Lisää onnellisuushormoneja arkeen

Oletko huomannut, miten ihmismieli kiinnittää huomion automaattisesti negatiivisiin ja uhkaaviin asioihin? Syy löytyy evoluutiosta. Selviytymisen takia on ollut elintärkeää havaita vaara. Selvitäkseen elinympäristössään ihmisen kuten muidenkin eliöiden on ollut tärkeää tunnistaa, mikä on “hyvää” ja mikä “pahaa”.  Pahat asiat uhkaavat hyvinvointia ja voivat synnyttää vaaraa, joten niitä pitää välttää. Nykypäivän uutisoinnissakin on nähtävissä katastrofikeskeisyys. Uutisissa kerrotaan luonnonkatastrofeista, onnettomuuksista, viruksista, rikoksista jne.  Vaara herättää mielenkiinnon. 

Omia aivojaan ja mieltään voi kuitenkin treenata huomioimaan paremmin iloiset ja myönteiset asiat. Kun pyrkii keskittymään positiivisiin asioihin ja onnistumisiin puutteiden ja uhkakuvien sijasta, se kasvattaa myönteisyyttä omassa arjessa. Itse harjoittelen tätä taitoa päivittäin. Myönteisellä mielialalla on suuri vaikutus motivaatioon ja hyvinvointiin, minkä sinäkin olet varmasti huomannut. 

Seuraavilla keinoilla minä pyrin kasvattamaan onnellisuushormonien määrää arjessani. 

  • Ulkoile päivänvalossa niin kasvatat serotoniinin määrää. 
  • Halaa ystävää tai kosketa kumppania pitkin, viipyilevin ja hitain sivelyin niin samalla oksitosiinin määrä kasvaa. 
  • Liiku ja treenaa niin vapautat samalla endorfiineja. 
  • Ota itsellesi pieniä osatavoitteita, jotka saavuttaessasi saat onnistumisen tunteen ja vapautat dopamiinia. 

Onnellisuushormoneista on kirjoitettu useita mielenkiintoisia artikkeleita.  Hyvä terveys -lehden artikkeli palautti taas aiheen mieleeni. Artikkeli luettavissa täällä.


Joogaa jokaiselle

Olen aina ollut viehättynyt joogasta. Sulavat liikkeet, syvähengitys ja meditatiivinen tunnelma luovat harmonisen ja kokonaisvaltaisen elämyksen. Joogaa on harjoitettu jo tuhansien vuosien ajan ja siitä onkin kehkeytynyt uskomattoman hieno laji. Jooga edesauttaa fyysistä, mentaalista, emotionaalista ja henkistä kehitystä ja hyvinvointia.

Vaikka tiedän miten mahtava laji jooga on ja miten hyvää se tekee, en siitä huolimatta ole aiemmin onnistunut juurruttamaan sitä osaksi jokapäiväistä arkeani. Olen käynyt monilla eri joogastudioilla ja kokeillut erilaisia suuntauksia ja ollut intensiivikursseilla. Olen lisäksi lukenut paljon joogaa käsittelevää kirjallisuutta ja myös itsenäisesti harjoittanut sitä kotonani joogavideoiden opastuksella. Jotain on silti puuttunut, koska säännöllinen harjoittaminen on aina kohdallani lopahtanut.

Minulla oli suuri ilo tehdä Instagramin puolella kaupallinen yhteistyö yhdessä Ohmygoodnessin kanssa toukokuussa 2020. Yhteistyön kautta tutustuin Ohmygoodnessin onlinejoogiin. Valikoimista löytyy useita erilaisia joogatunteja ihan kaiken tasoisille joogaajille, myös aloittelijoille. Nyt voin rehellisesti sanoa, että olen löytänyt palvelun, jonka kautta tiedän, että jooga jää osaksi arkeani. Olen yhteistyön alusta alkaen päivittäin harjoittanut yin-joogaa, joka on rauhallista ja rentouttavaa. Tunnin aikana venytellään ja pyritään rauhoittumaan ja sen aikana yksinkertaisissa venytysasennoissa pysytään useita minuutteja. Minulle yin-jooga on opettanut rentouttamaan kehoa ja mieltä. Se on toiminut venyttelynä ja rentouttajana myös lenkin tai treenin jälkeen.

Ohmygoodnessin online-joogista löytyy myös fyysisesti vaativia harjoituksia, joten ihan jokaiselle löytyy ohjattuja joogatunteja. Itse olen kaivannut nimenomaan rauhoittavaa joogaa, joten erilaiset yin-joogatunnit ovat oma suosikkini. Pidän erityisesti ohjaajien helposti lähestyttävästä läsnäolosta ja tunnelmasta, joka välittyy kameran välitykselläkin. Tuntuu kuin ohjaaja olisi omassa kodissani ja ohjaisi juuri minua. Voinkin lämpimästi suositella Ohmygoodnessin online-joogatunteja. Pääkaupunkiseudulla asuvien on mahdollista tilata myös aamupalakassi kotiinkuljetettuna. Tästä linkistä pääset Ohmygoodnessin verkkosivuille ja uusi online-alusta löytyy täältä.

Unelmatyö

Olen aina ollut kiinnostunut monista asioista ja opiskellut paljon. Ongelmani ei ole ollut ettenkö olisi löytänyt omaa juttuani, vaan että niin monet eri asiat tuntuvat omilta. Työuraa on kertynyt vajaa 20 vuotta ja olen ehtinyt työskennellä monilla eri aloilla ja viihtynyt kyllä niissä kaikissa. Jokaisessa työssä ja työpaikassa on aina ollut monia hyviä ominaisuuksia, vaikkakin myös niitä puolia, joista en ole niinkään pitänyt. Olen opiskellut käytännössä katsoen koko elämäni. Olen aina opiskellut kokoaikatyön ohessa sivutoimisesti, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, jolloin opiskelu on ollut kokoaikaista ja työ sivutoimista. Olenkin mielestäni ollut hyvin aikaansaava ja toimelias.

Kun ikää on tullut enemmän, olen tehnyt enemmän itsetutkiskelua ja tutustunut itseeni paremmin. Nuorempana mietin paljon millainen työ ja kokemus näyttää hyvältä ansioluettelossa ja mitä muut ihmiset arvostavat. Nyt olen ymmärtänyt, että ulkopuoliset arvot ohjaavat minua väärään suuntaan. Niiden seuraaminen ei tee minua onnelliseksi.

Ne asiat, joita minä kaipaan työelämältä ovat joustava ajankäyttö, etätyömahdollisuus, itsenäisyys ja itse itseni johtaminen, arvot, jotka tukevat henkilökohtaisia arvojani sekä kannustava ja myönteinen työilmapiiri, jossa uskaltaa tehdä virheitä ja epäonnistua. Eli itseasiassa työntekemisen tavat ja työyhteisön tunneilmapiiri ovat minulle työn itsensä sisältöä tärkeämpiä.

Tottakai myös työn sisällöllä on merkitystä. Koen olevani luova ihminen ja olenkin innoissani kun saan päästää luovuuteni valloilleen. Uuden oppinen ja itseni kehittäminen ovat myös minulle tärkeitä arvoja, joten työ, joka kehittää minua ja vie eteenpäin on minulle tärkeä. Ja koska rakastan kirjoittamista ja samaan aikaan visuaaliset efektit kiehtovat minua valtavasti, on työ digimedian ja somen parissa minulle erittäin mieluinen.

Olen myös aina ollut hyvin viehättynyt hyvinvointialasta sekä kauneudenhoidosta. Pikkutyttönä parasta mitä tiesin, oli äidin meikkipussin tutkiminen ja meikkileikit. Ja pelkän ulkonäön lisäksi, minua kiehtoo myös fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Ei riitä, että näyttää hyvältä, vaan pitää myös voida hyvin. Eli miten tukea kokonaisvaltaisesti omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia?

Minulle tarjoutui vuoden alussa mahdollisuus yhdistää kaikki itseäni miellyttävät palaset kokonaisuudeksi. Minulla on ihana työ viestinnän tehtävissä, opiskelen digimarkkinointia ja sivutoimisesti toimin Nu Skin edustajana. Lisäksi kirjoitan tätä blogia sekä päivitän Instagram -tiliäni ja Facebook sivuani Innostu arjesta. Nu Skin edustajana olen valinnut, että keskityn nimenomaan sometyöhön. Työn määrä joustaa elämäni muiden osatekijöiden ja kiireiden mukaan. Itsenäisenä edustajana en ole kenellekään tilivelvollinen tekemäni työn määrästä vaan saan itse valita kuinka paljon työtä teen, milloin työtä teen ja missä työtä teen. Postauksen kuva edustaa unelmieni paratiisisaarta. Se havainnollistaa sitä, että tätä työtä voi tosiaan tehdä missä vain. Tarvitaan vain netti ja puhelin. Olen myös tutustunut äärimmäisen inspiroiviin ihmisiin ja yhteisöön Nu Skinin ansiosta. Ja mikä parasta, itse tuotteet ovat tarkoin tutkittuja ja erittäin laadukkaita. Jos sinua kiinnostaa tutustua tuotteisiin ja/tai kuulla lisää millaista on työskennellä Nu Skin edustajana, voit lukea lisää tästä ja ole rohkeasti yhteydessä minuun, niin kerron mielelläni lisää. Minut tavoittaa sähköpostiosoitteesta innostuarjesta@gmail.com.

Mitä tehtäis? #kaikkikotona #isovelivalvoo

Viikko on vierähtänyt. Merkkejä Korona tilanteen laantumisesta ei ole, päinvastoin hallitus on antanut esityksen yhteiskunnan rajoitusten tiukentamisesta. Oletettavasti tilanne tulee kestämään kuukausia, ehkä koko kesän.

Nyt kun teen työpäivät kotoa käsin etäillen ja samoin koulutyöt (aloitin digitaalisen markkinoinnin opinnot työn ohessa) päivät ikään kuin sulautuvat samanlaisiksi, toinen toisiaan seuraaviksi toistoiksi. Suurin osa päivästä kuluu tietokoneella ja päivän huippuhetki on kun lähtee käymään kaupassa tai kävelyllä. Olen tietoisesti pitänyt kiinni rutiineista, pesen aamulla ensimmäiseksi hampaat ja keitän aamukahvin ja syön aamupalan ja vasta sitten aloitan työt. Kuitenkin koska ei tule mentyä mihinkään tai tehtyä mitään erityistä, tuntuu, että päivät vain katoavat.

Mitä sinä teet ajankuluksi? Oletko aloittanut uusia harrastuksia, kuten neulomisen tai ristisanatehtävien ratkomisen tai jotain muuta mitä nyt kotona voi harrastaa? Itse olen käyttänyt aikaani paljon lukemiseen. Olen koko aikuisikäni lukenut melko paljon, mutta nyt entistäkin enemmän. Luen mieluummin kuin katson vaikka televisiota. Lukemisessa on myös monta terveyshyötyä, se muun muassa vähentää stressiä. Lue aiheesta lisää täällä.

Olen aiemminkin todennut, että en kyseenalaista valtion keinoja saada tilanne hallintaan. Päinvastoin, järeät keinot ovat varmasti tarpeen. Kuitenkin mielessäni herää myös kysymys, että miten tämä koko tilanne tulee vaikuttamaan yhteiskuntamme toimintaan pitkällä aikavälillä. Toistojen kautta syntyy käytäntö ja rutiinit. Lisääntyykö etätyöskentely ja digitaaliset keinot pysyvästi? Entä julkisen vallan kontrolli ja hallinta?

Mieleeni tulee 1970-luvulla Michel Foucaltin kirjoittama, paljon keskustelua herättänyt tutkimus ”Tarkkailla ja rangaista” vankeinhoidosta. Foucalt kirjoitti, että rikollisia ja muita poikkeavia ryhmiä tarkkaillaan, rangaistaan, ehdollistetaan ja leimataan, jotta näitä, mutta erityisesti myös tavallisia kansalaisia voidaan valvoa, hallita ja ohjata tehokkaammin. ”Vallan mekanismi”, joka kertoo miten saadaan toisen ruumiista ote, ei pelkästään siinä mielessä, että ne ruumiit tekisivät sitä, mitä toivotaan, vaan että ne toimisivat siten kuin tahdotaan, eli määrätyn tekniikan mukaan ja saavuttaen tietyn tehokkuuden ja nopeuden. Foucalt kirjoitti, että tyhmä hallitsija pitää orjat kahleilla kurissa, mutta todellinen valtionjohtaja sitoo heidät paljon vahvemmin heidän omien ajatustensa kahleilla. Side on niin vahva, koska emme tunne sen rakennetta ja emme tunnista vallan rakennetta sen taustalla. Tämän vallan verkoston mielenkiintoisin piirre on jatkuvan valvonnan vaikutus valvottuihin. Heidän voi olettaa sisäistävän valvovan katseen ja siten valvovan itse itseään. Tiedon ja vallan yhteen kietoutuneessa suhteessa tietoa käytetään kontrollin apuna. Valta ei ole vain rajoittavaa ja estävää vaan myös tuottavaa; tutkimustulokset syntyvät tahdosta tietoon. (Lue täältä mielenkiintoinen kirjoitus aiheesta)

Pelko on voimakas ase yhteiskunnassa. Kun ihminen pelkää ulkopuolista uhkaa, hän luopuu vapaaehtoisesti vapaudestaan ja oikeuksiin. Muistatko vielä New Yorkin World Trade Centerin iskut syyskyyn 11. päivänä vuonna 2001? Iskujen jälkeen presidentti George W. Bush perusti uuden kotimaan turvallisuusministeriön. Terrorismin torjunnan nimissä hyväksyttiin Patriot Act -tiedustelulaki, joka kavensi kansalaisten oikeuksia. Esimerkkejä vastaavista toimista löytyy useita.

Kun ihmisissä syntyy tunne, että yhteisömme on vaarassa, halutaan nopeasti näyttäviä ja suuria tekoja, koska ne tyynnyttävät ihmisiä. Syntyy tunne, että jotain tehdään turvallisuuden lisäämiseksi ja uhan poistamiseksi. Ihmisen niin sanottuja perusemootioita ovat onnellisuus, viha, pelko, suru, inho ja yllättyneisyys. Perusemootioiden kokeminen, tunnistaminen ja ilmentäminen ovat melko samankaltaisia kulttuurista riippumatta. Pelko on alkukantainen tunne, jota myös eläimet kokevat. Se on kehittynyt evoluution saatossa ja sen tehtävä on suojella elämää ja taata lajin säilyminen. Pelon edessä taistellaan tai paetaan, vältetään tai tuhotaan uhka. Pelon kohde ei enää tänä päivänä ole samanlainen kuin aikojen alussa, harva päätyy taistelemaan hengestään nyrkin ja hampain. Pelon vallassa alamme kuitenkin edelleen käyttäytyä saaliseläinten lailla. Juoksemme hamstraamaan vessapaperia, koska muutkin tekevät niin. Hätävaiston mennessä päälle, olisi tärkeintä vetää hetki happea, perehtyä tosiasioihin, miettiä eri vaihtoehtoja ja kieltäytyä paniikinomaisista toimista.

Mediaa ei turhaan kutsuta neljänneksi valtiomahdiksi. Median pääasiallinen tehtävä on välittää tietoa. Se uutisoi yhteiskunnallisista asioista ja myös osaltaan valvoo vallankäyttäjiä. Täytyy kuitenkin muistaa, että media itse valikoi mitä asioita se nostaa esille ja mitä jättää kertomatta. Jokaisen uutisotsikon takana on ihminen ja organisaatio, joka on tehnyt valinnan valitsemastaan aiheesta. Jokainen lehtiotsikko, uutislähetys, somepostaus, jne. pitää sisällään lukuisia valintoja. Myös tavalla miten asiat esitetään on merkitystä. Kenen näkökulmasta asiasta kerrotaan ja kenen ääni nostetaan kuuluviin. Tietysti mediat kilpailevat keskenään ja kun yleisön suosiosta taistellaan shokeeraavat ja yleisöä kiinnostavat kohuotsikot houkuttavat. Median tekemät valinnat vaikuttavat yhteiskunnalliseen keskusteluun oleellisesti ja mielestäni medialukutaidon merkityksellisyyttä tulisikin nostaa esille julkisuudessa erityisesti nyt, kun elämme eristyksissä ja imemme tietoa ja vaikutteita itseemme mediasta entistäkin enemmän .

Mitä tapahtuu? #korona #covid-19

Mitä ihmettä onkaan tapahtunut maailmalla ja Suomessa muutamassa viikossa? Valtioiden rajat kiinni, koulut suljettu, ihmisiä karanteenissa, liikkumista julkisissa paikoissa tulee välttää, ryhmäkokoontumiset kielletty, ym. ym. Koronavirus eli COVID-19 (corona,virus, disease) on vallannut maailman. Viime viikolla vietin tunteja katsoen uutisia Koronasta, etsin tietoa, luin ihmisten kokemuksia ja asiantuntijoiden ennustuksia. Sehän vaikutti niin, että hetken päästä pelko, ahdistus ja paniikki kasvattivat huoleni määrää, enkä enää muuta nähnytkään kuin kauhua.

Pelolla on aina selkeä kohde, se mitä pelkää, kun taas ahdistus on vain epäselvää pahaa oloa, jonka kohde on vaikeaa määritellä. Tässä maailman tilanteessa on luonnollista, että huoli, pelko ja ahdistus kasvaa. Sitä murehtii oman ja läheistensä terveyden puolesta sekä tulevaisuudesta ja luonnollisesti myös taloudellisesta kaaoksesta ja siitä, miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan koko maailmaan. Olin melkein 2 viikkoa keuhkokuumeessa toipilaana kotona ja kun kuumehouruissa katselin uutisia, itku oli usein herkässä. Kun alkuviikosta kävin kontrollissa lääkärissä ja sain ohjeeksi pukea hengitysmaskin päälleni, ei kyllä naurattanut. Noh, minulla on kuitenkin kaikki hyvin, antibiootti puri ja olen kovaa vauhtia toipumassa.

Huomasin, että jatkuva uutisten seuraaminen sai minut voimaan todella pahoin. On hyvä ja tärkeää lukea ajankohtaiset tilannepäivitykset luotettavista lähteistä kuten THL, mutta koko maailma ei saa kaventua koskemaan vain Koronaa. On keskityttävä arkeen ja siihen miten saa asiat tässä hetkessä rullaamaan. Turha käyttää aikaa ja energiaa siihen, että murehtii tulevaa, koska kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta tietoisesti pystyy kohdistamaan ajatuksensa ja energiansa haluamaansa asiaan ja mielekkääseen tekemiseen. Varmasti lähes kaikkien arki on muuttunut rajusti ja elinpiiri pienentynyt ja haasteita riittää, mutta tämä ei tule kestämään ikuisesti.

En osaa sanoa miksi, mutta olen itse saanut oloani huojennettua myös sillä, että olen ymmärtänyt, että tilanteen vakavuudesta huolimatta, tämä ei ole historiallisesti ensimmäinen kerta, jolloin ihmiskunnalla on yhteinen vihollinen, virus, jota vastaan taistellaan. Ihmisillä on vain taipumus uskotella itselleen elävänsä täysin poikkeuksellisia aikoja. Se korostaa meidän aikamme erityisyyttä. Ja tietysti digitalisaation kehittyessä uutiset tavoittavat huomattavasti aiempaa nopeammin. Ehkäpä lohdutusta tuo juuri se tieto, että ihmiskunta on aina selviytynyt. Eikä ihmisten matkustaminen ja globalisaatio ole ilmiönä uusi. Liikkuvuus on ollut hitaampaa, mutta kaupan, rahan, uskonnon, tiedon ja toisen ihmisen perässä on matkustettu ihmiskunnan alusta alkaen. Ja samoja reittejä on myös sairaudet levinneet.

Pelkästään Wikipediaa vilkaisemalla näkee nopeasti, että erilaiset influenssavirukset ovat riivanneet pandemioilla ihmiskuntaa useita kertoja.

Puhumattakaan ns. kausi-influenssasta, joka vuosittain aiheuttaa epidemioita ympäri maailmaa. Jos laajennetaan keskustelua inluessaviruksista laajemmalle on ihmiskunnan vitsauksina vuosien aikana olleet mm. isorokko ja musta surma eli paiserutto. Puhumattakaan sairauksista, joita vastaan ihmiskunta edelleen taistelee kuten Ebola ja HIV. Ihmisiä eniten tappavimpien tartuntatautien joukossa on tuberkuloosi, hepatiitti ja kehkokuume. Mikäli otetaan huomioon myös esimerkiksi syöpä, joka on yksi yleisimmistä kuolinsyistä maailmassa, on ilmeistä, että erilaiset sairaudet ovat ihmisten vitsauksina olleet aina ja tulevat olemaankin.

En missään nimessä väheksy tilanteen vakavuutta tai kyseenalaista toimia, joita valtion johto on tehnyt Korona viruksen etenemisen hidastamiseksi. Päinvastoin, uskon, että järeät toimet ovat tarpeen yhteiskunnan toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi, riskiryhmään kuuluvien suojelemiseksi ja varmistaaksemme, että terveydenhoitojärjestelmämme kantavuus kestää.

Toivon kuitenkin, että pelko ei saisi ylivaltaa vaan ihmiset keskittyisivät tähän hetkeen ja yrittäisivät löytää mielekkyyttä arkeensa. Ihmiskunta tulee selviytymään myös tästä ja aurinko nousee jälleen huomenna. Meidän aikakaudella ja yhteiskunnassa on käytössä tietoa, jota ei ole aina ollut, joten käytetään sitä hyväksi. Noudatetaan viranomaisten ohjeita ja pestään käsiä, yskitään ja aivastetaan oikein, vältetään ihmisryhmiä, jne. nämä ohjeet ovat varmasti jo tulleet tutuiksi. Muistetaan myös noudattaa niitä 🙂

Muistetaan myös, että ihmisillä on erilaisia tapoja suhtautua kriisitilanteeseen, siinä missä yksi hamstraa vessapaperia, toinen lähettää meemejä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa käsitellä uutta tilannetta, lukuunottamatta välinpitämättömyyttä ja ohjeistusten laiminlyömistä, mikä olisi puhdasta itsekkyyttä ja voisi johtaa jopa muita ihmisiä vaaraan. Otetaan siis muut huomioon ja tuetaan toinen toisiamme. Me olemme tässä tilanteessa kaikki yhdessä.

Matkalla maailmalla, kohteena Teneriffa

Ihmisen elinympäristö on muuttunut valtavasti lyhyessä ajassa. Kun vertaa nykypäivän elinympäristöä kivikauteen, keskiaikaan tai vaikkapa vain muutamiin vuosikymmeniin sitten, on muutosten määrä suuri. Virikkeiden ja sosiaalisten kontaktien määrä on moninkertaistunut. Liikenne, kulkuvälineet, kommunikaatiovälineet ja teknologian kehitys ovattuoneet monta mullistusta mukanaan. Elämänmeno ja elämänrytmi on aivan erilaista kuin ennen. Evoluutio ei ole kuitenkaan ehtinyt muokata mieltämme ja kehoamme kehityksen tahtiin niin, että olisimme täysin ehtineet sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Tästä syystä kärsimmekin liiallisesta stressistä, kiireestä ja virikkeiden liiallisesta määrästä. Palautumisen ja voimaannuttavien asioiden merkitys onkin valtava.

Kirjoitan usein arjen merkityksellisyydestä ja siitä, miten tärkeää on elää itsensä näköistä arkea ja pysähtyä nauttimaan pienistä hetkistä. Arjen lisäksi myös uudet elämykset ja kokemukset, erityiset hetket rikastuttavat elämää. Kirjoitankin nyt lomamatkastamme Teneriffalle ja kokemuksistani palmujen alla.

Märkä, kylmä, pimeä ja viimainen talvi ei vain sovi minulle lainkaan. Vireystasoni laskee ja tietynlainen melankolia valtaa mielen. Kun aurinko paistaa, on lämmintä ja valoisaa, tuntuu kuin heräisin eloon. Eli loma etelään keskellä Suomen talvea oli enemmän kuin tervetullut.

Asuimme reilun viikon Kn Aparthotel Columbuksessa, Playa de las Americassa. Huoneistohotelli oli siisti ja miellyttävä ja pidin siitä, että huoneistossa oli oma keittonurkkaus, jossa aamupalan sai tehdä itse oman aikataulunsa mukaisesti. Hotellin sijainti oli loistava ja merenrantaan tai kaupungin ytimeen käveli hetkessä. Hotelli oli suuri ja uima-altaita oli useita, tosin vain yksi lämmitetty.

Viimeiset kolme päivää vietimme Los Cristianosissa, Hg Cristian Sur Apartments hotellissa. Hotelli oli idyllinen ja vehreä. Puutarha kukki ja sisäpiha tuntui pieneltä paratiisilta uima-altaineen ja kaikkine kasvineen. Ruokakauppoja ja ravintoloita oli lähellä useita ja meren rantakin oli kävelymatkan päässä. Huoneisto oli verrattain suuri ja siihen kuului myös oma piha.

Loma oli kaikinpuolin ihana ja auringon lämmössä mieli lepäsi ja omatkin akut latautuivat. Erityisesti Los Cristianos oli omaan mieleeni ja haluan ehdottomasti lähteä matkalle kohteeseen uudelleen. Haluan nostaa esille Oro di Napoli nimisen italialaisen ravintolan, johon päädyimme TripAdvisorin suosituksesta. Ravintola näytti melko vaatimattomalta ulkoapäin, emmekä todennäköisesti olisi sinne koskaan sattumalta eksyneet. Tosin ravintola oli koko ajan täynnä, joka kertoo sen suosiosta ja ravintolaan kannattaakin tehdä etukäteen pöytävaraus.. En ole ikinä syönyt niin hyvää pizzaa kuin Oro di Napolissa. Italian Milanossa ja Napolissa syödyt pizzat jäivät kirkkaasti tämän makunautinnon varjoon. Pizza oli ehdottomasti 10 +.

Rehellistä positiivisuutta

Miten sinä suhtaudut elämän vastoinkäymisiin? Itse uskon aidosti, että se miten suhtaudumme vastoinkäymisiin vaikuttaa myös onnellisuuteemme. Vastoinkäymiset kuuluvat ihmiselämään, niiltä tuskin kukaan voi välttyä. On myös tietysti eri asia, menikö viikonlopun suunnitelmat uusiksi sateen takia vai joutuuko kohtaamaan suuren tragedian esimerkiksi läheisen kuoleman. 

Omalla kohdallani on ehkä enemmänkin kyse siitä, miten YRITÄN suhtautua vastoinkäymisiin… hengittää ensin ja rauhoittua, ja tarkastella tilannetta uudelleen rauhoittuneesta olotilasta käsin. Todellisuudessa ensimmäinen reaktioni on usein paniikki. Hengitys tiivistyy, pulssi nousee ja kädet hikoavat. Kun otan pienen aikalisän ja hengittelen, saan juuri tarvitsemani ajan, jotta näen asiat oikeassa mittakaavassa. Myös arjen murheiden suhteuttaminen suuriin murheisiin helpottaa mielestäni kokonaistilanteen näkemistä. Yleensä onneksi suurin osa murheista on nimenomaan niitä arjen huolia. 

Uskon, että positiivisuus ja elämänmyönteisyys parantavat elämänlaatua. Olen itse huomannut tämän arjessani. Kun keskityn onnistumisiin ja ilon aiheisiin, niitä tuntuu myös riittävän enemmän. Aina ei kuitenkaan hymyilytä eikä jaksa innostua. Välillä on huonoja päiviä ja mieli on maassa ja nekin kuuluvat elämään. Mutta pystytkö ja osaatko kertoa, jos sinulla on huonopäivä vai koetko siitä huonoa omaatuntoa, jollet jaksa olla positiivinen koko ajan? Pelkäätkö, että sinut leimataan kotona tai työssä, jollet ole positiivinen?

Positiivisuuskin vaatii kritiikkiä, rehellisyyttä ja avoimuutta.  Yksilön oma vastuu positiivisuudesta on rajallinen, eikä vastuu omasta hyvinvoinnista ole vain omissa käsissä. Ympärillä olevia rakenteita ja organisaatioita tulee myös kehittää ja rakentaa, jotta ihmisten olosuhteet parantuisivat.  

On hienoa, että nykypäivänä halutaan keskittyä positiivisuuteen ja etsiä siihen aiheita, mutta mielestäni työpaikoilla ja muissa yhteisöissä tulisi olla ensisijaisesti avoimuuden kulttuuri, joka sallii erilaiset näkökulmat ja lähestymistavat (sosiaalisesti hyväksytyn käyttäytymisen sallimissa rajoissa). Positiivisuuden tavoittelu ei saisi itsessään tuoda lisää paineita.  

Myönteinen elämänasenne ja onnistumisiin keskittyminen ei tarkoita, ettei koskaan olisi huonoja päiviä, mielimaassa ja harmittaisi.Kun hyväksyy kaikki omat ajatuksensa ja tunteensa ja käsittelee ne, mutta ei anna niiden ottaa hallintaansa, arki helpottuu. Mielestäni mitään ajatuksia tai tunteita ei pitäisi kieltää, koska niihin on aina jokin syy. Ennemminkin tulisi kuulostella, mistä se kumpuaa ja mitä se kertoo.  Vaikka usein keskusteluissa tunteet jaotellaan myönteisiin ja kielteisiin, niin ei mikään tunne itsessään ole negatiivinen.  Tunteiden taustalla on erilaisia tekijöitä, joiden johdosta tunne syntyy, mutta tunne itsessään on vain tunne.  

Sain inspiraation kirjoitukseeni Talouselämän artikkelista. Artikkelissa kirjoitettiin Tatiana Bachkirovan puheesta  Coaching to Success –konferenssissa, jossa hän käsitteli muun muassa positiivisuutta korostavan ideologian haasteista. Artikkeli luettavissa täällä

Oman elämänsä sankari

Mitä vaikeuksia olet kohdannut elämäsi aikana, mutta niistä huolimatta jaksanut yrittää ja ehkä jopa taltuttanut ne?

Vaikeuksien voittaminen on arvostettavaa ja myös ihailtavaa. Lopputulos ei kuitenkaan aina ole ratkaisevaa, vaan ylpeyttä ja onnistumista voi tuntea myös siitä, että on tehnyt parhaansa. 

Vaikeuksien voittaminen on aina henkilökohtainen saavutus, joka antaa tyydytystä ja ylpeyttä siitä mitä on osannut, mihin on pystynyt ja missä on onnistunut. Oman elämänsä sankari on jokainen, joka pitää kiinni omista haaveistaan ja tavoitteistaan ja pääsee esteistä ja vastoinkäymisistä huolimatta eteenpäin elämässään. Sankaruutta on myös se, että jaksaa yrittää pelosta, epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä huolimatta. 

Mitkä ovat sinun elämäsi toiveet ja arvot? Mitä kaikkea ne käytännössä tarkoittavat kohdallasi? Mistä arvoista ja toiveista et ole valmis tinkimään? Onko elämäsi eri osa-alueilla esim. ihmissuhteet, vapaa-aika, harrastukset, samat arvot? 

Kirjoitin blogissani  arvo-ohjatusta elämästä ja arvojen huomioimisesta päivittäisessä elämässä ja ajankäytössä.

Hyvä elämä, joka on itsensä näköinen

Hyvä elämä rakentuu pitkälti itsearvostuksesta, omien arvojen noudattamisesta sekä kyvystä elää itsensä näköistä elämää. Kun kykenee luomaan omannäköisen elämän, on helpompi olla tyytyväinen omaan oloonsa sekä nauttimaan elämästä. Arvostaa sitä mitä itsellä on eikä keskity siihen mitä elämästä puuttuu. Vaatii kuitenkin rohkeutta, jotta uskaltaa toimia toisin kuin muut eikä miettiä ulkopuolisia vaatimuksia. 

Omannäköisen elämän rakentaminen vaatii myös itsetuntemusta, on tiedettävä mitä  elämältä haluaa ja mikä tuntuu hyvältä. Itsesi näköiseen elämään kuuluu juuri ne asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä. Elämän pohdinnoissa täytyy olla myös realistinen, on myös velvoitteita, joista ei voi luistaa. Eli tulee miettiä mihin asioihin voi vaikuttaa ja mitkä asiat kuuluvat elämään, eikä voi niitä muuttaa. Kun selvität itsellesi, mistä asioita pidät ja mistä et halua luopua,  järjestä aikaa näille arjen pienille iloille. 

Olen itse tehnyt listan asioista, joista nautin ja jotka lisäävät hyvinvointiani. Pyrin päivittäin toteuttamaan jonkin listani asioista. Suurin osa asioista on pieniä arjen asioita kuten metsäkävely, kirjoittaminen, lukeminen, rauhallinen aamukahvi, iltatee kynttilän valossa, tms. Joukossa on myös pidempää suunnittelua vaativia asioita kuten opintokurssin suorittaminen, matkakohde, tms. Vaikuttaa ratkaisevasti hyvinvointiin kun valitsee päivittäin, jonkin asian tai teon mikä tuo itselleen nautintoa, vaikka se ei olisikaan ehdottoman tarpeellista tai hyödyllistä itselleen tai muille. 

On tärkeää, että tavallisessa arjessa on toistuvia ihania hetkiä ja mukavaa tekemistä. Ainutkertaiset elämykset kuten lomamatkat ovat myös lisäarvoa tuovia, mutta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeintä, että arki sisältää pieniä ilonaiheita. Niiden voimalla selviää myös vastoinkäymisistä ja niiden maustamana rutiinit saavat mukavan muodon. 

Tästäkään ei kuitenkaan saisi muodostua lisää stressiä ja alkaa suorittaa sitä, vaan sen tulisi aidosti olla voimavaroja lisäävää eikä voimavaroja vaativaa. Myös riittävät lepohetket ja joutenolo on tärkeää. Suloisesta joutilaisuudesta kirjoitin blogissani aiemmin. 

Mitkä asiat tuovat sinulle iloa arkeen? Mitä asioita kirjoittaisit ylös omalle listallesi?

Hyvän mielen ruokaa

Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Koska ravinnolla on niin suuri merkitys hyvinvoinnille, halusin pyhittää sille tämän kertaisen blogikirjoitukseni ja kertoa omasta suhteestani ravintoon. 

Ravinnolla ja ruokavaliolla on todella suuri merkitys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Se on myös hyvin henkilökohtainen aihe, koska ruokavalio, joka sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Olen myös huomannut, että sekin vaihtelee olotilan ja elämäntilanteen mukaan millainen ravinto itselleen sopii.

Ravinto on myös melko kiistanalainen keskusteluaihe. Löytyy paljon erilaista tutkimustietoa ja aihe saattaa herättää hyvinkin voimakkaita tunteita puolesta tai vastaan. Keskenään ristiriitaista tietoa löytyy myös niin paljon, että on vaikeaa suodattaa sitä ja yrittää pähkäillä mitä uskoa ja noudattaa. Tietoa on tarjolla niin paljon, että tulee suorastaan tietoähky.

Kirjoitin blogissani  omista terveydellisistä haasteistani, joiden johdosta ruokavaliolla on merkittävä rooli elämässäni. Kun on haasteita sekä vatsan, että suoliston hyvinvoinnin kanssa, on vaarana, että ruoasta tulee mörkö, joka herättää lähinnä stressin tunteita.  

Olen testannut useita erilaisia ruokavalioita, yrittäen etsiä itselleni parhaiten sopivia ruokatottumuksia. Olen muun muassa noudattanut virallisia ravitsemussuosituksia, kokeillut South beach -diettiä, testannut veriryhmän mukaista ruokavaliota, olen ollut kasvissyöjä, laktoosittomalla ruokavaliolla, gluteenittomalla ruokavaliolla, hiivattomalla ruokavaliolla ja hetken yritin olla myös täysin vegaani. Oikotietä onneen en kuitenkaan löytänyt.  

Terveys ei mielestäni tarkoita vain sitä, kärsiikö diagnosoitavista sairauksista vaan sitä pystyykö elämään täyttä elämää. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, joka reagoi kaikkeen mitä ympäristössä, kehossa ja mielessä tapahtuu. Ravinto on terveellisen elämän peruspilari, mutta vain yksi niistä.  Välillä itselleni tulee niitä vaikeampia päiviä ja aikoja, jolloin tuntuu, että sopivan ruoan löytyminen ei vain onnistu, mutta niistäkin selviää. Nykyään pyrin ravinnossakin ajattelemaan kokonaisuutta. Pyrin syömään mahdollisimman luonnollista ruokaa ja monipuolisesti. Uskon, että myös sillä on suuri merkitys, että osaa rentoutua aterioilla ja nauttia niistä. Ei kiirehdi vaan antaa kaikkien aistien nauttia. Haistelee ihania tuoksuja, ihastelee kauniisti ja herkullisesti asetettua ruokaa ja kaikkia sen eri värejä, kuulostelee miltä se syödessä kuulostaa ja mikä tärkeintä, maistelee hitaasti viipyillen kaikkia eri makuja. Aina ei aikataulullisesti ole mahdollista nauttia ruoasta hitaasti, mutta silloin kun pystyy, niin se lisää kyllä nautinnon määrää. Välillä myös mieli ja sielu kaipaa hemmottelua, jolloin voin esimerkiksi ottaa lasin viiniä tai suklaapatukan ja nauttia myös siitä. 

Millainen on sinun suhteesi ruokaan ja ravintoon? Millainen ruokavalio saa sinut voimaan hyvin?