Rehellistä positiivisuutta

Miten sinä suhtaudut elämän vastoinkäymisiin? Itse uskon aidosti, että se miten suhtaudumme vastoinkäymisiin vaikuttaa myös onnellisuuteemme. Vastoinkäymiset kuuluvat ihmiselämään, niiltä tuskin kukaan voi välttyä. On myös tietysti eri asia, menikö viikonlopun suunnitelmat uusiksi sateen takia vai joutuuko kohtaamaan suuren tragedian esimerkiksi läheisen kuoleman. 

Omalla kohdallani on ehkä enemmänkin kyse siitä, miten YRITÄN suhtautua vastoinkäymisiin… hengittää ensin ja rauhoittua, ja tarkastella tilannetta uudelleen rauhoittuneesta olotilasta käsin. Todellisuudessa ensimmäinen reaktioni on usein paniikki. Hengitys tiivistyy, pulssi nousee ja kädet hikoavat. Kun otan pienen aikalisän ja hengittelen, saan juuri tarvitsemani ajan, jotta näen asiat oikeassa mittakaavassa. Myös arjen murheiden suhteuttaminen suuriin murheisiin helpottaa mielestäni kokonaistilanteen näkemistä. Yleensä onneksi suurin osa murheista on nimenomaan niitä arjen huolia. 

Uskon, että positiivisuus ja elämänmyönteisyys parantavat elämänlaatua. Olen itse huomannut tämän arjessani. Kun keskityn onnistumisiin ja ilon aiheisiin, niitä tuntuu myös riittävän enemmän. Aina ei kuitenkaan hymyilytä eikä jaksa innostua. Välillä on huonoja päiviä ja mieli on maassa ja nekin kuuluvat elämään. Mutta pystytkö ja osaatko kertoa, jos sinulla on huonopäivä vai koetko siitä huonoa omaatuntoa, jollet jaksa olla positiivinen koko ajan? Pelkäätkö, että sinut leimataan kotona tai työssä, jollet ole positiivinen?

Positiivisuuskin vaatii kritiikkiä, rehellisyyttä ja avoimuutta.  Yksilön oma vastuu positiivisuudesta on rajallinen, eikä vastuu omasta hyvinvoinnista ole vain omissa käsissä. Ympärillä olevia rakenteita ja organisaatioita tulee myös kehittää ja rakentaa, jotta ihmisten olosuhteet parantuisivat.  

On hienoa, että nykypäivänä halutaan keskittyä positiivisuuteen ja etsiä siihen aiheita, mutta mielestäni työpaikoilla ja muissa yhteisöissä tulisi olla ensisijaisesti avoimuuden kulttuuri, joka sallii erilaiset näkökulmat ja lähestymistavat (sosiaalisesti hyväksytyn käyttäytymisen sallimissa rajoissa). Positiivisuuden tavoittelu ei saisi itsessään tuoda lisää paineita.  

Myönteinen elämänasenne ja onnistumisiin keskittyminen ei tarkoita, ettei koskaan olisi huonoja päiviä, mielimaassa ja harmittaisi.Kun hyväksyy kaikki omat ajatuksensa ja tunteensa ja käsittelee ne, mutta ei anna niiden ottaa hallintaansa, arki helpottuu. Mielestäni mitään ajatuksia tai tunteita ei pitäisi kieltää, koska niihin on aina jokin syy. Ennemminkin tulisi kuulostella, mistä se kumpuaa ja mitä se kertoo.  Vaikka usein keskusteluissa tunteet jaotellaan myönteisiin ja kielteisiin, niin ei mikään tunne itsessään ole negatiivinen.  Tunteiden taustalla on erilaisia tekijöitä, joiden johdosta tunne syntyy, mutta tunne itsessään on vain tunne.  

Sain inspiraation kirjoitukseeni Talouselämän artikkelista. Artikkelissa kirjoitettiin Tatiana Bachkirovan puheesta  Coaching to Success –konferenssissa, jossa hän käsitteli muun muassa positiivisuutta korostavan ideologian haasteista. Artikkeli luettavissa täällä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *