Elämän moninaiset haasteet

Onko sinulla tai läheiselläsi pitkäaikaissairautta? Oletko kertonut sairaudesta työssä tai opiskelupaikassa? Miten yhteisö on ottanut tiedon vastaan? 

Suomessa on paljon erilaisia kroonisia sairauksia sairastavaa ihmistä. Heistä yhä useampi on työikäinen ja onkin tärkeää muistaa, että terveiden työntekijöiden lisäksi töissä käy myös useita, joilla on erilaisia oireita, vaivoja ja sairauksia. Luonnollisesti on sairaudesta kiinni, estääkö se kokonaan tai osittain työelämässä jatkamisen. Mielestäni olisi hyvä keskustella yhteiskunnallisella tasolla siitä, miten työelämässä voitaisiin tukea paremmin pitkäaikaissairaita. 


On todella tärkeää, että opettelee kuuntelemaan omia voimavarojaan ja elämään niiden sallimissa rajoissa. Jos sairastaa pitkäaikaissairautta, on sairauden ja sen lääkityksen ja hoidon vaikutukset aina yksilöllisiä, mutta usein ne kuitenkin vievät voimia, ainakin ajoittain. Siksi onkin ehdottoman tärkeää, että ilmapiiri on sellainen, että uskaltaa avoimesti kertoa omista tuntemuksistaan. Lääketieteellisellä tasolla sairauden hoito ja terveydenhuolto ovat Suomessa erinomaisia, mutta tuen ja avun saaminen on kokemukseni mukaan pitkälti yksilöistä kiinni. Kokemuksesta tiedän, että työyhteisön asenne ja hyväksyntä sekä esimiehen tuki ovat pitkäaikaissairaalle  tärkeitä.

Työelämässä olisi tärkeää, että työntekijä kokee turvalliseksi kertoa avoimesti tilanteestaan, jotta sairaus voitaisiin huomioida työtehtävien järjestelyissä ja esimies voisi ymmärtää alaisensa tilanteen. On kaikkien etu, että työntekijän työssäoloa tuetaan. Kuitenkin moni pitkäaikaissairas kokee, että sairaudesta kertominen on vaikeaa ja pelottaa, että sairautta käytetään heitä vastaan. Siksi osa pyrkiikin peittelemään sairauttaan työpaikalla. Peittely puolestaan vie voimavaroja entisestään ja kuormittaa myös henkisesti. Osa sairauksista aiheuttaa näkyviä muutoksia ulkonäössä ja tällöin on myös haasteena, että sairauteen liittyvät ennakkoluulot voivat tuoda itse sairauden lisäksi lisää haasteita työelämään.  

Kroonisen sairauden kanssa eläminen voidaan halutessa myös nähdä voimavarana. Vastoinkäymiset auttavat muun muassa toisten ihmisten ymmärtämisessä ja kasvattavat empatiakykyä. Vastoinkäymisten kautta oppii myös keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin ja priorisoimaan, mikä on erinomainen taito.  

Vaikka kipu ja sairaus ovatkin aina ikäviä, eikä kukaan niitä elämäänsä toivo, eivät ne kuitenkaan katoa kieltämällä. Elämä SLE:n kanssa on opettanut itselleni monia taitoja, joista on myös työelämässä paljon hyötyä. Tiedon hankkimisen ja soveltamisen taito ja ongelmanratkaisutaito ovat kehittyneet kuin itsestään. SLE on opettanut myös itsensä johtamisen kykyä valtavasti.  Itsensä johtaminen on elämän valinnoista koostuvien kokonaisuuksien hallintaa. Osaan valita elämässä omaa hyvinvointiani ja päämääriäni tukevia toimia. Kirjoitin blogissa aiemmin elämästäni SLE:n kanssa.

Millaisia kokemuksia sinulla on? Mitä sinä olet oppinut omasta tai läheisesi sairauden takia? 

Arvo-ohjattua elämää

Tiedätkö mitkä ovat sinun arvosi? Elätkö niiden mukaan ja huomioitko ne myös ajankäytössäsi?

Työpaikoilla, erilaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnan kaikilla tasoilla käydään arvokeskustelua, mutta monet eivät kuitenkaan tunnista omia arvojaan tai elä niiden mukaisesti. Jollei tunnista omia arvojaan, lähtee valitettavan helposti rakentamaan elämäänsä ulkopuolelta määriteltyjen arvojen mukaan. Jollei pysty arjessaan ja elämässä ylipäätään elämään omien arvojensa mukaan, syntyy arvoristiriita, joka saa voimaan huonosti.  

Työpaikoilla yhteiset arvot luovat yritykselle selkeät tavoitteet ja yrityskulttuurin. Jollei työntekijät pysty samaistumaan työnantajansa arvoihin, työhyvinvointi ja myös yrityksen menestys kärsivät. Tyytyväiset ja sitoutuneet työntekijät ovat avain menestykseen.  Samoin menestys ja hyvinvointi kärsivät, mikäli yrityksen arvot  eivät millään tavoin ole jalkautettu arkeen ja jokaisen työntekijän työnkuvaan. Se ei vain yksinkertaisesti riitä, että arvot ovat hyviä ja samaistuttavissa olevia, mikäli ne on vain kirjoitettu ylös, mutta eivät ohjaa toimintaa. 

Elämän eri osa-alueilla on omia arvoja. Oma arvomaailma liittyy elämän merkityksellisyyteen, koska arvot antavat toiminnallemme suunnan ja energian. Arvot ovat läsnäolevia ja todellisia silloin, kun ne sisäistyvät yksilöiden elämään heidän valintojaan ja käytännön toimintaansa ohjaaviksi hyveiksi ja periaatteiksi. 

Jos on vaikeuksia tavoittaa omia ydinarvojaan, ne saattaa olla helpompi hahmottaa kun yksinkertaisesti miettii niitä tilanteita ja hetkiä, jolloin on ollut kaikkein onnellisin ja tyytyväisin tai milloin on kokenut onnistuneensa ja ketä ihmistä ihailee ja miksi. 

Pidä omat arvosi mielessäsi ja toiminnassasi ja muistuta itseäsi niistä säännöllisesti, koska ne kertovat mikä sinulle on tärkeintä. 

Itsensä ylittäminen

Milloin olet viimeksi ylittänyt itsesi? Itsensä ylittäminen on usein toistettu teema, johon moni meistä pyrkii, jollei teoissaan niin ainakin ajatuksissaan. Miksi itsensä ylittäminen sitten on tärkeää?  


Mielestäni on tärkeää pitää mielessä, että kyseessä on oman itsensä ylittäminen, eli että uskallat tehdä jotain mitä olet mielessäsi ajatellut, mutta et ole aiemmin uskaltanut tehdä. Tai, että teet jotain, mitä et yleensä tekisi. Se voi olla ihan pieni teko, itseään ei tarvitse haastaa maratonille tai laskuvarjohyppyyn. Itsensä ylittäminen on tärkeää, koska kehittyminen ja kasvaminen tapahtuu niissä hetkissä, jolloin yrittää ja ponnistelee tavoitteensa eteen. Epäonnistumisen pelko voi estää kokeilemasta ja tekemästä asioita, joita oikeasti haluaisi tehdä. Itsensä ylittämisen tavoite tulee syntyä omasta itsestään eikä ulkopuolisesta ympäristöstä. Tavoitteita ei kannata asettaa sen mukaan mitä muut tekevät vaan omasta lähtökohdastaan käsin. 


Jos huomaa olevansa tilanteessa, ettei arki ja jokapäiväisessä elämässä koettu onnellisuus riitä, vaan aina pitää ylittää itsensä uudestaan ja uudestaan ollakseen tyytyväinen, ollaan mielestäni väärillä jäljillä. Vaikka itsensä ylittämisestä syntyykin helposti jano haastamaan itseään yhä uudestaan ja uudestaan, niin haasteiden tarkoitus on kehittää ja maustaa elämää, ei pyörittää sitä. Arjen onnellisuus ja tyytyväisyyden hetket rakentavat hyvän elämän perustan. 


Olen itse haastanut viime aikoina itseäni kokeilemaan uusia asioita, jotka aiemmin ovat tuntuneet suorastaan pelottavilta, mutta samaan aikaan kutkuttavan mielenkiintoisilta. Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran ratsastusta. Se tunne oli aivan mahtava. Hevosen selässä koin täydellisen tietoisen läsnäolon hetken. Vaikka tästä ei säännöllistä uutta harrastusta tulekaan, niin sain suuren määrän innostusta ja iloa kokemuksesta. Kävin myös impro-teatteriharrastajaryhmässä. Oli jännittävää heittäytyä hetkeen. Improvisaatio todella opettaa vaikuttamaan ja vaikuttumaan sekä kasvattaa esiintymisvarmuutta. 


Mitä sinä olet aina halunnut tehdä, mutta aika ei ole koskaan riittänyt tai on jännittänyt liikaa? Olisiko nyt aika uskaltaa yrittää? Ei haittaa, jollet onnistu, tärkeintä on, että yrität 😊😊

Arjen iloja

Olen innokas taiteen ja kulttuurin kuluttaja ja musiikki on se, joka todella saa sieluni sykkimään. Soittolistoiltani löytyy musiikkia laidasta laitaan ja valitsen tunnetilani mukaan mitä genreä, milloinkin kuuntelen. Rakkaiden ihmisten kanssa jaetut arjen hetket ovat aarteita, joita kerään muistoihini ja koen puhdasta onnellisuuden tunnetta luonnon kauneuden edessä metsässä, merellä, järven rannalla, jne.  

Herään eloon keväisin lumien sulaessa ja vaivun koomaan syksyisin, vaikka nautinkin pimeistä syysilloista kynttilänvalossa. Vireystasoni vain yksinkertaisesti laskee sadasta nollaan, kun syksy koittaa. Innostun lapsenomaisesti uusista ideoista ja ajatuksista ja kokeilunhaluisena ihmisenä heittäydyn innoissani kokeilemaan kaikkea uutta kuten ruokavalioita, terveystuotteita, vaihtoehtohoitoja ja luontaistuotteita sekä erilaisia elämyksiä. 

Liikunnan suhteen tasapainottelen rankan hikiliikunnan ja kehoa huoltavien rauhallisten lajien kesken. Lenkkipolulle lähden yleensä vain hyvällä säällä ja punttisalille päädyn, mikäli ilma on vähänkin synkkä. Joogaa yritän sinnikkäästi opetella vaihtelevalla menestyksellä. Kävely niin yksin kuin yhdessä on ihanaa ja sitä voi tehdä missä ja milloin vain.  Jos stressitasot ovat nousemassa kävely yksinään luonnossa rentouttaa. Ystävän kanssa yhdessä kävely ja keskustelu on puolestaan mielenhuoltoa parhaimmillaan.  Pidän myös kaupunkikävelyistä niin kotikaupungissa kuin matkoillakin. On ihanaa haistella tuoksuja, kuunnella ääniä ja kokea kaupunkia kaikilla aisteillaan. Kumppanin kanssa yhdessä kävely tekee hyvää parisuhteelle, kun kävelyn lisäksi voi keskittyä kumppaniin ilman televisiota, puhelinta tai muita häiriötekijöitä.

Mitkä asiat saavat sinun sydämesi sykkimään? Mitkä ovat sinun intohimojasi?