Suloinen joutilaisuus

Nautitko sinä joutilaisuudesta vai täytätkö mieluummin jokaisen hetkesi erilaisilla tehtävillä? 

Uskon, että joutenolo palkitsee, jos vain malttaa olla jouten. Helposti kuitenkin ajatuksen ja mieli karkailevat tekemättömien kotitöiden ja keskeneräisten projektien pariin. 

Yritän itse opetella vain olemaan jouten ja nauttia myös siitä. Kyllähän aina olisi jotain mitä pitäisi tehdä, mutta välillä mieli tarvitsee ihan vain rauhoittumista. Ja rehellisesti sanoen itselleni riittää kyllä perussiisteys ja voin myös hyvin elää pienen epäjärjestyksen keskellä siitä stressaantumatta. Ylenpalttinen siivoaminen ei ole se asia, johon itse haluan ainoan elämäni käyttää. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan kiireen vastapainoksi niitä hetkiä, jolloin voin vain olla. 

Uskon, että jokaiselle hetkelle kyllä riittäisi ja keksisi tekemistä, mutta jos uskaltaa vain olla, alkaa mieleen nousta uusia ajatuksia ja jouten olosta kyllä oppii nauttimaan. Suorituskeskeisyys vain helposti ajaa siihen, että joutenolosta alkaa tuntea syyllisyyttä, jollei pidä sitä itsessään arvossa. Toisinaan joutenolo myös nähdään laiskuutena vaikka ne eivät mielestäni samaa asiaa tarkoita. Laiskuus on aktiivista valintaa olla tekemättä mitään, velvollisuuksien laiminlyömistä,  haluttomuutta työntekoon, saamattomuutta, jne.  

Suoritusyhteiskunnassa on tärkeää välillä irrottautua kaikesta ja olla vailla tavoitteita ja suoritteita. Jollei pysähdy, kaikesta tulee vain rutiinia ja suorittamista eikä uusia ja parempia keinoja tekemiseen ja olemiseen voi syntyä. Joutenolo on palautumisen ja hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeää. Sen avulla saamme uutta energiaa ja sen ansiosta aistit avautuvat uudella tavalla. Kun mieli on vapaa, se mahdollistaa uudet näkökulmat. Oleellista on luonnollisesti se, että on aidosti irtautunut tavoitteista, eikä rakenna joutilaisuudesta uutta suoritusta.

 Joutilaisuus ei ole passiivisuutta vaan näennäisessä tekemättömyydessä muhii suuria ajatuksia ja uusia oivalluksia. Joutilaisuus on positiivinen tila, joka valmistaa tietä ideoille.  

Nautitaan mahdollisuudesta olla jouten ja tartutaan siihen. 

Elämän moninaiset haasteet

Onko sinulla tai läheiselläsi pitkäaikaissairautta? Oletko kertonut sairaudesta työssä tai opiskelupaikassa? Miten yhteisö on ottanut tiedon vastaan? 

Suomessa on paljon erilaisia kroonisia sairauksia sairastavaa ihmistä. Heistä yhä useampi on työikäinen ja onkin tärkeää muistaa, että terveiden työntekijöiden lisäksi töissä käy myös useita, joilla on erilaisia oireita, vaivoja ja sairauksia. Luonnollisesti on sairaudesta kiinni, estääkö se kokonaan tai osittain työelämässä jatkamisen. Mielestäni olisi hyvä keskustella yhteiskunnallisella tasolla siitä, miten työelämässä voitaisiin tukea paremmin pitkäaikaissairaita. 


On todella tärkeää, että opettelee kuuntelemaan omia voimavarojaan ja elämään niiden sallimissa rajoissa. Jos sairastaa pitkäaikaissairautta, on sairauden ja sen lääkityksen ja hoidon vaikutukset aina yksilöllisiä, mutta usein ne kuitenkin vievät voimia, ainakin ajoittain. Siksi onkin ehdottoman tärkeää, että ilmapiiri on sellainen, että uskaltaa avoimesti kertoa omista tuntemuksistaan. Lääketieteellisellä tasolla sairauden hoito ja terveydenhuolto ovat Suomessa erinomaisia, mutta tuen ja avun saaminen on kokemukseni mukaan pitkälti yksilöistä kiinni. Kokemuksesta tiedän, että työyhteisön asenne ja hyväksyntä sekä esimiehen tuki ovat pitkäaikaissairaalle  tärkeitä.

Työelämässä olisi tärkeää, että työntekijä kokee turvalliseksi kertoa avoimesti tilanteestaan, jotta sairaus voitaisiin huomioida työtehtävien järjestelyissä ja esimies voisi ymmärtää alaisensa tilanteen. On kaikkien etu, että työntekijän työssäoloa tuetaan. Kuitenkin moni pitkäaikaissairas kokee, että sairaudesta kertominen on vaikeaa ja pelottaa, että sairautta käytetään heitä vastaan. Siksi osa pyrkiikin peittelemään sairauttaan työpaikalla. Peittely puolestaan vie voimavaroja entisestään ja kuormittaa myös henkisesti. Osa sairauksista aiheuttaa näkyviä muutoksia ulkonäössä ja tällöin on myös haasteena, että sairauteen liittyvät ennakkoluulot voivat tuoda itse sairauden lisäksi lisää haasteita työelämään.  

Kroonisen sairauden kanssa eläminen voidaan halutessa myös nähdä voimavarana. Vastoinkäymiset auttavat muun muassa toisten ihmisten ymmärtämisessä ja kasvattavat empatiakykyä. Vastoinkäymisten kautta oppii myös keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin ja priorisoimaan, mikä on erinomainen taito.  

Vaikka kipu ja sairaus ovatkin aina ikäviä, eikä kukaan niitä elämäänsä toivo, eivät ne kuitenkaan katoa kieltämällä. Elämä SLE:n kanssa on opettanut itselleni monia taitoja, joista on myös työelämässä paljon hyötyä. Tiedon hankkimisen ja soveltamisen taito ja ongelmanratkaisutaito ovat kehittyneet kuin itsestään. SLE on opettanut myös itsensä johtamisen kykyä valtavasti.  Itsensä johtaminen on elämän valinnoista koostuvien kokonaisuuksien hallintaa. Osaan valita elämässä omaa hyvinvointiani ja päämääriäni tukevia toimia. Kirjoitin blogissa aiemmin elämästäni SLE:n kanssa.

Millaisia kokemuksia sinulla on? Mitä sinä olet oppinut omasta tai läheisesi sairauden takia? 

Arvo-ohjattua elämää

Tiedätkö mitkä ovat sinun arvosi? Elätkö niiden mukaan ja huomioitko ne myös ajankäytössäsi?

Työpaikoilla, erilaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnan kaikilla tasoilla käydään arvokeskustelua, mutta monet eivät kuitenkaan tunnista omia arvojaan tai elä niiden mukaisesti. Jollei tunnista omia arvojaan, lähtee valitettavan helposti rakentamaan elämäänsä ulkopuolelta määriteltyjen arvojen mukaan. Jollei pysty arjessaan ja elämässä ylipäätään elämään omien arvojensa mukaan, syntyy arvoristiriita, joka saa voimaan huonosti.  

Työpaikoilla yhteiset arvot luovat yritykselle selkeät tavoitteet ja yrityskulttuurin. Jollei työntekijät pysty samaistumaan työnantajansa arvoihin, työhyvinvointi ja myös yrityksen menestys kärsivät. Tyytyväiset ja sitoutuneet työntekijät ovat avain menestykseen.  Samoin menestys ja hyvinvointi kärsivät, mikäli yrityksen arvot  eivät millään tavoin ole jalkautettu arkeen ja jokaisen työntekijän työnkuvaan. Se ei vain yksinkertaisesti riitä, että arvot ovat hyviä ja samaistuttavissa olevia, mikäli ne on vain kirjoitettu ylös, mutta eivät ohjaa toimintaa. 

Elämän eri osa-alueilla on omia arvoja. Oma arvomaailma liittyy elämän merkityksellisyyteen, koska arvot antavat toiminnallemme suunnan ja energian. Arvot ovat läsnäolevia ja todellisia silloin, kun ne sisäistyvät yksilöiden elämään heidän valintojaan ja käytännön toimintaansa ohjaaviksi hyveiksi ja periaatteiksi. 

Jos on vaikeuksia tavoittaa omia ydinarvojaan, ne saattaa olla helpompi hahmottaa kun yksinkertaisesti miettii niitä tilanteita ja hetkiä, jolloin on ollut kaikkein onnellisin ja tyytyväisin tai milloin on kokenut onnistuneensa ja ketä ihmistä ihailee ja miksi. 

Pidä omat arvosi mielessäsi ja toiminnassasi ja muistuta itseäsi niistä säännöllisesti, koska ne kertovat mikä sinulle on tärkeintä. 

Tavoitteet tuovat merkitystä

Ihmiset tarvitsevat päämääriä, jottemme toimisi sattumanvaraisesti. Päätavoitteet ovat yksinkertaisia kuten eloonjääminen ja hyvinvoinnin tavoite. Näihin liittyvät päätökset ovat helppoja, päätämme syödä saadaksemme ravintoa ja pukeutua lämpimästi kylmällä ilmalla. 

Toiset tavoitteet ovat monimuotoisempia: haluamme vaihtaa työpaikkaa tai lopettaa haitallisen ihmissuhteen. Tälläiset tavoitteet vaativat meiltä suurempaa työskentelyä koska meidän on pidettävä pitkäkestoisesti tavoite mielessämme ja laadittava suunnitelma sen toteuttamiseksi. Työskentely kohti tärkeää tavoitetta antaa elämälle tarkoitusta ja saa meidät tuntemaan myönteisiä  tunteita. Henkilökohtaiset tavoitteet synnyttävät voimakkaita tunteita jo kun olemme matkalla kohti niiden saavuttamista. Tavoitteiden tulisikin olla realistisia ja saavutettavissa olevia, koska ne ovat niin merkityksellisiä olotilallemme. Epärealistiset tavoitteet passivoivat meitä ja saavat meidät kokemaan pettymystä ja alakuloisuutta. 

Meillä on usein useita erilaisia tavoitteita, jotka ovat ajankohtaisia samanaikaisesti. Tilanne voi aiheuttaa ristiriitaa itsensä kanssa, jollei asioita kykene laittamaan tärkeysjärjestykseen. Toisinaan tavoitteemme voivat olla myös ristiriidassa toisten ihmisten tavoitteiden kanssa. Nämä ristiriidat kuitenkin kuuluvat ihmiselämään ja kun elää yhdessä muiden ihmisten kanssa on tehtävä kompromisseja omien halujen ja toisten ihmisten odotusten välillä. 

Myönteinen onnistumisen kokemus syntyy kun muodostamme realistisia tavoitteita, asetamme asiat tärkeysjärjestykseen, teemme suunnitelmia ja teemme hyviä ja järkeviä päätöksiä. 

Osa päätöksistä, jotka teemme ovat suuria ja osa ovat pienempiä arkipäivän päätöksiä. Tein itse päätöksen liikkua arjessani entistä tavoitteellisemmin ja lisätä hyötyliikunnan määrää. 

Hankin itselleni fitnesskellon motivoimaan ja konkretisoimaan tuloksia😊 Kun olen huomannut miten suunnitelmani toimii, tulee onnistunut ja hyvä mieli, jotka puolestaan pitävät motivaatiota korkealla.  Millaisia päätöksiä ja suunnitelmia sinä olet tehnyt? 

Terveys on subjektiivinen käsite

Miten voit tänään? Kuinka usein pysähdyt ja todella kuulostelet omaa vointiasi?


Kirjoitin blogissani henkilökohtaisesta identiteetistä ja siitä, että se on oikeastaan kaikkea sitä, millaisena itse itsensä näkee ja kokee, ja myös kokemus omasta arvostaan.  Henkilökohtaisen identiteetin lisäksi ihmisellä on luonnostaan tarve samaistua ja kuulua ryhmään, esimerkiksi sukupuoleen, ammattiin, ja näistä ulottuvuuksista rakentuu identiteetin sosiaalinen puoli. Identiteetti voi kehittyä myös esimerkiksi jonkin psyykkisen tai fyysisen sairauden ympärille, jolloin oman itsensä määrittely sairauden kautta voi estää myönteistä suhtautumista elämää ja itseä kohtaan. Kun kyseessä on pitkäaikaussairaus, on se aina shokki niin sille, joka sairastuu kuin myös hänen läheisilleenkin.  Ihmiset sopeutuvat eri tavoin vastoinkäymisiin. Mielestäni sopeutuminen on rakentavalla pohjalla, kun sairauden pyrkii hyväksymään osaksi itseään ja elämäänsä, mutta ei antaa sen hallita omaa kokemusta itsestään ja muista. 


Olen sairastunut 17-vuotiaana harvinaiseen sidekudossairauteen SLE. Tämän blogin pääteemana ei ole sairastaminen vaan hyvinvointi ja kaikki ne oivallukset ja valinnat, jotka voi tehdä voidakseen hyvin. Sairauteni on osa minua, mutta olen paljon muutakin. Sairauteni ei siis määritä sitä kuka olen. Riippumatta siitä mitä sairautta sairastaa, liittyy sairastumiseen yhteisiä teemoja. Oma sairauteni ei näy ulospäin, eli saan elää niin sanotusti muiden katseilta suojassa. Sairauteni vaatii kuitenkin säännöllisen lääkityksen ja minun pitää muistaa huomioida arkielämässä tiettyjä rutiineja, esimerkiksi erityisruokavalio sekä riittävä uni ja lepo. Toisin sanoen yritän elää mahdollisimman terveellisesti ja säännöllisesti omaa olotilaa tunnollisesti kuunnellen.  Se vaatii myös hidastamista ja sitä, että pysähtyy kuuntelemaan miten voi. Olen huomannut, että kokemus terveydestä on subjektiivinen kokemus ja se vaihtelee eri tilanteissa. Kun terveydentila pysyy tasaisena ja riittävän hyvällä tasolla mukavaan arkeen, olen tyytyväinen.


Kun oireet kuitenkin pahenevat ajoittain, tilanteeseen joutuu totuttelemaan yhä uudestaan. On pelottavaa, kun kyky ohjata omaa elämää katoaa.  On vaikeaa hyväksyä, kun ei aina pysty tekemään sitä mitä haluaisi. Mutta on olemassa asioita, jotka vain täytyy hyväksyä. Ja se ei ole helppoa. Olen esimerkiksi yrittänyt taistella vastaan sitä, että en sairauteni vuoksi jaksa urheilla samalla tavalla kuin ennen. Kroppa vaan tarvitsee paljon lepoa. Vaikeiden asioiden hyväksyminen ottaa aina myös oman aikansa. Omien rajojen tunnistaminen ja tunnustaminen on pitkä prosessi. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että ajan kanssa ihminen sopeutuu uusiin elämäntilanteisiin yllättävän hyvin. 


Diagnoosin saaminen oli itselleni kuitenkin myös helpotus. On pelottavaa ja ahdistavaa sairastaa epävarmuudessa ilman tietoa mistä oireet johtuvat. Vaikka sairaus olisi vakava, diagnoosi tuo elämään tiettyä selkeyttä.  Monilla ihmisillä tai heidän läheisillä on erilaisia haasteita terveyden kanssa. Erilaisia haasteita ja vastoinkäymisiä  muitakin kuin terveyteen liittyviä mahtuu ihmiselämän joka osa-alueeseen enemmän kuin tarpeeksi. Omassa elämässäni haluan kuitenkin pyrkiä kohti hyvinvointia ja kokonaisvaltaista tasapainoa.  Onnellisuus ja tyytyväisyys ei ole päämäärä vaan valinta, joka tehdään arjessa. Se on tapa elää. Haluan nauttia elämästä tässä ja nyt ja elää hetkessä. 


Kiitos että luit kirjoitukseni ja iloa päivääsi 🙂 

Itsensä ylittäminen

Milloin olet viimeksi ylittänyt itsesi? Itsensä ylittäminen on usein toistettu teema, johon moni meistä pyrkii, jollei teoissaan niin ainakin ajatuksissaan. Miksi itsensä ylittäminen sitten on tärkeää?  


Mielestäni on tärkeää pitää mielessä, että kyseessä on oman itsensä ylittäminen, eli että uskallat tehdä jotain mitä olet mielessäsi ajatellut, mutta et ole aiemmin uskaltanut tehdä. Tai, että teet jotain, mitä et yleensä tekisi. Se voi olla ihan pieni teko, itseään ei tarvitse haastaa maratonille tai laskuvarjohyppyyn. Itsensä ylittäminen on tärkeää, koska kehittyminen ja kasvaminen tapahtuu niissä hetkissä, jolloin yrittää ja ponnistelee tavoitteensa eteen. Epäonnistumisen pelko voi estää kokeilemasta ja tekemästä asioita, joita oikeasti haluaisi tehdä. Itsensä ylittämisen tavoite tulee syntyä omasta itsestään eikä ulkopuolisesta ympäristöstä. Tavoitteita ei kannata asettaa sen mukaan mitä muut tekevät vaan omasta lähtökohdastaan käsin. 


Jos huomaa olevansa tilanteessa, ettei arki ja jokapäiväisessä elämässä koettu onnellisuus riitä, vaan aina pitää ylittää itsensä uudestaan ja uudestaan ollakseen tyytyväinen, ollaan mielestäni väärillä jäljillä. Vaikka itsensä ylittämisestä syntyykin helposti jano haastamaan itseään yhä uudestaan ja uudestaan, niin haasteiden tarkoitus on kehittää ja maustaa elämää, ei pyörittää sitä. Arjen onnellisuus ja tyytyväisyyden hetket rakentavat hyvän elämän perustan. 


Olen itse haastanut viime aikoina itseäni kokeilemaan uusia asioita, jotka aiemmin ovat tuntuneet suorastaan pelottavilta, mutta samaan aikaan kutkuttavan mielenkiintoisilta. Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran ratsastusta. Se tunne oli aivan mahtava. Hevosen selässä koin täydellisen tietoisen läsnäolon hetken. Vaikka tästä ei säännöllistä uutta harrastusta tulekaan, niin sain suuren määrän innostusta ja iloa kokemuksesta. Kävin myös impro-teatteriharrastajaryhmässä. Oli jännittävää heittäytyä hetkeen. Improvisaatio todella opettaa vaikuttamaan ja vaikuttumaan sekä kasvattaa esiintymisvarmuutta. 


Mitä sinä olet aina halunnut tehdä, mutta aika ei ole koskaan riittänyt tai on jännittänyt liikaa? Olisiko nyt aika uskaltaa yrittää? Ei haittaa, jollet onnistu, tärkeintä on, että yrität 😊😊

Keskity onnistumisiin

Hyvä itsetuntemus on vahvan itsetunnon perusta ja se jos mikä on mahtava syy tutustua itseensä kunnolla. Ajatuksillasi helposti joko lannistat tai rohkaiset itseäsi. Miten sinä puhut itsellesi? Puhutko kauniisti ja rohkaisevasti vai soimaatko ja lannistat itseäsi? 

Itseluottamus tarkoittaa uskoa siihen, että suoriutuu tai selviytyy hyvin siitä, mihin ryhtyy. Itseluottamus liittyy siis tekemiseen. Itsetunto puolestaan tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Eli se ydin mikä löytyy kaiken tekemisen alta. Hyvä itsetunto tuottaa riittävän vahvan omakuvan niin, että omien haasteiden ja puutteiden havaitseminen ei romuta itseluottamusta, eikä tuota voittamatonta ahdistusta. Realistiseen omakuvaan ja hyvään itsearvostukseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä parhaansa. Myötätuntoinen suhtautuminen myös toisiin ihmisiin auttaa suhtautumaan myötätuntoisesti myös itseensä.  

Minulla on mielestäni aina ollut hyvä itseluottamus ja usko siihen, että jollen osaa niin opin sen mitä teen.  Itsetunto on puolestaan ollut paljon haasteellisempi kaveri. Suorituskeskeiseen luonteeseeni liittyy vahvasti alitajuntaa riivaava vääristynyt uskomus, että teoilla ja suorituksilla mitataan ja lunastetaan oma arvo ja paikka maailmassa. Muita kohtaan on huomattavasti helpompaa olla armollinen ja empaattinen ja nähdä yksilön arvo itsessään ilman tekoja ja suorituksia. Opettelenkin olemaan itselleni yhtä ymmärtäväinen ja inhimillinen kuin olen muille. Muutos vie aikaa, mutta tiedostaminen on jo iso askel, josta voin olla iloinen. 

Muistathan sinäkin, että arvosi ei riipu siitä mitä olet tehnyt tai saavuttanut. Olet arvokas ihminen, vaikka et tekisi yhtään mitään.

Oletko tullut ajatelleeksi, että myös vastoinkäymisiin suhtautuminen vaikuttaa itsetuntoon? Vaikeina aikoina kannattaa keskittyä siihen, mitä hyvää elämässä on ollut ja on tällä hetkellä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö menetyksiä ja vastoinkäymisiä saisi surra. Kyse on ennemminkin siitä antaako niille vallan. Mitä hyvää sinulla on tässä hetkessä?  Missä asioissa olet onnistunut? 

Suoritatko elämääsi?

Keskustellessani ystävieni ja läheisteni kanssa olen huomannut, että todella monet kokevat, että vapaa-aikaa on arjessa liian vähän. Aikaa ei ole tarpeeksi itselleen tai läheisille. Kun on paljon tehtävää ja luonteeltaan tunnollinen ja haluaa tehdä asiat hyvin ja kunnolla, oma jaksaminen on huomaamattaan koetuksella. Työn touhussa ja monien velvoitteiden parissa oma jaksaminen ja hyvinvointi saattaa unohtua tai ne voidaan jopa kokea toisarvoisina. Tuntuu, että täytyy vain jaksaa ja että tämänlaista tämä elämä nyt vain on. 

Suorittaminen on nykyään yleinen trendi ja se usein opitaan jo varhain ympäristöstä. Kun elämä on suorittamista, koetaan ettei osata edes vapaa-ajalla rentoutua eikä huomata mitä töiden ja velvoitteiden vastapainoksi todella kaivataan. Tämän vuoksi uupuminen on nykyään valitettavan yleistä. On kuitenkin mahdollista toimia toisin, valita erilainen polku, toimia ilon ja hyvinvoinnin kautta. Se kuitenkin edellyttää, että pysähtyy tutkimaan itseään ja omia toimintamallejaan. Mikään ei muutu muuten.

Kyse on pitkälti omasta mielentilasta, jossa elää ja josta käsin asioita hoitaa. Täyttääkö ajatuksensa vaatimuksilla ja kiireellä vai valitseeko oman hyvinvoinnin ensin. Se ei ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta. Kyse on valinnasta. Miten kohtelee itse itseään ja miten sallii muiden kohdella itseään. Millaista elämää sinä haluat elää? Toimitko omassa arjessasi oman hyvinvointisi parhaaksi? 

Arjen iloja

Olen innokas taiteen ja kulttuurin kuluttaja ja musiikki on se, joka todella saa sieluni sykkimään. Soittolistoiltani löytyy musiikkia laidasta laitaan ja valitsen tunnetilani mukaan mitä genreä, milloinkin kuuntelen. Rakkaiden ihmisten kanssa jaetut arjen hetket ovat aarteita, joita kerään muistoihini ja koen puhdasta onnellisuuden tunnetta luonnon kauneuden edessä metsässä, merellä, järven rannalla, jne.  

Herään eloon keväisin lumien sulaessa ja vaivun koomaan syksyisin, vaikka nautinkin pimeistä syysilloista kynttilänvalossa. Vireystasoni vain yksinkertaisesti laskee sadasta nollaan, kun syksy koittaa. Innostun lapsenomaisesti uusista ideoista ja ajatuksista ja kokeilunhaluisena ihmisenä heittäydyn innoissani kokeilemaan kaikkea uutta kuten ruokavalioita, terveystuotteita, vaihtoehtohoitoja ja luontaistuotteita sekä erilaisia elämyksiä. 

Liikunnan suhteen tasapainottelen rankan hikiliikunnan ja kehoa huoltavien rauhallisten lajien kesken. Lenkkipolulle lähden yleensä vain hyvällä säällä ja punttisalille päädyn, mikäli ilma on vähänkin synkkä. Joogaa yritän sinnikkäästi opetella vaihtelevalla menestyksellä. Kävely niin yksin kuin yhdessä on ihanaa ja sitä voi tehdä missä ja milloin vain.  Jos stressitasot ovat nousemassa kävely yksinään luonnossa rentouttaa. Ystävän kanssa yhdessä kävely ja keskustelu on puolestaan mielenhuoltoa parhaimmillaan.  Pidän myös kaupunkikävelyistä niin kotikaupungissa kuin matkoillakin. On ihanaa haistella tuoksuja, kuunnella ääniä ja kokea kaupunkia kaikilla aisteillaan. Kumppanin kanssa yhdessä kävely tekee hyvää parisuhteelle, kun kävelyn lisäksi voi keskittyä kumppaniin ilman televisiota, puhelinta tai muita häiriötekijöitä.

Mitkä asiat saavat sinun sydämesi sykkimään? Mitkä ovat sinun intohimojasi? 

Kuka minä olen?

Kuinka usein pysähdyt miettimään kuka olet? Mitä vastaisit kysymykseen? Minä olen 34-vuotias nainen, varhaisteini-ikäisen tytön äiti ja yksinhuoltaja. Lisäksi olen tytär vanhemmilleni, sisko sisarelleni ja täti sisareni lapsille. Työelämässä olen työntekijä, kollega, toimihenkilö, jne. Kaikki nämä ovat käsitteitä, joilla määritellään minua suhteessa toisiin ja yhteiskuntaan. Ne eivät kuitenkaan kerro kuka olen. Eri sosiaalisissa yhteyksissä ja tilanteissa myös eri puoleni korostuvat. 


Oma identiteetti on se, joka vastaa ensisijaisesti kysymykseen “kuka minä olen”.  Identiteetti on oikeastaan kaikkea sitä, millaisena itse itsensä näkee ja kokee, ja myös kokemus omasta arvostaan. Arvomaailma ja mielenkiinnonkohteet erottavat meidät muista. Nämä ainutlaatuiset ominaisuudet rakentavat henkilökohtaisen identiteetimme. 


Luonteenpiirteistäni ensimmäisinä tulee mieleen uteliaisuus, innostuneisuus, empaattisuus, sinnikkyys ja nopea ajattelu. Olen myös aika levoton sielu, mutta sopeudun ehkä juuri siksi melko vaivatta muutoksiin ja uusiin olosuhteisiin. Kehityksen kohteistani mainitsen ensimmäiseksi kärsimättömyyden. Minulla on taipumusta huonoihin hermoihin, joten aika ajoin elämäni voi olla varsin tukalaa ja rasittavaa. 


Olen myös luonteeltani melko kahtiajakoinen ja luonteessani tuleekin esille vahvasti, jopa toisilleen vastakkaisia piirteitä, jotka eri tilanteissa korostuvat. Esimerkiksi voin toisinaan olla todella äänekäs ja huomiota herättävän räiskyvä persoona, mutta toisinaan täysin omissa maailmoissa viihtyvä hiljainen ja tarkkaileva erakko ja kaikkea näiden väliltä. 


Identiteetin kehittyminen on jatkuva ja vuorovaikutuksellisen prosessi, johon vaikuttaa oman itsetuntemuksen lisäksi ympäristö. Itsetutkiskelun kautta omaa identiteettiään voi kehittää läpi koko elämän ja itsetutkiskelua tulisikin harjoittaa, koska ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen liittyy vahvasti, kuinka hyvin tuntee itsensä. Tämä onkin oman itseni ja hyvinvointini yksi tärkeimmistä oivalluksista. Haluan oppia tuntemaan itseni paremmin.