Mitä tehtäis? #kaikkikotona #isovelivalvoo

Viikko on vierähtänyt. Merkkejä Korona tilanteen laantumisesta ei ole, päinvastoin hallitus on antanut esityksen yhteiskunnan rajoitusten tiukentamisesta. Oletettavasti tilanne tulee kestämään kuukausia, ehkä koko kesän.

Nyt kun teen työpäivät kotoa käsin etäillen ja samoin koulutyöt (aloitin digitaalisen markkinoinnin opinnot työn ohessa) päivät ikään kuin sulautuvat samanlaisiksi, toinen toisiaan seuraaviksi toistoiksi. Suurin osa päivästä kuluu tietokoneella ja päivän huippuhetki on kun lähtee käymään kaupassa tai kävelyllä. Olen tietoisesti pitänyt kiinni rutiineista, pesen aamulla ensimmäiseksi hampaat ja keitän aamukahvin ja syön aamupalan ja vasta sitten aloitan työt. Kuitenkin koska ei tule mentyä mihinkään tai tehtyä mitään erityistä, tuntuu, että päivät vain katoavat.

Mitä sinä teet ajankuluksi? Oletko aloittanut uusia harrastuksia, kuten neulomisen tai ristisanatehtävien ratkomisen tai jotain muuta mitä nyt kotona voi harrastaa? Itse olen käyttänyt aikaani paljon lukemiseen. Olen koko aikuisikäni lukenut melko paljon, mutta nyt entistäkin enemmän. Luen mieluummin kuin katson vaikka televisiota. Lukemisessa on myös monta terveyshyötyä, se muun muassa vähentää stressiä. Lue aiheesta lisää täällä.

Olen aiemminkin todennut, että en kyseenalaista valtion keinoja saada tilanne hallintaan. Päinvastoin, järeät keinot ovat varmasti tarpeen. Kuitenkin mielessäni herää myös kysymys, että miten tämä koko tilanne tulee vaikuttamaan yhteiskuntamme toimintaan pitkällä aikavälillä. Toistojen kautta syntyy käytäntö ja rutiinit. Lisääntyykö etätyöskentely ja digitaaliset keinot pysyvästi? Entä julkisen vallan kontrolli ja hallinta?

Mieleeni tulee 1970-luvulla Michel Foucaltin kirjoittama, paljon keskustelua herättänyt tutkimus ”Tarkkailla ja rangaista” vankeinhoidosta. Foucalt kirjoitti, että rikollisia ja muita poikkeavia ryhmiä tarkkaillaan, rangaistaan, ehdollistetaan ja leimataan, jotta näitä, mutta erityisesti myös tavallisia kansalaisia voidaan valvoa, hallita ja ohjata tehokkaammin. ”Vallan mekanismi”, joka kertoo miten saadaan toisen ruumiista ote, ei pelkästään siinä mielessä, että ne ruumiit tekisivät sitä, mitä toivotaan, vaan että ne toimisivat siten kuin tahdotaan, eli määrätyn tekniikan mukaan ja saavuttaen tietyn tehokkuuden ja nopeuden. Foucalt kirjoitti, että tyhmä hallitsija pitää orjat kahleilla kurissa, mutta todellinen valtionjohtaja sitoo heidät paljon vahvemmin heidän omien ajatustensa kahleilla. Side on niin vahva, koska emme tunne sen rakennetta ja emme tunnista vallan rakennetta sen taustalla. Tämän vallan verkoston mielenkiintoisin piirre on jatkuvan valvonnan vaikutus valvottuihin. Heidän voi olettaa sisäistävän valvovan katseen ja siten valvovan itse itseään. Tiedon ja vallan yhteen kietoutuneessa suhteessa tietoa käytetään kontrollin apuna. Valta ei ole vain rajoittavaa ja estävää vaan myös tuottavaa; tutkimustulokset syntyvät tahdosta tietoon. (Lue täältä mielenkiintoinen kirjoitus aiheesta)

Pelko on voimakas ase yhteiskunnassa. Kun ihminen pelkää ulkopuolista uhkaa, hän luopuu vapaaehtoisesti vapaudestaan ja oikeuksiin. Muistatko vielä New Yorkin World Trade Centerin iskut syyskyyn 11. päivänä vuonna 2001? Iskujen jälkeen presidentti George W. Bush perusti uuden kotimaan turvallisuusministeriön. Terrorismin torjunnan nimissä hyväksyttiin Patriot Act -tiedustelulaki, joka kavensi kansalaisten oikeuksia. Esimerkkejä vastaavista toimista löytyy useita.

Kun ihmisissä syntyy tunne, että yhteisömme on vaarassa, halutaan nopeasti näyttäviä ja suuria tekoja, koska ne tyynnyttävät ihmisiä. Syntyy tunne, että jotain tehdään turvallisuuden lisäämiseksi ja uhan poistamiseksi. Ihmisen niin sanottuja perusemootioita ovat onnellisuus, viha, pelko, suru, inho ja yllättyneisyys. Perusemootioiden kokeminen, tunnistaminen ja ilmentäminen ovat melko samankaltaisia kulttuurista riippumatta. Pelko on alkukantainen tunne, jota myös eläimet kokevat. Se on kehittynyt evoluution saatossa ja sen tehtävä on suojella elämää ja taata lajin säilyminen. Pelon edessä taistellaan tai paetaan, vältetään tai tuhotaan uhka. Pelon kohde ei enää tänä päivänä ole samanlainen kuin aikojen alussa, harva päätyy taistelemaan hengestään nyrkin ja hampain. Pelon vallassa alamme kuitenkin edelleen käyttäytyä saaliseläinten lailla. Juoksemme hamstraamaan vessapaperia, koska muutkin tekevät niin. Hätävaiston mennessä päälle, olisi tärkeintä vetää hetki happea, perehtyä tosiasioihin, miettiä eri vaihtoehtoja ja kieltäytyä paniikinomaisista toimista.

Mediaa ei turhaan kutsuta neljänneksi valtiomahdiksi. Median pääasiallinen tehtävä on välittää tietoa. Se uutisoi yhteiskunnallisista asioista ja myös osaltaan valvoo vallankäyttäjiä. Täytyy kuitenkin muistaa, että media itse valikoi mitä asioita se nostaa esille ja mitä jättää kertomatta. Jokaisen uutisotsikon takana on ihminen ja organisaatio, joka on tehnyt valinnan valitsemastaan aiheesta. Jokainen lehtiotsikko, uutislähetys, somepostaus, jne. pitää sisällään lukuisia valintoja. Myös tavalla miten asiat esitetään on merkitystä. Kenen näkökulmasta asiasta kerrotaan ja kenen ääni nostetaan kuuluviin. Tietysti mediat kilpailevat keskenään ja kun yleisön suosiosta taistellaan shokeeraavat ja yleisöä kiinnostavat kohuotsikot houkuttavat. Median tekemät valinnat vaikuttavat yhteiskunnalliseen keskusteluun oleellisesti ja mielestäni medialukutaidon merkityksellisyyttä tulisikin nostaa esille julkisuudessa erityisesti nyt, kun elämme eristyksissä ja imemme tietoa ja vaikutteita itseemme mediasta entistäkin enemmän .

Mitä tapahtuu? #korona #covid-19

Mitä ihmettä onkaan tapahtunut maailmalla ja Suomessa muutamassa viikossa? Valtioiden rajat kiinni, koulut suljettu, ihmisiä karanteenissa, liikkumista julkisissa paikoissa tulee välttää, ryhmäkokoontumiset kielletty, ym. ym. Koronavirus eli COVID-19 (corona,virus, disease) on vallannut maailman. Viime viikolla vietin tunteja katsoen uutisia Koronasta, etsin tietoa, luin ihmisten kokemuksia ja asiantuntijoiden ennustuksia. Sehän vaikutti niin, että hetken päästä pelko, ahdistus ja paniikki kasvattivat huoleni määrää, enkä enää muuta nähnytkään kuin kauhua.

Pelolla on aina selkeä kohde, se mitä pelkää, kun taas ahdistus on vain epäselvää pahaa oloa, jonka kohde on vaikeaa määritellä. Tässä maailman tilanteessa on luonnollista, että huoli, pelko ja ahdistus kasvaa. Sitä murehtii oman ja läheistensä terveyden puolesta sekä tulevaisuudesta ja luonnollisesti myös taloudellisesta kaaoksesta ja siitä, miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan koko maailmaan. Olin melkein 2 viikkoa keuhkokuumeessa toipilaana kotona ja kun kuumehouruissa katselin uutisia, itku oli usein herkässä. Kun alkuviikosta kävin kontrollissa lääkärissä ja sain ohjeeksi pukea hengitysmaskin päälleni, ei kyllä naurattanut. Noh, minulla on kuitenkin kaikki hyvin, antibiootti puri ja olen kovaa vauhtia toipumassa.

Huomasin, että jatkuva uutisten seuraaminen sai minut voimaan todella pahoin. On hyvä ja tärkeää lukea ajankohtaiset tilannepäivitykset luotettavista lähteistä kuten THL, mutta koko maailma ei saa kaventua koskemaan vain Koronaa. On keskityttävä arkeen ja siihen miten saa asiat tässä hetkessä rullaamaan. Turha käyttää aikaa ja energiaa siihen, että murehtii tulevaa, koska kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta tietoisesti pystyy kohdistamaan ajatuksensa ja energiansa haluamaansa asiaan ja mielekkääseen tekemiseen. Varmasti lähes kaikkien arki on muuttunut rajusti ja elinpiiri pienentynyt ja haasteita riittää, mutta tämä ei tule kestämään ikuisesti.

En osaa sanoa miksi, mutta olen itse saanut oloani huojennettua myös sillä, että olen ymmärtänyt, että tilanteen vakavuudesta huolimatta, tämä ei ole historiallisesti ensimmäinen kerta, jolloin ihmiskunnalla on yhteinen vihollinen, virus, jota vastaan taistellaan. Ihmisillä on vain taipumus uskotella itselleen elävänsä täysin poikkeuksellisia aikoja. Se korostaa meidän aikamme erityisyyttä. Ja tietysti digitalisaation kehittyessä uutiset tavoittavat huomattavasti aiempaa nopeammin. Ehkäpä lohdutusta tuo juuri se tieto, että ihmiskunta on aina selviytynyt. Eikä ihmisten matkustaminen ja globalisaatio ole ilmiönä uusi. Liikkuvuus on ollut hitaampaa, mutta kaupan, rahan, uskonnon, tiedon ja toisen ihmisen perässä on matkustettu ihmiskunnan alusta alkaen. Ja samoja reittejä on myös sairaudet levinneet.

Pelkästään Wikipediaa vilkaisemalla näkee nopeasti, että erilaiset influenssavirukset ovat riivanneet pandemioilla ihmiskuntaa useita kertoja.

Puhumattakaan ns. kausi-influenssasta, joka vuosittain aiheuttaa epidemioita ympäri maailmaa. Jos laajennetaan keskustelua inluessaviruksista laajemmalle on ihmiskunnan vitsauksina vuosien aikana olleet mm. isorokko ja musta surma eli paiserutto. Puhumattakaan sairauksista, joita vastaan ihmiskunta edelleen taistelee kuten Ebola ja HIV. Ihmisiä eniten tappavimpien tartuntatautien joukossa on tuberkuloosi, hepatiitti ja kehkokuume. Mikäli otetaan huomioon myös esimerkiksi syöpä, joka on yksi yleisimmistä kuolinsyistä maailmassa, on ilmeistä, että erilaiset sairaudet ovat ihmisten vitsauksina olleet aina ja tulevat olemaankin.

En missään nimessä väheksy tilanteen vakavuutta tai kyseenalaista toimia, joita valtion johto on tehnyt Korona viruksen etenemisen hidastamiseksi. Päinvastoin, uskon, että järeät toimet ovat tarpeen yhteiskunnan toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi, riskiryhmään kuuluvien suojelemiseksi ja varmistaaksemme, että terveydenhoitojärjestelmämme kantavuus kestää.

Toivon kuitenkin, että pelko ei saisi ylivaltaa vaan ihmiset keskittyisivät tähän hetkeen ja yrittäisivät löytää mielekkyyttä arkeensa. Ihmiskunta tulee selviytymään myös tästä ja aurinko nousee jälleen huomenna. Meidän aikakaudella ja yhteiskunnassa on käytössä tietoa, jota ei ole aina ollut, joten käytetään sitä hyväksi. Noudatetaan viranomaisten ohjeita ja pestään käsiä, yskitään ja aivastetaan oikein, vältetään ihmisryhmiä, jne. nämä ohjeet ovat varmasti jo tulleet tutuiksi. Muistetaan myös noudattaa niitä 🙂

Muistetaan myös, että ihmisillä on erilaisia tapoja suhtautua kriisitilanteeseen, siinä missä yksi hamstraa vessapaperia, toinen lähettää meemejä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa käsitellä uutta tilannetta, lukuunottamatta välinpitämättömyyttä ja ohjeistusten laiminlyömistä, mikä olisi puhdasta itsekkyyttä ja voisi johtaa jopa muita ihmisiä vaaraan. Otetaan siis muut huomioon ja tuetaan toinen toisiamme. Me olemme tässä tilanteessa kaikki yhdessä.