Mitä tehtäis? #kaikkikotona #isovelivalvoo

Viikko on vierähtänyt. Merkkejä Korona tilanteen laantumisesta ei ole, päinvastoin hallitus on antanut esityksen yhteiskunnan rajoitusten tiukentamisesta. Oletettavasti tilanne tulee kestämään kuukausia, ehkä koko kesän.

Nyt kun teen työpäivät kotoa käsin etäillen ja samoin koulutyöt (aloitin digitaalisen markkinoinnin opinnot työn ohessa) päivät ikään kuin sulautuvat samanlaisiksi, toinen toisiaan seuraaviksi toistoiksi. Suurin osa päivästä kuluu tietokoneella ja päivän huippuhetki on kun lähtee käymään kaupassa tai kävelyllä. Olen tietoisesti pitänyt kiinni rutiineista, pesen aamulla ensimmäiseksi hampaat ja keitän aamukahvin ja syön aamupalan ja vasta sitten aloitan työt. Kuitenkin koska ei tule mentyä mihinkään tai tehtyä mitään erityistä, tuntuu, että päivät vain katoavat.

Mitä sinä teet ajankuluksi? Oletko aloittanut uusia harrastuksia, kuten neulomisen tai ristisanatehtävien ratkomisen tai jotain muuta mitä nyt kotona voi harrastaa? Itse olen käyttänyt aikaani paljon lukemiseen. Olen koko aikuisikäni lukenut melko paljon, mutta nyt entistäkin enemmän. Luen mieluummin kuin katson vaikka televisiota. Lukemisessa on myös monta terveyshyötyä, se muun muassa vähentää stressiä. Lue aiheesta lisää täällä.

Olen aiemminkin todennut, että en kyseenalaista valtion keinoja saada tilanne hallintaan. Päinvastoin, järeät keinot ovat varmasti tarpeen. Kuitenkin mielessäni herää myös kysymys, että miten tämä koko tilanne tulee vaikuttamaan yhteiskuntamme toimintaan pitkällä aikavälillä. Toistojen kautta syntyy käytäntö ja rutiinit. Lisääntyykö etätyöskentely ja digitaaliset keinot pysyvästi? Entä julkisen vallan kontrolli ja hallinta?

Mieleeni tulee 1970-luvulla Michel Foucaltin kirjoittama, paljon keskustelua herättänyt tutkimus ”Tarkkailla ja rangaista” vankeinhoidosta. Foucalt kirjoitti, että rikollisia ja muita poikkeavia ryhmiä tarkkaillaan, rangaistaan, ehdollistetaan ja leimataan, jotta näitä, mutta erityisesti myös tavallisia kansalaisia voidaan valvoa, hallita ja ohjata tehokkaammin. ”Vallan mekanismi”, joka kertoo miten saadaan toisen ruumiista ote, ei pelkästään siinä mielessä, että ne ruumiit tekisivät sitä, mitä toivotaan, vaan että ne toimisivat siten kuin tahdotaan, eli määrätyn tekniikan mukaan ja saavuttaen tietyn tehokkuuden ja nopeuden. Foucalt kirjoitti, että tyhmä hallitsija pitää orjat kahleilla kurissa, mutta todellinen valtionjohtaja sitoo heidät paljon vahvemmin heidän omien ajatustensa kahleilla. Side on niin vahva, koska emme tunne sen rakennetta ja emme tunnista vallan rakennetta sen taustalla. Tämän vallan verkoston mielenkiintoisin piirre on jatkuvan valvonnan vaikutus valvottuihin. Heidän voi olettaa sisäistävän valvovan katseen ja siten valvovan itse itseään. Tiedon ja vallan yhteen kietoutuneessa suhteessa tietoa käytetään kontrollin apuna. Valta ei ole vain rajoittavaa ja estävää vaan myös tuottavaa; tutkimustulokset syntyvät tahdosta tietoon. (Lue täältä mielenkiintoinen kirjoitus aiheesta)

Pelko on voimakas ase yhteiskunnassa. Kun ihminen pelkää ulkopuolista uhkaa, hän luopuu vapaaehtoisesti vapaudestaan ja oikeuksiin. Muistatko vielä New Yorkin World Trade Centerin iskut syyskyyn 11. päivänä vuonna 2001? Iskujen jälkeen presidentti George W. Bush perusti uuden kotimaan turvallisuusministeriön. Terrorismin torjunnan nimissä hyväksyttiin Patriot Act -tiedustelulaki, joka kavensi kansalaisten oikeuksia. Esimerkkejä vastaavista toimista löytyy useita.

Kun ihmisissä syntyy tunne, että yhteisömme on vaarassa, halutaan nopeasti näyttäviä ja suuria tekoja, koska ne tyynnyttävät ihmisiä. Syntyy tunne, että jotain tehdään turvallisuuden lisäämiseksi ja uhan poistamiseksi. Ihmisen niin sanottuja perusemootioita ovat onnellisuus, viha, pelko, suru, inho ja yllättyneisyys. Perusemootioiden kokeminen, tunnistaminen ja ilmentäminen ovat melko samankaltaisia kulttuurista riippumatta. Pelko on alkukantainen tunne, jota myös eläimet kokevat. Se on kehittynyt evoluution saatossa ja sen tehtävä on suojella elämää ja taata lajin säilyminen. Pelon edessä taistellaan tai paetaan, vältetään tai tuhotaan uhka. Pelon kohde ei enää tänä päivänä ole samanlainen kuin aikojen alussa, harva päätyy taistelemaan hengestään nyrkin ja hampain. Pelon vallassa alamme kuitenkin edelleen käyttäytyä saaliseläinten lailla. Juoksemme hamstraamaan vessapaperia, koska muutkin tekevät niin. Hätävaiston mennessä päälle, olisi tärkeintä vetää hetki happea, perehtyä tosiasioihin, miettiä eri vaihtoehtoja ja kieltäytyä paniikinomaisista toimista.

Mediaa ei turhaan kutsuta neljänneksi valtiomahdiksi. Median pääasiallinen tehtävä on välittää tietoa. Se uutisoi yhteiskunnallisista asioista ja myös osaltaan valvoo vallankäyttäjiä. Täytyy kuitenkin muistaa, että media itse valikoi mitä asioita se nostaa esille ja mitä jättää kertomatta. Jokaisen uutisotsikon takana on ihminen ja organisaatio, joka on tehnyt valinnan valitsemastaan aiheesta. Jokainen lehtiotsikko, uutislähetys, somepostaus, jne. pitää sisällään lukuisia valintoja. Myös tavalla miten asiat esitetään on merkitystä. Kenen näkökulmasta asiasta kerrotaan ja kenen ääni nostetaan kuuluviin. Tietysti mediat kilpailevat keskenään ja kun yleisön suosiosta taistellaan shokeeraavat ja yleisöä kiinnostavat kohuotsikot houkuttavat. Median tekemät valinnat vaikuttavat yhteiskunnalliseen keskusteluun oleellisesti ja mielestäni medialukutaidon merkityksellisyyttä tulisikin nostaa esille julkisuudessa erityisesti nyt, kun elämme eristyksissä ja imemme tietoa ja vaikutteita itseemme mediasta entistäkin enemmän .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *