Elämän moninaiset haasteet

Onko sinulla tai läheiselläsi pitkäaikaissairautta? Oletko kertonut sairaudesta työssä tai opiskelupaikassa? Miten yhteisö on ottanut tiedon vastaan? 

Suomessa on paljon erilaisia kroonisia sairauksia sairastavaa ihmistä. Heistä yhä useampi on työikäinen ja onkin tärkeää muistaa, että terveiden työntekijöiden lisäksi töissä käy myös useita, joilla on erilaisia oireita, vaivoja ja sairauksia. Luonnollisesti on sairaudesta kiinni, estääkö se kokonaan tai osittain työelämässä jatkamisen. Mielestäni olisi hyvä keskustella yhteiskunnallisella tasolla siitä, miten työelämässä voitaisiin tukea paremmin pitkäaikaissairaita. 


On todella tärkeää, että opettelee kuuntelemaan omia voimavarojaan ja elämään niiden sallimissa rajoissa. Jos sairastaa pitkäaikaissairautta, on sairauden ja sen lääkityksen ja hoidon vaikutukset aina yksilöllisiä, mutta usein ne kuitenkin vievät voimia, ainakin ajoittain. Siksi onkin ehdottoman tärkeää, että ilmapiiri on sellainen, että uskaltaa avoimesti kertoa omista tuntemuksistaan. Lääketieteellisellä tasolla sairauden hoito ja terveydenhuolto ovat Suomessa erinomaisia, mutta tuen ja avun saaminen on kokemukseni mukaan pitkälti yksilöistä kiinni. Kokemuksesta tiedän, että työyhteisön asenne ja hyväksyntä sekä esimiehen tuki ovat pitkäaikaissairaalle  tärkeitä.

Työelämässä olisi tärkeää, että työntekijä kokee turvalliseksi kertoa avoimesti tilanteestaan, jotta sairaus voitaisiin huomioida työtehtävien järjestelyissä ja esimies voisi ymmärtää alaisensa tilanteen. On kaikkien etu, että työntekijän työssäoloa tuetaan. Kuitenkin moni pitkäaikaissairas kokee, että sairaudesta kertominen on vaikeaa ja pelottaa, että sairautta käytetään heitä vastaan. Siksi osa pyrkiikin peittelemään sairauttaan työpaikalla. Peittely puolestaan vie voimavaroja entisestään ja kuormittaa myös henkisesti. Osa sairauksista aiheuttaa näkyviä muutoksia ulkonäössä ja tällöin on myös haasteena, että sairauteen liittyvät ennakkoluulot voivat tuoda itse sairauden lisäksi lisää haasteita työelämään.  

Kroonisen sairauden kanssa eläminen voidaan halutessa myös nähdä voimavarana. Vastoinkäymiset auttavat muun muassa toisten ihmisten ymmärtämisessä ja kasvattavat empatiakykyä. Vastoinkäymisten kautta oppii myös keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin ja priorisoimaan, mikä on erinomainen taito.  

Vaikka kipu ja sairaus ovatkin aina ikäviä, eikä kukaan niitä elämäänsä toivo, eivät ne kuitenkaan katoa kieltämällä. Elämä SLE:n kanssa on opettanut itselleni monia taitoja, joista on myös työelämässä paljon hyötyä. Tiedon hankkimisen ja soveltamisen taito ja ongelmanratkaisutaito ovat kehittyneet kuin itsestään. SLE on opettanut myös itsensä johtamisen kykyä valtavasti.  Itsensä johtaminen on elämän valinnoista koostuvien kokonaisuuksien hallintaa. Osaan valita elämässä omaa hyvinvointiani ja päämääriäni tukevia toimia. Kirjoitin blogissa aiemmin elämästäni SLE:n kanssa.

Millaisia kokemuksia sinulla on? Mitä sinä olet oppinut omasta tai läheisesi sairauden takia? 

Arvo-ohjattua elämää

Tiedätkö mitkä ovat sinun arvosi? Elätkö niiden mukaan ja huomioitko ne myös ajankäytössäsi?

Työpaikoilla, erilaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnan kaikilla tasoilla käydään arvokeskustelua, mutta monet eivät kuitenkaan tunnista omia arvojaan tai elä niiden mukaisesti. Jollei tunnista omia arvojaan, lähtee valitettavan helposti rakentamaan elämäänsä ulkopuolelta määriteltyjen arvojen mukaan. Jollei pysty arjessaan ja elämässä ylipäätään elämään omien arvojensa mukaan, syntyy arvoristiriita, joka saa voimaan huonosti.  

Työpaikoilla yhteiset arvot luovat yritykselle selkeät tavoitteet ja yrityskulttuurin. Jollei työntekijät pysty samaistumaan työnantajansa arvoihin, työhyvinvointi ja myös yrityksen menestys kärsivät. Tyytyväiset ja sitoutuneet työntekijät ovat avain menestykseen.  Samoin menestys ja hyvinvointi kärsivät, mikäli yrityksen arvot  eivät millään tavoin ole jalkautettu arkeen ja jokaisen työntekijän työnkuvaan. Se ei vain yksinkertaisesti riitä, että arvot ovat hyviä ja samaistuttavissa olevia, mikäli ne on vain kirjoitettu ylös, mutta eivät ohjaa toimintaa. 

Elämän eri osa-alueilla on omia arvoja. Oma arvomaailma liittyy elämän merkityksellisyyteen, koska arvot antavat toiminnallemme suunnan ja energian. Arvot ovat läsnäolevia ja todellisia silloin, kun ne sisäistyvät yksilöiden elämään heidän valintojaan ja käytännön toimintaansa ohjaaviksi hyveiksi ja periaatteiksi. 

Jos on vaikeuksia tavoittaa omia ydinarvojaan, ne saattaa olla helpompi hahmottaa kun yksinkertaisesti miettii niitä tilanteita ja hetkiä, jolloin on ollut kaikkein onnellisin ja tyytyväisin tai milloin on kokenut onnistuneensa ja ketä ihmistä ihailee ja miksi. 

Pidä omat arvosi mielessäsi ja toiminnassasi ja muistuta itseäsi niistä säännöllisesti, koska ne kertovat mikä sinulle on tärkeintä. 

Tavoitteet tuovat merkitystä

Ihmiset tarvitsevat päämääriä, jottemme toimisi sattumanvaraisesti. Päätavoitteet ovat yksinkertaisia kuten eloonjääminen ja hyvinvoinnin tavoite. Näihin liittyvät päätökset ovat helppoja, päätämme syödä saadaksemme ravintoa ja pukeutua lämpimästi kylmällä ilmalla. 

Toiset tavoitteet ovat monimuotoisempia: haluamme vaihtaa työpaikkaa tai lopettaa haitallisen ihmissuhteen. Tälläiset tavoitteet vaativat meiltä suurempaa työskentelyä koska meidän on pidettävä pitkäkestoisesti tavoite mielessämme ja laadittava suunnitelma sen toteuttamiseksi. Työskentely kohti tärkeää tavoitetta antaa elämälle tarkoitusta ja saa meidät tuntemaan myönteisiä  tunteita. Henkilökohtaiset tavoitteet synnyttävät voimakkaita tunteita jo kun olemme matkalla kohti niiden saavuttamista. Tavoitteiden tulisikin olla realistisia ja saavutettavissa olevia, koska ne ovat niin merkityksellisiä olotilallemme. Epärealistiset tavoitteet passivoivat meitä ja saavat meidät kokemaan pettymystä ja alakuloisuutta. 

Meillä on usein useita erilaisia tavoitteita, jotka ovat ajankohtaisia samanaikaisesti. Tilanne voi aiheuttaa ristiriitaa itsensä kanssa, jollei asioita kykene laittamaan tärkeysjärjestykseen. Toisinaan tavoitteemme voivat olla myös ristiriidassa toisten ihmisten tavoitteiden kanssa. Nämä ristiriidat kuitenkin kuuluvat ihmiselämään ja kun elää yhdessä muiden ihmisten kanssa on tehtävä kompromisseja omien halujen ja toisten ihmisten odotusten välillä. 

Myönteinen onnistumisen kokemus syntyy kun muodostamme realistisia tavoitteita, asetamme asiat tärkeysjärjestykseen, teemme suunnitelmia ja teemme hyviä ja järkeviä päätöksiä. 

Osa päätöksistä, jotka teemme ovat suuria ja osa ovat pienempiä arkipäivän päätöksiä. Tein itse päätöksen liikkua arjessani entistä tavoitteellisemmin ja lisätä hyötyliikunnan määrää. 

Hankin itselleni fitnesskellon motivoimaan ja konkretisoimaan tuloksia😊 Kun olen huomannut miten suunnitelmani toimii, tulee onnistunut ja hyvä mieli, jotka puolestaan pitävät motivaatiota korkealla.  Millaisia päätöksiä ja suunnitelmia sinä olet tehnyt? 

Keskity onnistumisiin

Hyvä itsetuntemus on vahvan itsetunnon perusta ja se jos mikä on mahtava syy tutustua itseensä kunnolla. Ajatuksillasi helposti joko lannistat tai rohkaiset itseäsi. Miten sinä puhut itsellesi? Puhutko kauniisti ja rohkaisevasti vai soimaatko ja lannistat itseäsi? 

Itseluottamus tarkoittaa uskoa siihen, että suoriutuu tai selviytyy hyvin siitä, mihin ryhtyy. Itseluottamus liittyy siis tekemiseen. Itsetunto puolestaan tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Eli se ydin mikä löytyy kaiken tekemisen alta. Hyvä itsetunto tuottaa riittävän vahvan omakuvan niin, että omien haasteiden ja puutteiden havaitseminen ei romuta itseluottamusta, eikä tuota voittamatonta ahdistusta. Realistiseen omakuvaan ja hyvään itsearvostukseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä parhaansa. Myötätuntoinen suhtautuminen myös toisiin ihmisiin auttaa suhtautumaan myötätuntoisesti myös itseensä.  

Minulla on mielestäni aina ollut hyvä itseluottamus ja usko siihen, että jollen osaa niin opin sen mitä teen.  Itsetunto on puolestaan ollut paljon haasteellisempi kaveri. Suorituskeskeiseen luonteeseeni liittyy vahvasti alitajuntaa riivaava vääristynyt uskomus, että teoilla ja suorituksilla mitataan ja lunastetaan oma arvo ja paikka maailmassa. Muita kohtaan on huomattavasti helpompaa olla armollinen ja empaattinen ja nähdä yksilön arvo itsessään ilman tekoja ja suorituksia. Opettelenkin olemaan itselleni yhtä ymmärtäväinen ja inhimillinen kuin olen muille. Muutos vie aikaa, mutta tiedostaminen on jo iso askel, josta voin olla iloinen. 

Muistathan sinäkin, että arvosi ei riipu siitä mitä olet tehnyt tai saavuttanut. Olet arvokas ihminen, vaikka et tekisi yhtään mitään.

Oletko tullut ajatelleeksi, että myös vastoinkäymisiin suhtautuminen vaikuttaa itsetuntoon? Vaikeina aikoina kannattaa keskittyä siihen, mitä hyvää elämässä on ollut ja on tällä hetkellä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö menetyksiä ja vastoinkäymisiä saisi surra. Kyse on ennemminkin siitä antaako niille vallan. Mitä hyvää sinulla on tässä hetkessä?  Missä asioissa olet onnistunut? 

Suoritatko elämääsi?

Keskustellessani ystävieni ja läheisteni kanssa olen huomannut, että todella monet kokevat, että vapaa-aikaa on arjessa liian vähän. Aikaa ei ole tarpeeksi itselleen tai läheisille. Kun on paljon tehtävää ja luonteeltaan tunnollinen ja haluaa tehdä asiat hyvin ja kunnolla, oma jaksaminen on huomaamattaan koetuksella. Työn touhussa ja monien velvoitteiden parissa oma jaksaminen ja hyvinvointi saattaa unohtua tai ne voidaan jopa kokea toisarvoisina. Tuntuu, että täytyy vain jaksaa ja että tämänlaista tämä elämä nyt vain on. 

Suorittaminen on nykyään yleinen trendi ja se usein opitaan jo varhain ympäristöstä. Kun elämä on suorittamista, koetaan ettei osata edes vapaa-ajalla rentoutua eikä huomata mitä töiden ja velvoitteiden vastapainoksi todella kaivataan. Tämän vuoksi uupuminen on nykyään valitettavan yleistä. On kuitenkin mahdollista toimia toisin, valita erilainen polku, toimia ilon ja hyvinvoinnin kautta. Se kuitenkin edellyttää, että pysähtyy tutkimaan itseään ja omia toimintamallejaan. Mikään ei muutu muuten.

Kyse on pitkälti omasta mielentilasta, jossa elää ja josta käsin asioita hoitaa. Täyttääkö ajatuksensa vaatimuksilla ja kiireellä vai valitseeko oman hyvinvoinnin ensin. Se ei ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta. Kyse on valinnasta. Miten kohtelee itse itseään ja miten sallii muiden kohdella itseään. Millaista elämää sinä haluat elää? Toimitko omassa arjessasi oman hyvinvointisi parhaaksi? 

Stressi, ystävä vai vihollinen?

Stressi kuuluu ihmisten elämään.  Kohtuullinen ja väliaikainen stressi voi olla positiivinen voimavara ja lisätä tarkkaavaisuutta sekä keskittymis- ja suorituskykyä. Sitä tarvitaankin tavoitteiden saavuttamiseen.  Liiallinen stressi kuitenkin sotkee elimistön palautumisjärjestelmän, kuluttaa voimavaroja ja voi johtaa uupumukseen. Niinpä tulisikin tunnistaa itsessään, miten keho viestii positiivisen stressin muuttumisesta negatiiviseksi. Koska ihmiset ovat erilaisia, paras stressitason mittari on oma kokemus. Se, mikä toisesta on stressaavaa, voi olla toisesta jopa innostavaa. Stressitaso voi vaihdella hetkestä ja asiasta toiseen, elämäntilanteista riippuen. Useimpien ihmisten elämään tulee lyhyitä kausia, jolloin joutuu venymään ja toimimaan omilla raja-arvoillaan, mutta mikäli se jatkuu pidempään ja stressistä tulee päivittäinen vieras, kannattaa pysähtyä, ottaa aikalisä ja kuulostella omia tuntemuksiaan ja vointiaan. 


Liiallista stressiä voi pyrkiä hallitsemaan eri keinoin. Jos huomaat olevasi stressaantunut, pyri ensin hahmottamaan mikä aiheuttaa stressisi. Mieti myös ne asiat, joihin voit itse vaikuttaa, sekä ne, joihin voi vaikuttaa toisten avulla ja ne asiat, joihin ei voi vaikuttaa. Kun suunnittelet tehtäväsi etukäteen ja aikataulutat ne, pysyy kokonaisuus paremmin hallittuna. Samalla pystyt näkemään, ettei tietyn päivän osalta kuormitus kasva liian suureksi. Priorisoi myös kiireellisimmät asiat ensimmäiseksi. Se ei tarkoita kiireettömien asioiden unohtamista, vaan että pohdit etukäteen sopivamman ajankohdan niihin tarttumiseksi. Kaikkea ei ole välttämätöntä tai tarpeellista tehdä juuri nyt. 


Muista huolehtia siitä, että nukut riittävästi ja syöt säännöllisesti. Myös liikunta auttaa stressiin ja itsensä hemmottelu ja hyvää mieltä lisäävä toiminta kuten ystävien näkeminen, luonnossa liikkuminen, lukeminen, musiikin kuuntelu, hiljentyminen, tms. Yritä välttää negatiivista ajattelua, koska se lietsoo stressiä entisestään. Stressi myös voi tarttua ja siirtyä ihmisten välillä esimerkiksi työpaikoilla. Se on sosiaalinen ilmiö siinä missä tunteet ja asenteetkin. Siksi tuleekin suojautua myös muiden stressiltä pitämällä huolta omasta hyvinvoinnistaan ja pyrkimällä ylläpitämään rakentavaa ajattelukykyä. 


Tunnista omat rajasi ja opettele sanomaan “ei” itsellesi, ettet vaadi itseltäsi liian paljon. Omat rajat, jotka liittyvät omaan jaksamiseen, hyvinvointiin ja ajan käyttöön tulee osata viestiä myös muille. Omaa hyvinvointiaan tulee ylläpitää ja omien rajojen tunnistaminen on tärkeä osa sitä. On myös tärkeää osata pyytää apua, kun sitä tarvitsee. 


Jos stressi kuitenkin yllättää ja paniikki meinaa vallata mielen, pysähdy ennen kuin toimit. Kuuntele hengitystäsi, pyri rauhoittumaan ja mieti uudelleen rauhoittuneesta olotilastasi käsin.