Keskity onnistumisiin

Hyvä itsetuntemus on vahvan itsetunnon perusta ja se jos mikä on mahtava syy tutustua itseensä kunnolla. Ajatuksillasi helposti joko lannistat tai rohkaiset itseäsi. Miten sinä puhut itsellesi? Puhutko kauniisti ja rohkaisevasti vai soimaatko ja lannistat itseäsi? 

Itseluottamus tarkoittaa uskoa siihen, että suoriutuu tai selviytyy hyvin siitä, mihin ryhtyy. Itseluottamus liittyy siis tekemiseen. Itsetunto puolestaan tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Eli se ydin mikä löytyy kaiken tekemisen alta. Hyvä itsetunto tuottaa riittävän vahvan omakuvan niin, että omien haasteiden ja puutteiden havaitseminen ei romuta itseluottamusta, eikä tuota voittamatonta ahdistusta. Realistiseen omakuvaan ja hyvään itsearvostukseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä parhaansa. Myötätuntoinen suhtautuminen myös toisiin ihmisiin auttaa suhtautumaan myötätuntoisesti myös itseensä.  

Minulla on mielestäni aina ollut hyvä itseluottamus ja usko siihen, että jollen osaa niin opin sen mitä teen.  Itsetunto on puolestaan ollut paljon haasteellisempi kaveri. Suorituskeskeiseen luonteeseeni liittyy vahvasti alitajuntaa riivaava vääristynyt uskomus, että teoilla ja suorituksilla mitataan ja lunastetaan oma arvo ja paikka maailmassa. Muita kohtaan on huomattavasti helpompaa olla armollinen ja empaattinen ja nähdä yksilön arvo itsessään ilman tekoja ja suorituksia. Opettelenkin olemaan itselleni yhtä ymmärtäväinen ja inhimillinen kuin olen muille. Muutos vie aikaa, mutta tiedostaminen on jo iso askel, josta voin olla iloinen. 

Muistathan sinäkin, että arvosi ei riipu siitä mitä olet tehnyt tai saavuttanut. Olet arvokas ihminen, vaikka et tekisi yhtään mitään.

Oletko tullut ajatelleeksi, että myös vastoinkäymisiin suhtautuminen vaikuttaa itsetuntoon? Vaikeina aikoina kannattaa keskittyä siihen, mitä hyvää elämässä on ollut ja on tällä hetkellä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö menetyksiä ja vastoinkäymisiä saisi surra. Kyse on ennemminkin siitä antaako niille vallan. Mitä hyvää sinulla on tässä hetkessä?  Missä asioissa olet onnistunut? 

Suoritatko elämääsi?

Keskustellessani ystävieni ja läheisteni kanssa olen huomannut, että todella monet kokevat, että vapaa-aikaa on arjessa liian vähän. Aikaa ei ole tarpeeksi itselleen tai läheisille. Kun on paljon tehtävää ja luonteeltaan tunnollinen ja haluaa tehdä asiat hyvin ja kunnolla, oma jaksaminen on huomaamattaan koetuksella. Työn touhussa ja monien velvoitteiden parissa oma jaksaminen ja hyvinvointi saattaa unohtua tai ne voidaan jopa kokea toisarvoisina. Tuntuu, että täytyy vain jaksaa ja että tämänlaista tämä elämä nyt vain on. 

Suorittaminen on nykyään yleinen trendi ja se usein opitaan jo varhain ympäristöstä. Kun elämä on suorittamista, koetaan ettei osata edes vapaa-ajalla rentoutua eikä huomata mitä töiden ja velvoitteiden vastapainoksi todella kaivataan. Tämän vuoksi uupuminen on nykyään valitettavan yleistä. On kuitenkin mahdollista toimia toisin, valita erilainen polku, toimia ilon ja hyvinvoinnin kautta. Se kuitenkin edellyttää, että pysähtyy tutkimaan itseään ja omia toimintamallejaan. Mikään ei muutu muuten.

Kyse on pitkälti omasta mielentilasta, jossa elää ja josta käsin asioita hoitaa. Täyttääkö ajatuksensa vaatimuksilla ja kiireellä vai valitseeko oman hyvinvoinnin ensin. Se ei ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta. Kyse on valinnasta. Miten kohtelee itse itseään ja miten sallii muiden kohdella itseään. Millaista elämää sinä haluat elää? Toimitko omassa arjessasi oman hyvinvointisi parhaaksi? 

Stressi, ystävä vai vihollinen?

Stressi kuuluu ihmisten elämään.  Kohtuullinen ja väliaikainen stressi voi olla positiivinen voimavara ja lisätä tarkkaavaisuutta sekä keskittymis- ja suorituskykyä. Sitä tarvitaankin tavoitteiden saavuttamiseen.  Liiallinen stressi kuitenkin sotkee elimistön palautumisjärjestelmän, kuluttaa voimavaroja ja voi johtaa uupumukseen. Niinpä tulisikin tunnistaa itsessään, miten keho viestii positiivisen stressin muuttumisesta negatiiviseksi. Koska ihmiset ovat erilaisia, paras stressitason mittari on oma kokemus. Se, mikä toisesta on stressaavaa, voi olla toisesta jopa innostavaa. Stressitaso voi vaihdella hetkestä ja asiasta toiseen, elämäntilanteista riippuen. Useimpien ihmisten elämään tulee lyhyitä kausia, jolloin joutuu venymään ja toimimaan omilla raja-arvoillaan, mutta mikäli se jatkuu pidempään ja stressistä tulee päivittäinen vieras, kannattaa pysähtyä, ottaa aikalisä ja kuulostella omia tuntemuksiaan ja vointiaan. 


Liiallista stressiä voi pyrkiä hallitsemaan eri keinoin. Jos huomaat olevasi stressaantunut, pyri ensin hahmottamaan mikä aiheuttaa stressisi. Mieti myös ne asiat, joihin voit itse vaikuttaa, sekä ne, joihin voi vaikuttaa toisten avulla ja ne asiat, joihin ei voi vaikuttaa. Kun suunnittelet tehtäväsi etukäteen ja aikataulutat ne, pysyy kokonaisuus paremmin hallittuna. Samalla pystyt näkemään, ettei tietyn päivän osalta kuormitus kasva liian suureksi. Priorisoi myös kiireellisimmät asiat ensimmäiseksi. Se ei tarkoita kiireettömien asioiden unohtamista, vaan että pohdit etukäteen sopivamman ajankohdan niihin tarttumiseksi. Kaikkea ei ole välttämätöntä tai tarpeellista tehdä juuri nyt. 


Muista huolehtia siitä, että nukut riittävästi ja syöt säännöllisesti. Myös liikunta auttaa stressiin ja itsensä hemmottelu ja hyvää mieltä lisäävä toiminta kuten ystävien näkeminen, luonnossa liikkuminen, lukeminen, musiikin kuuntelu, hiljentyminen, tms. Yritä välttää negatiivista ajattelua, koska se lietsoo stressiä entisestään. Stressi myös voi tarttua ja siirtyä ihmisten välillä esimerkiksi työpaikoilla. Se on sosiaalinen ilmiö siinä missä tunteet ja asenteetkin. Siksi tuleekin suojautua myös muiden stressiltä pitämällä huolta omasta hyvinvoinnistaan ja pyrkimällä ylläpitämään rakentavaa ajattelukykyä. 


Tunnista omat rajasi ja opettele sanomaan “ei” itsellesi, ettet vaadi itseltäsi liian paljon. Omat rajat, jotka liittyvät omaan jaksamiseen, hyvinvointiin ja ajan käyttöön tulee osata viestiä myös muille. Omaa hyvinvointiaan tulee ylläpitää ja omien rajojen tunnistaminen on tärkeä osa sitä. On myös tärkeää osata pyytää apua, kun sitä tarvitsee. 


Jos stressi kuitenkin yllättää ja paniikki meinaa vallata mielen, pysähdy ennen kuin toimit. Kuuntele hengitystäsi, pyri rauhoittumaan ja mieti uudelleen rauhoittuneesta olotilastasi käsin. 

Arjen iloja

Olen innokas taiteen ja kulttuurin kuluttaja ja musiikki on se, joka todella saa sieluni sykkimään. Soittolistoiltani löytyy musiikkia laidasta laitaan ja valitsen tunnetilani mukaan mitä genreä, milloinkin kuuntelen. Rakkaiden ihmisten kanssa jaetut arjen hetket ovat aarteita, joita kerään muistoihini ja koen puhdasta onnellisuuden tunnetta luonnon kauneuden edessä metsässä, merellä, järven rannalla, jne.  

Herään eloon keväisin lumien sulaessa ja vaivun koomaan syksyisin, vaikka nautinkin pimeistä syysilloista kynttilänvalossa. Vireystasoni vain yksinkertaisesti laskee sadasta nollaan, kun syksy koittaa. Innostun lapsenomaisesti uusista ideoista ja ajatuksista ja kokeilunhaluisena ihmisenä heittäydyn innoissani kokeilemaan kaikkea uutta kuten ruokavalioita, terveystuotteita, vaihtoehtohoitoja ja luontaistuotteita sekä erilaisia elämyksiä. 

Liikunnan suhteen tasapainottelen rankan hikiliikunnan ja kehoa huoltavien rauhallisten lajien kesken. Lenkkipolulle lähden yleensä vain hyvällä säällä ja punttisalille päädyn, mikäli ilma on vähänkin synkkä. Joogaa yritän sinnikkäästi opetella vaihtelevalla menestyksellä. Kävely niin yksin kuin yhdessä on ihanaa ja sitä voi tehdä missä ja milloin vain.  Jos stressitasot ovat nousemassa kävely yksinään luonnossa rentouttaa. Ystävän kanssa yhdessä kävely ja keskustelu on puolestaan mielenhuoltoa parhaimmillaan.  Pidän myös kaupunkikävelyistä niin kotikaupungissa kuin matkoillakin. On ihanaa haistella tuoksuja, kuunnella ääniä ja kokea kaupunkia kaikilla aisteillaan. Kumppanin kanssa yhdessä kävely tekee hyvää parisuhteelle, kun kävelyn lisäksi voi keskittyä kumppaniin ilman televisiota, puhelinta tai muita häiriötekijöitä.

Mitkä asiat saavat sinun sydämesi sykkimään? Mitkä ovat sinun intohimojasi? 

Kuka minä olen?

Kuinka usein pysähdyt miettimään kuka olet? Mitä vastaisit kysymykseen? Minä olen 34-vuotias nainen, varhaisteini-ikäisen tytön äiti ja yksinhuoltaja. Lisäksi olen tytär vanhemmilleni, sisko sisarelleni ja täti sisareni lapsille. Työelämässä olen työntekijä, kollega, toimihenkilö, jne. Kaikki nämä ovat käsitteitä, joilla määritellään minua suhteessa toisiin ja yhteiskuntaan. Ne eivät kuitenkaan kerro kuka olen. Eri sosiaalisissa yhteyksissä ja tilanteissa myös eri puoleni korostuvat. 


Oma identiteetti on se, joka vastaa ensisijaisesti kysymykseen “kuka minä olen”.  Identiteetti on oikeastaan kaikkea sitä, millaisena itse itsensä näkee ja kokee, ja myös kokemus omasta arvostaan. Arvomaailma ja mielenkiinnonkohteet erottavat meidät muista. Nämä ainutlaatuiset ominaisuudet rakentavat henkilökohtaisen identiteetimme. 


Luonteenpiirteistäni ensimmäisinä tulee mieleen uteliaisuus, innostuneisuus, empaattisuus, sinnikkyys ja nopea ajattelu. Olen myös aika levoton sielu, mutta sopeudun ehkä juuri siksi melko vaivatta muutoksiin ja uusiin olosuhteisiin. Kehityksen kohteistani mainitsen ensimmäiseksi kärsimättömyyden. Minulla on taipumusta huonoihin hermoihin, joten aika ajoin elämäni voi olla varsin tukalaa ja rasittavaa. 


Olen myös luonteeltani melko kahtiajakoinen ja luonteessani tuleekin esille vahvasti, jopa toisilleen vastakkaisia piirteitä, jotka eri tilanteissa korostuvat. Esimerkiksi voin toisinaan olla todella äänekäs ja huomiota herättävän räiskyvä persoona, mutta toisinaan täysin omissa maailmoissa viihtyvä hiljainen ja tarkkaileva erakko ja kaikkea näiden väliltä. 


Identiteetin kehittyminen on jatkuva ja vuorovaikutuksellisen prosessi, johon vaikuttaa oman itsetuntemuksen lisäksi ympäristö. Itsetutkiskelun kautta omaa identiteettiään voi kehittää läpi koko elämän ja itsetutkiskelua tulisikin harjoittaa, koska ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen liittyy vahvasti, kuinka hyvin tuntee itsensä. Tämä onkin oman itseni ja hyvinvointini yksi tärkeimmistä oivalluksista. Haluan oppia tuntemaan itseni paremmin.