.  Katsoja kokee teoksen omista lähtökohdistaan käsin.  Myös katsomiseen sisältyy aina tulkinta eikä neutraalia katsomisen tapaa ole. Ihmisen koko kokemisen historia on ikään kuin harsona hänen katseensa edessä, jonka läpi teosta lähestytään.

Kun itse menen näyttelyyn, en yleensä katso teosten nimiä tai esittelyä etukäteen vaan pyrin kohtaamaan teoksen mahdollisimman vähin ennakkotiedoin. Toimin näin, koska ennakkotiedot ja jopa teosten nimi ohjaisivat kokemustani ja vaikuttavat siihen miten teoksen näen ja koen.

Viime kerralla käydessäni museossa, näin Turun taidemuseossa Holger Looduksen teoksia ja The Fourth International (2017) Digivedos vai minut vaikuttumaan. Teoksessa on esitetty mutkalla oleva paperi. Teosta itsessään ei ole kehystetty vaan nauloin naulattu seinään ja jätetty mutkalle. Näytteille asettelu ja erityisesti valaistus korostaa mutkalla olevaa rakennetta. Tämä kombinaatio muistuttaa miten mutkalla olevaa paperia esittävä kuva ei ole sama asia kuin mutkalla oleva paperi itse. Näytteille asettelun ja teoksen itsensä yhdessä muodostama kokonaisuus on eri kuin kummankaan niiden erikseen.(Teoksen tekijänoikeudellisen suoja-ajan ja kuvataiteteen teoksia koskevien tekijänoikeuslain rajoitussäännösten vuoksi en voi  valokuvaa teoksesta blogissa julkaista. )

Kuvanveistäjä Mauno Hartmania (5.7.1930-18.7.2017) siteeraten “taideteos koskettaa tai ei kosketa, se soi tai ei soi, that’s it”  ja omasta mielestäni Holger Looduksen teos soi. 

Millaisesta taiteesta sinä vaikutut?

Suloinen joutilaisuus

Nautitko sinä joutilaisuudesta vai täytätkö mieluummin jokaisen hetkesi erilaisilla tehtävillä? 

Uskon, että joutenolo palkitsee, jos vain malttaa olla jouten. Helposti kuitenkin ajatuksen ja mieli karkailevat tekemättömien kotitöiden ja keskeneräisten projektien pariin. 

Yritän itse opetella vain olemaan jouten ja nauttia myös siitä. Kyllähän aina olisi jotain mitä pitäisi tehdä, mutta välillä mieli tarvitsee ihan vain rauhoittumista. Ja rehellisesti sanoen itselleni riittää kyllä perussiisteys ja voin myös hyvin elää pienen epäjärjestyksen keskellä siitä stressaantumatta. Ylenpalttinen siivoaminen ei ole se asia, johon itse haluan ainoan elämäni käyttää. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan kiireen vastapainoksi niitä hetkiä, jolloin voin vain olla. 

Uskon, että jokaiselle hetkelle kyllä riittäisi ja keksisi tekemistä, mutta jos uskaltaa vain olla, alkaa mieleen nousta uusia ajatuksia ja jouten olosta kyllä oppii nauttimaan. Suorituskeskeisyys vain helposti ajaa siihen, että joutenolosta alkaa tuntea syyllisyyttä, jollei pidä sitä itsessään arvossa. Toisinaan joutenolo myös nähdään laiskuutena vaikka ne eivät mielestäni samaa asiaa tarkoita. Laiskuus on aktiivista valintaa olla tekemättä mitään, velvollisuuksien laiminlyömistä,  haluttomuutta työntekoon, saamattomuutta, jne.  

Suoritusyhteiskunnassa on tärkeää välillä irrottautua kaikesta ja olla vailla tavoitteita ja suoritteita. Jollei pysähdy, kaikesta tulee vain rutiinia ja suorittamista eikä uusia ja parempia keinoja tekemiseen ja olemiseen voi syntyä. Joutenolo on palautumisen ja hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeää. Sen avulla saamme uutta energiaa ja sen ansiosta aistit avautuvat uudella tavalla. Kun mieli on vapaa, se mahdollistaa uudet näkökulmat. Oleellista on luonnollisesti se, että on aidosti irtautunut tavoitteista, eikä rakenna joutilaisuudesta uutta suoritusta.

 Joutilaisuus ei ole passiivisuutta vaan näennäisessä tekemättömyydessä muhii suuria ajatuksia ja uusia oivalluksia. Joutilaisuus on positiivinen tila, joka valmistaa tietä ideoille.  

Nautitaan mahdollisuudesta olla jouten ja tartutaan siihen. 

Elämän moninaiset haasteet

Onko sinulla tai läheiselläsi pitkäaikaissairautta? Oletko kertonut sairaudesta työssä tai opiskelupaikassa? Miten yhteisö on ottanut tiedon vastaan? 

Suomessa on paljon erilaisia kroonisia sairauksia sairastavaa ihmistä. Heistä yhä useampi on työikäinen ja onkin tärkeää muistaa, että terveiden työntekijöiden lisäksi töissä käy myös useita, joilla on erilaisia oireita, vaivoja ja sairauksia. Luonnollisesti on sairaudesta kiinni, estääkö se kokonaan tai osittain työelämässä jatkamisen. Mielestäni olisi hyvä keskustella yhteiskunnallisella tasolla siitä, miten työelämässä voitaisiin tukea paremmin pitkäaikaissairaita. 


On todella tärkeää, että opettelee kuuntelemaan omia voimavarojaan ja elämään niiden sallimissa rajoissa. Jos sairastaa pitkäaikaissairautta, on sairauden ja sen lääkityksen ja hoidon vaikutukset aina yksilöllisiä, mutta usein ne kuitenkin vievät voimia, ainakin ajoittain. Siksi onkin ehdottoman tärkeää, että ilmapiiri on sellainen, että uskaltaa avoimesti kertoa omista tuntemuksistaan. Lääketieteellisellä tasolla sairauden hoito ja terveydenhuolto ovat Suomessa erinomaisia, mutta tuen ja avun saaminen on kokemukseni mukaan pitkälti yksilöistä kiinni. Kokemuksesta tiedän, että työyhteisön asenne ja hyväksyntä sekä esimiehen tuki ovat pitkäaikaissairaalle  tärkeitä.

Työelämässä olisi tärkeää, että työntekijä kokee turvalliseksi kertoa avoimesti tilanteestaan, jotta sairaus voitaisiin huomioida työtehtävien järjestelyissä ja esimies voisi ymmärtää alaisensa tilanteen. On kaikkien etu, että työntekijän työssäoloa tuetaan. Kuitenkin moni pitkäaikaissairas kokee, että sairaudesta kertominen on vaikeaa ja pelottaa, että sairautta käytetään heitä vastaan. Siksi osa pyrkiikin peittelemään sairauttaan työpaikalla. Peittely puolestaan vie voimavaroja entisestään ja kuormittaa myös henkisesti. Osa sairauksista aiheuttaa näkyviä muutoksia ulkonäössä ja tällöin on myös haasteena, että sairauteen liittyvät ennakkoluulot voivat tuoda itse sairauden lisäksi lisää haasteita työelämään.  

Kroonisen sairauden kanssa eläminen voidaan halutessa myös nähdä voimavarana. Vastoinkäymiset auttavat muun muassa toisten ihmisten ymmärtämisessä ja kasvattavat empatiakykyä. Vastoinkäymisten kautta oppii myös keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin ja priorisoimaan, mikä on erinomainen taito.  

Vaikka kipu ja sairaus ovatkin aina ikäviä, eikä kukaan niitä elämäänsä toivo, eivät ne kuitenkaan katoa kieltämällä. Elämä SLE:n kanssa on opettanut itselleni monia taitoja, joista on myös työelämässä paljon hyötyä. Tiedon hankkimisen ja soveltamisen taito ja ongelmanratkaisutaito ovat kehittyneet kuin itsestään. SLE on opettanut myös itsensä johtamisen kykyä valtavasti.  Itsensä johtaminen on elämän valinnoista koostuvien kokonaisuuksien hallintaa. Osaan valita elämässä omaa hyvinvointiani ja päämääriäni tukevia toimia. Kirjoitin blogissa aiemmin elämästäni SLE:n kanssa.

Millaisia kokemuksia sinulla on? Mitä sinä olet oppinut omasta tai läheisesi sairauden takia? 

Arvo-ohjattua elämää

Tiedätkö mitkä ovat sinun arvosi? Elätkö niiden mukaan ja huomioitko ne myös ajankäytössäsi?

Työpaikoilla, erilaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnan kaikilla tasoilla käydään arvokeskustelua, mutta monet eivät kuitenkaan tunnista omia arvojaan tai elä niiden mukaisesti. Jollei tunnista omia arvojaan, lähtee valitettavan helposti rakentamaan elämäänsä ulkopuolelta määriteltyjen arvojen mukaan. Jollei pysty arjessaan ja elämässä ylipäätään elämään omien arvojensa mukaan, syntyy arvoristiriita, joka saa voimaan huonosti.  

Työpaikoilla yhteiset arvot luovat yritykselle selkeät tavoitteet ja yrityskulttuurin. Jollei työntekijät pysty samaistumaan työnantajansa arvoihin, työhyvinvointi ja myös yrityksen menestys kärsivät. Tyytyväiset ja sitoutuneet työntekijät ovat avain menestykseen.  Samoin menestys ja hyvinvointi kärsivät, mikäli yrityksen arvot  eivät millään tavoin ole jalkautettu arkeen ja jokaisen työntekijän työnkuvaan. Se ei vain yksinkertaisesti riitä, että arvot ovat hyviä ja samaistuttavissa olevia, mikäli ne on vain kirjoitettu ylös, mutta eivät ohjaa toimintaa. 

Elämän eri osa-alueilla on omia arvoja. Oma arvomaailma liittyy elämän merkityksellisyyteen, koska arvot antavat toiminnallemme suunnan ja energian. Arvot ovat läsnäolevia ja todellisia silloin, kun ne sisäistyvät yksilöiden elämään heidän valintojaan ja käytännön toimintaansa ohjaaviksi hyveiksi ja periaatteiksi. 

Jos on vaikeuksia tavoittaa omia ydinarvojaan, ne saattaa olla helpompi hahmottaa kun yksinkertaisesti miettii niitä tilanteita ja hetkiä, jolloin on ollut kaikkein onnellisin ja tyytyväisin tai milloin on kokenut onnistuneensa ja ketä ihmistä ihailee ja miksi. 

Pidä omat arvosi mielessäsi ja toiminnassasi ja muistuta itseäsi niistä säännöllisesti, koska ne kertovat mikä sinulle on tärkeintä. 

Tavoitteet tuovat merkitystä

Ihmiset tarvitsevat päämääriä, jottemme toimisi sattumanvaraisesti. Päätavoitteet ovat yksinkertaisia kuten eloonjääminen ja hyvinvoinnin tavoite. Näihin liittyvät päätökset ovat helppoja, päätämme syödä saadaksemme ravintoa ja pukeutua lämpimästi kylmällä ilmalla. 

Toiset tavoitteet ovat monimuotoisempia: haluamme vaihtaa työpaikkaa tai lopettaa haitallisen ihmissuhteen. Tälläiset tavoitteet vaativat meiltä suurempaa työskentelyä koska meidän on pidettävä pitkäkestoisesti tavoite mielessämme ja laadittava suunnitelma sen toteuttamiseksi. Työskentely kohti tärkeää tavoitetta antaa elämälle tarkoitusta ja saa meidät tuntemaan myönteisiä  tunteita. Henkilökohtaiset tavoitteet synnyttävät voimakkaita tunteita jo kun olemme matkalla kohti niiden saavuttamista. Tavoitteiden tulisikin olla realistisia ja saavutettavissa olevia, koska ne ovat niin merkityksellisiä olotilallemme. Epärealistiset tavoitteet passivoivat meitä ja saavat meidät kokemaan pettymystä ja alakuloisuutta. 

Meillä on usein useita erilaisia tavoitteita, jotka ovat ajankohtaisia samanaikaisesti. Tilanne voi aiheuttaa ristiriitaa itsensä kanssa, jollei asioita kykene laittamaan tärkeysjärjestykseen. Toisinaan tavoitteemme voivat olla myös ristiriidassa toisten ihmisten tavoitteiden kanssa. Nämä ristiriidat kuitenkin kuuluvat ihmiselämään ja kun elää yhdessä muiden ihmisten kanssa on tehtävä kompromisseja omien halujen ja toisten ihmisten odotusten välillä. 

Myönteinen onnistumisen kokemus syntyy kun muodostamme realistisia tavoitteita, asetamme asiat tärkeysjärjestykseen, teemme suunnitelmia ja teemme hyviä ja järkeviä päätöksiä. 

Osa päätöksistä, jotka teemme ovat suuria ja osa ovat pienempiä arkipäivän päätöksiä. Tein itse päätöksen liikkua arjessani entistä tavoitteellisemmin ja lisätä hyötyliikunnan määrää. 

Hankin itselleni fitnesskellon motivoimaan ja konkretisoimaan tuloksia😊 Kun olen huomannut miten suunnitelmani toimii, tulee onnistunut ja hyvä mieli, jotka puolestaan pitävät motivaatiota korkealla.  Millaisia päätöksiä ja suunnitelmia sinä olet tehnyt? 

Terveys on subjektiivinen käsite

Miten voit tänään? Kuinka usein pysähdyt ja todella kuulostelet omaa vointiasi?


Kirjoitin blogissani henkilökohtaisesta identiteetistä ja siitä, että se on oikeastaan kaikkea sitä, millaisena itse itsensä näkee ja kokee, ja myös kokemus omasta arvostaan.  Henkilökohtaisen identiteetin lisäksi ihmisellä on luonnostaan tarve samaistua ja kuulua ryhmään, esimerkiksi sukupuoleen, ammattiin, ja näistä ulottuvuuksista rakentuu identiteetin sosiaalinen puoli. Identiteetti voi kehittyä myös esimerkiksi jonkin psyykkisen tai fyysisen sairauden ympärille, jolloin oman itsensä määrittely sairauden kautta voi estää myönteistä suhtautumista elämää ja itseä kohtaan. Kun kyseessä on pitkäaikaussairaus, on se aina shokki niin sille, joka sairastuu kuin myös hänen läheisilleenkin.  Ihmiset sopeutuvat eri tavoin vastoinkäymisiin. Mielestäni sopeutuminen on rakentavalla pohjalla, kun sairauden pyrkii hyväksymään osaksi itseään ja elämäänsä, mutta ei antaa sen hallita omaa kokemusta itsestään ja muista. 


Olen sairastunut 17-vuotiaana harvinaiseen sidekudossairauteen SLE. Tämän blogin pääteemana ei ole sairastaminen vaan hyvinvointi ja kaikki ne oivallukset ja valinnat, jotka voi tehdä voidakseen hyvin. Sairauteni on osa minua, mutta olen paljon muutakin. Sairauteni ei siis määritä sitä kuka olen. Riippumatta siitä mitä sairautta sairastaa, liittyy sairastumiseen yhteisiä teemoja. Oma sairauteni ei näy ulospäin, eli saan elää niin sanotusti muiden katseilta suojassa. Sairauteni vaatii kuitenkin säännöllisen lääkityksen ja minun pitää muistaa huomioida arkielämässä tiettyjä rutiineja, esimerkiksi erityisruokavalio sekä riittävä uni ja lepo. Toisin sanoen yritän elää mahdollisimman terveellisesti ja säännöllisesti omaa olotilaa tunnollisesti kuunnellen.  Se vaatii myös hidastamista ja sitä, että pysähtyy kuuntelemaan miten voi. Olen huomannut, että kokemus terveydestä on subjektiivinen kokemus ja se vaihtelee eri tilanteissa. Kun terveydentila pysyy tasaisena ja riittävän hyvällä tasolla mukavaan arkeen, olen tyytyväinen.


Kun oireet kuitenkin pahenevat ajoittain, tilanteeseen joutuu totuttelemaan yhä uudestaan. On pelottavaa, kun kyky ohjata omaa elämää katoaa.  On vaikeaa hyväksyä, kun ei aina pysty tekemään sitä mitä haluaisi. Mutta on olemassa asioita, jotka vain täytyy hyväksyä. Ja se ei ole helppoa. Olen esimerkiksi yrittänyt taistella vastaan sitä, että en sairauteni vuoksi jaksa urheilla samalla tavalla kuin ennen. Kroppa vaan tarvitsee paljon lepoa. Vaikeiden asioiden hyväksyminen ottaa aina myös oman aikansa. Omien rajojen tunnistaminen ja tunnustaminen on pitkä prosessi. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että ajan kanssa ihminen sopeutuu uusiin elämäntilanteisiin yllättävän hyvin. 


Diagnoosin saaminen oli itselleni kuitenkin myös helpotus. On pelottavaa ja ahdistavaa sairastaa epävarmuudessa ilman tietoa mistä oireet johtuvat. Vaikka sairaus olisi vakava, diagnoosi tuo elämään tiettyä selkeyttä.  Monilla ihmisillä tai heidän läheisillä on erilaisia haasteita terveyden kanssa. Erilaisia haasteita ja vastoinkäymisiä  muitakin kuin terveyteen liittyviä mahtuu ihmiselämän joka osa-alueeseen enemmän kuin tarpeeksi. Omassa elämässäni haluan kuitenkin pyrkiä kohti hyvinvointia ja kokonaisvaltaista tasapainoa.  Onnellisuus ja tyytyväisyys ei ole päämäärä vaan valinta, joka tehdään arjessa. Se on tapa elää. Haluan nauttia elämästä tässä ja nyt ja elää hetkessä. 


Kiitos että luit kirjoitukseni ja iloa päivääsi 🙂