Lisää onnellisuushormoneja arkeen

Oletko huomannut, miten ihmismieli kiinnittää huomion automaattisesti negatiivisiin ja uhkaaviin asioihin? Syy löytyy evoluutiosta. Selviytymisen takia on ollut elintärkeää havaita vaara. Selvitäkseen elinympäristössään ihmisen kuten muidenkin eliöiden on ollut tärkeää tunnistaa, mikä on “hyvää” ja mikä “pahaa”.  Pahat asiat uhkaavat hyvinvointia ja voivat synnyttää vaaraa, joten niitä pitää välttää. Nykypäivän uutisoinnissakin on nähtävissä katastrofikeskeisyys. Uutisissa kerrotaan luonnonkatastrofeista, onnettomuuksista, viruksista, rikoksista jne.  Vaara herättää mielenkiinnon. 

Omia aivojaan ja mieltään voi kuitenkin treenata huomioimaan paremmin iloiset ja myönteiset asiat. Kun pyrkii keskittymään positiivisiin asioihin ja onnistumisiin puutteiden ja uhkakuvien sijasta, se kasvattaa myönteisyyttä omassa arjessa. Itse harjoittelen tätä taitoa päivittäin. Myönteisellä mielialalla on suuri vaikutus motivaatioon ja hyvinvointiin, minkä sinäkin olet varmasti huomannut. 

Seuraavilla keinoilla minä pyrin kasvattamaan onnellisuushormonien määrää arjessani. 

  • Ulkoile päivänvalossa niin kasvatat serotoniinin määrää. 
  • Halaa ystävää tai kosketa kumppania pitkin, viipyilevin ja hitain sivelyin niin samalla oksitosiinin määrä kasvaa. 
  • Liiku ja treenaa niin vapautat samalla endorfiineja. 
  • Ota itsellesi pieniä osatavoitteita, jotka saavuttaessasi saat onnistumisen tunteen ja vapautat dopamiinia. 

Onnellisuushormoneista on kirjoitettu useita mielenkiintoisia artikkeleita.  Hyvä terveys -lehden artikkeli palautti taas aiheen mieleeni. Artikkeli luettavissa täällä.


Rehellistä positiivisuutta

Miten sinä suhtaudut elämän vastoinkäymisiin? Itse uskon aidosti, että se miten suhtaudumme vastoinkäymisiin vaikuttaa myös onnellisuuteemme. Vastoinkäymiset kuuluvat ihmiselämään, niiltä tuskin kukaan voi välttyä. On myös tietysti eri asia, menikö viikonlopun suunnitelmat uusiksi sateen takia vai joutuuko kohtaamaan suuren tragedian esimerkiksi läheisen kuoleman. 

Omalla kohdallani on ehkä enemmänkin kyse siitä, miten YRITÄN suhtautua vastoinkäymisiin… hengittää ensin ja rauhoittua, ja tarkastella tilannetta uudelleen rauhoittuneesta olotilasta käsin. Todellisuudessa ensimmäinen reaktioni on usein paniikki. Hengitys tiivistyy, pulssi nousee ja kädet hikoavat. Kun otan pienen aikalisän ja hengittelen, saan juuri tarvitsemani ajan, jotta näen asiat oikeassa mittakaavassa. Myös arjen murheiden suhteuttaminen suuriin murheisiin helpottaa mielestäni kokonaistilanteen näkemistä. Yleensä onneksi suurin osa murheista on nimenomaan niitä arjen huolia. 

Uskon, että positiivisuus ja elämänmyönteisyys parantavat elämänlaatua. Olen itse huomannut tämän arjessani. Kun keskityn onnistumisiin ja ilon aiheisiin, niitä tuntuu myös riittävän enemmän. Aina ei kuitenkaan hymyilytä eikä jaksa innostua. Välillä on huonoja päiviä ja mieli on maassa ja nekin kuuluvat elämään. Mutta pystytkö ja osaatko kertoa, jos sinulla on huonopäivä vai koetko siitä huonoa omaatuntoa, jollet jaksa olla positiivinen koko ajan? Pelkäätkö, että sinut leimataan kotona tai työssä, jollet ole positiivinen?

Positiivisuuskin vaatii kritiikkiä, rehellisyyttä ja avoimuutta.  Yksilön oma vastuu positiivisuudesta on rajallinen, eikä vastuu omasta hyvinvoinnista ole vain omissa käsissä. Ympärillä olevia rakenteita ja organisaatioita tulee myös kehittää ja rakentaa, jotta ihmisten olosuhteet parantuisivat.  

On hienoa, että nykypäivänä halutaan keskittyä positiivisuuteen ja etsiä siihen aiheita, mutta mielestäni työpaikoilla ja muissa yhteisöissä tulisi olla ensisijaisesti avoimuuden kulttuuri, joka sallii erilaiset näkökulmat ja lähestymistavat (sosiaalisesti hyväksytyn käyttäytymisen sallimissa rajoissa). Positiivisuuden tavoittelu ei saisi itsessään tuoda lisää paineita.  

Myönteinen elämänasenne ja onnistumisiin keskittyminen ei tarkoita, ettei koskaan olisi huonoja päiviä, mielimaassa ja harmittaisi.Kun hyväksyy kaikki omat ajatuksensa ja tunteensa ja käsittelee ne, mutta ei anna niiden ottaa hallintaansa, arki helpottuu. Mielestäni mitään ajatuksia tai tunteita ei pitäisi kieltää, koska niihin on aina jokin syy. Ennemminkin tulisi kuulostella, mistä se kumpuaa ja mitä se kertoo.  Vaikka usein keskusteluissa tunteet jaotellaan myönteisiin ja kielteisiin, niin ei mikään tunne itsessään ole negatiivinen.  Tunteiden taustalla on erilaisia tekijöitä, joiden johdosta tunne syntyy, mutta tunne itsessään on vain tunne.  

Sain inspiraation kirjoitukseeni Talouselämän artikkelista. Artikkelissa kirjoitettiin Tatiana Bachkirovan puheesta  Coaching to Success –konferenssissa, jossa hän käsitteli muun muassa positiivisuutta korostavan ideologian haasteista. Artikkeli luettavissa täällä