Lisää onnellisuushormoneja arkeen

Oletko huomannut, miten ihmismieli kiinnittää huomion automaattisesti negatiivisiin ja uhkaaviin asioihin? Syy löytyy evoluutiosta. Selviytymisen takia on ollut elintärkeää havaita vaara. Selvitäkseen elinympäristössään ihmisen kuten muidenkin eliöiden on ollut tärkeää tunnistaa, mikä on “hyvää” ja mikä “pahaa”.  Pahat asiat uhkaavat hyvinvointia ja voivat synnyttää vaaraa, joten niitä pitää välttää. Nykypäivän uutisoinnissakin on nähtävissä katastrofikeskeisyys. Uutisissa kerrotaan luonnonkatastrofeista, onnettomuuksista, viruksista, rikoksista jne.  Vaara herättää mielenkiinnon. 

Omia aivojaan ja mieltään voi kuitenkin treenata huomioimaan paremmin iloiset ja myönteiset asiat. Kun pyrkii keskittymään positiivisiin asioihin ja onnistumisiin puutteiden ja uhkakuvien sijasta, se kasvattaa myönteisyyttä omassa arjessa. Itse harjoittelen tätä taitoa päivittäin. Myönteisellä mielialalla on suuri vaikutus motivaatioon ja hyvinvointiin, minkä sinäkin olet varmasti huomannut. 

Seuraavilla keinoilla minä pyrin kasvattamaan onnellisuushormonien määrää arjessani. 

  • Ulkoile päivänvalossa niin kasvatat serotoniinin määrää. 
  • Halaa ystävää tai kosketa kumppania pitkin, viipyilevin ja hitain sivelyin niin samalla oksitosiinin määrä kasvaa. 
  • Liiku ja treenaa niin vapautat samalla endorfiineja. 
  • Ota itsellesi pieniä osatavoitteita, jotka saavuttaessasi saat onnistumisen tunteen ja vapautat dopamiinia. 

Onnellisuushormoneista on kirjoitettu useita mielenkiintoisia artikkeleita.  Hyvä terveys -lehden artikkeli palautti taas aiheen mieleeni. Artikkeli luettavissa täällä.


Joogaa jokaiselle

Olen aina ollut viehättynyt joogasta. Sulavat liikkeet, syvähengitys ja meditatiivinen tunnelma luovat harmonisen ja kokonaisvaltaisen elämyksen. Joogaa on harjoitettu jo tuhansien vuosien ajan ja siitä onkin kehkeytynyt uskomattoman hieno laji. Jooga edesauttaa fyysistä, mentaalista, emotionaalista ja henkistä kehitystä ja hyvinvointia.

Vaikka tiedän miten mahtava laji jooga on ja miten hyvää se tekee, en siitä huolimatta ole aiemmin onnistunut juurruttamaan sitä osaksi jokapäiväistä arkeani. Olen käynyt monilla eri joogastudioilla ja kokeillut erilaisia suuntauksia ja ollut intensiivikursseilla. Olen lisäksi lukenut paljon joogaa käsittelevää kirjallisuutta ja myös itsenäisesti harjoittanut sitä kotonani joogavideoiden opastuksella. Jotain on silti puuttunut, koska säännöllinen harjoittaminen on aina kohdallani lopahtanut.

Minulla oli suuri ilo tehdä Instagramin puolella kaupallinen yhteistyö yhdessä Ohmygoodnessin kanssa toukokuussa 2020. Yhteistyön kautta tutustuin Ohmygoodnessin onlinejoogiin. Valikoimista löytyy useita erilaisia joogatunteja ihan kaiken tasoisille joogaajille, myös aloittelijoille. Nyt voin rehellisesti sanoa, että olen löytänyt palvelun, jonka kautta tiedän, että jooga jää osaksi arkeani. Olen yhteistyön alusta alkaen päivittäin harjoittanut yin-joogaa, joka on rauhallista ja rentouttavaa. Tunnin aikana venytellään ja pyritään rauhoittumaan ja sen aikana yksinkertaisissa venytysasennoissa pysytään useita minuutteja. Minulle yin-jooga on opettanut rentouttamaan kehoa ja mieltä. Se on toiminut venyttelynä ja rentouttajana myös lenkin tai treenin jälkeen.

Ohmygoodnessin online-joogista löytyy myös fyysisesti vaativia harjoituksia, joten ihan jokaiselle löytyy ohjattuja joogatunteja. Itse olen kaivannut nimenomaan rauhoittavaa joogaa, joten erilaiset yin-joogatunnit ovat oma suosikkini. Pidän erityisesti ohjaajien helposti lähestyttävästä läsnäolosta ja tunnelmasta, joka välittyy kameran välitykselläkin. Tuntuu kuin ohjaaja olisi omassa kodissani ja ohjaisi juuri minua. Voinkin lämpimästi suositella Ohmygoodnessin online-joogatunteja. Pääkaupunkiseudulla asuvien on mahdollista tilata myös aamupalakassi kotiinkuljetettuna. Tästä linkistä pääset Ohmygoodnessin verkkosivuille ja uusi online-alusta löytyy täältä.

Mitä tapahtuu? #korona #covid-19

Mitä ihmettä onkaan tapahtunut maailmalla ja Suomessa muutamassa viikossa? Valtioiden rajat kiinni, koulut suljettu, ihmisiä karanteenissa, liikkumista julkisissa paikoissa tulee välttää, ryhmäkokoontumiset kielletty, ym. ym. Koronavirus eli COVID-19 (corona,virus, disease) on vallannut maailman. Viime viikolla vietin tunteja katsoen uutisia Koronasta, etsin tietoa, luin ihmisten kokemuksia ja asiantuntijoiden ennustuksia. Sehän vaikutti niin, että hetken päästä pelko, ahdistus ja paniikki kasvattivat huoleni määrää, enkä enää muuta nähnytkään kuin kauhua.

Pelolla on aina selkeä kohde, se mitä pelkää, kun taas ahdistus on vain epäselvää pahaa oloa, jonka kohde on vaikeaa määritellä. Tässä maailman tilanteessa on luonnollista, että huoli, pelko ja ahdistus kasvaa. Sitä murehtii oman ja läheistensä terveyden puolesta sekä tulevaisuudesta ja luonnollisesti myös taloudellisesta kaaoksesta ja siitä, miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan koko maailmaan. Olin melkein 2 viikkoa keuhkokuumeessa toipilaana kotona ja kun kuumehouruissa katselin uutisia, itku oli usein herkässä. Kun alkuviikosta kävin kontrollissa lääkärissä ja sain ohjeeksi pukea hengitysmaskin päälleni, ei kyllä naurattanut. Noh, minulla on kuitenkin kaikki hyvin, antibiootti puri ja olen kovaa vauhtia toipumassa.

Huomasin, että jatkuva uutisten seuraaminen sai minut voimaan todella pahoin. On hyvä ja tärkeää lukea ajankohtaiset tilannepäivitykset luotettavista lähteistä kuten THL, mutta koko maailma ei saa kaventua koskemaan vain Koronaa. On keskityttävä arkeen ja siihen miten saa asiat tässä hetkessä rullaamaan. Turha käyttää aikaa ja energiaa siihen, että murehtii tulevaa, koska kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta tietoisesti pystyy kohdistamaan ajatuksensa ja energiansa haluamaansa asiaan ja mielekkääseen tekemiseen. Varmasti lähes kaikkien arki on muuttunut rajusti ja elinpiiri pienentynyt ja haasteita riittää, mutta tämä ei tule kestämään ikuisesti.

En osaa sanoa miksi, mutta olen itse saanut oloani huojennettua myös sillä, että olen ymmärtänyt, että tilanteen vakavuudesta huolimatta, tämä ei ole historiallisesti ensimmäinen kerta, jolloin ihmiskunnalla on yhteinen vihollinen, virus, jota vastaan taistellaan. Ihmisillä on vain taipumus uskotella itselleen elävänsä täysin poikkeuksellisia aikoja. Se korostaa meidän aikamme erityisyyttä. Ja tietysti digitalisaation kehittyessä uutiset tavoittavat huomattavasti aiempaa nopeammin. Ehkäpä lohdutusta tuo juuri se tieto, että ihmiskunta on aina selviytynyt. Eikä ihmisten matkustaminen ja globalisaatio ole ilmiönä uusi. Liikkuvuus on ollut hitaampaa, mutta kaupan, rahan, uskonnon, tiedon ja toisen ihmisen perässä on matkustettu ihmiskunnan alusta alkaen. Ja samoja reittejä on myös sairaudet levinneet.

Pelkästään Wikipediaa vilkaisemalla näkee nopeasti, että erilaiset influenssavirukset ovat riivanneet pandemioilla ihmiskuntaa useita kertoja.

Puhumattakaan ns. kausi-influenssasta, joka vuosittain aiheuttaa epidemioita ympäri maailmaa. Jos laajennetaan keskustelua inluessaviruksista laajemmalle on ihmiskunnan vitsauksina vuosien aikana olleet mm. isorokko ja musta surma eli paiserutto. Puhumattakaan sairauksista, joita vastaan ihmiskunta edelleen taistelee kuten Ebola ja HIV. Ihmisiä eniten tappavimpien tartuntatautien joukossa on tuberkuloosi, hepatiitti ja kehkokuume. Mikäli otetaan huomioon myös esimerkiksi syöpä, joka on yksi yleisimmistä kuolinsyistä maailmassa, on ilmeistä, että erilaiset sairaudet ovat ihmisten vitsauksina olleet aina ja tulevat olemaankin.

En missään nimessä väheksy tilanteen vakavuutta tai kyseenalaista toimia, joita valtion johto on tehnyt Korona viruksen etenemisen hidastamiseksi. Päinvastoin, uskon, että järeät toimet ovat tarpeen yhteiskunnan toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi, riskiryhmään kuuluvien suojelemiseksi ja varmistaaksemme, että terveydenhoitojärjestelmämme kantavuus kestää.

Toivon kuitenkin, että pelko ei saisi ylivaltaa vaan ihmiset keskittyisivät tähän hetkeen ja yrittäisivät löytää mielekkyyttä arkeensa. Ihmiskunta tulee selviytymään myös tästä ja aurinko nousee jälleen huomenna. Meidän aikakaudella ja yhteiskunnassa on käytössä tietoa, jota ei ole aina ollut, joten käytetään sitä hyväksi. Noudatetaan viranomaisten ohjeita ja pestään käsiä, yskitään ja aivastetaan oikein, vältetään ihmisryhmiä, jne. nämä ohjeet ovat varmasti jo tulleet tutuiksi. Muistetaan myös noudattaa niitä 🙂

Muistetaan myös, että ihmisillä on erilaisia tapoja suhtautua kriisitilanteeseen, siinä missä yksi hamstraa vessapaperia, toinen lähettää meemejä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa käsitellä uutta tilannetta, lukuunottamatta välinpitämättömyyttä ja ohjeistusten laiminlyömistä, mikä olisi puhdasta itsekkyyttä ja voisi johtaa jopa muita ihmisiä vaaraan. Otetaan siis muut huomioon ja tuetaan toinen toisiamme. Me olemme tässä tilanteessa kaikki yhdessä.

Hyvän mielen ruokaa

Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Koska ravinnolla on niin suuri merkitys hyvinvoinnille, halusin pyhittää sille tämän kertaisen blogikirjoitukseni ja kertoa omasta suhteestani ravintoon. 

Ravinnolla ja ruokavaliolla on todella suuri merkitys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Se on myös hyvin henkilökohtainen aihe, koska ruokavalio, joka sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Olen myös huomannut, että sekin vaihtelee olotilan ja elämäntilanteen mukaan millainen ravinto itselleen sopii.

Ravinto on myös melko kiistanalainen keskusteluaihe. Löytyy paljon erilaista tutkimustietoa ja aihe saattaa herättää hyvinkin voimakkaita tunteita puolesta tai vastaan. Keskenään ristiriitaista tietoa löytyy myös niin paljon, että on vaikeaa suodattaa sitä ja yrittää pähkäillä mitä uskoa ja noudattaa. Tietoa on tarjolla niin paljon, että tulee suorastaan tietoähky.

Kirjoitin blogissani  omista terveydellisistä haasteistani, joiden johdosta ruokavaliolla on merkittävä rooli elämässäni. Kun on haasteita sekä vatsan, että suoliston hyvinvoinnin kanssa, on vaarana, että ruoasta tulee mörkö, joka herättää lähinnä stressin tunteita.  

Olen testannut useita erilaisia ruokavalioita, yrittäen etsiä itselleni parhaiten sopivia ruokatottumuksia. Olen muun muassa noudattanut virallisia ravitsemussuosituksia, kokeillut South beach -diettiä, testannut veriryhmän mukaista ruokavaliota, olen ollut kasvissyöjä, laktoosittomalla ruokavaliolla, gluteenittomalla ruokavaliolla, hiivattomalla ruokavaliolla ja hetken yritin olla myös täysin vegaani. Oikotietä onneen en kuitenkaan löytänyt.  

Terveys ei mielestäni tarkoita vain sitä, kärsiikö diagnosoitavista sairauksista vaan sitä pystyykö elämään täyttä elämää. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, joka reagoi kaikkeen mitä ympäristössä, kehossa ja mielessä tapahtuu. Ravinto on terveellisen elämän peruspilari, mutta vain yksi niistä.  Välillä itselleni tulee niitä vaikeampia päiviä ja aikoja, jolloin tuntuu, että sopivan ruoan löytyminen ei vain onnistu, mutta niistäkin selviää. Nykyään pyrin ravinnossakin ajattelemaan kokonaisuutta. Pyrin syömään mahdollisimman luonnollista ruokaa ja monipuolisesti. Uskon, että myös sillä on suuri merkitys, että osaa rentoutua aterioilla ja nauttia niistä. Ei kiirehdi vaan antaa kaikkien aistien nauttia. Haistelee ihania tuoksuja, ihastelee kauniisti ja herkullisesti asetettua ruokaa ja kaikkia sen eri värejä, kuulostelee miltä se syödessä kuulostaa ja mikä tärkeintä, maistelee hitaasti viipyillen kaikkia eri makuja. Aina ei aikataulullisesti ole mahdollista nauttia ruoasta hitaasti, mutta silloin kun pystyy, niin se lisää kyllä nautinnon määrää. Välillä myös mieli ja sielu kaipaa hemmottelua, jolloin voin esimerkiksi ottaa lasin viiniä tai suklaapatukan ja nauttia myös siitä. 

Millainen on sinun suhteesi ruokaan ja ravintoon? Millainen ruokavalio saa sinut voimaan hyvin? 

Elämän moninaiset haasteet

Onko sinulla tai läheiselläsi pitkäaikaissairautta? Oletko kertonut sairaudesta työssä tai opiskelupaikassa? Miten yhteisö on ottanut tiedon vastaan? 

Suomessa on paljon erilaisia kroonisia sairauksia sairastavaa ihmistä. Heistä yhä useampi on työikäinen ja onkin tärkeää muistaa, että terveiden työntekijöiden lisäksi töissä käy myös useita, joilla on erilaisia oireita, vaivoja ja sairauksia. Luonnollisesti on sairaudesta kiinni, estääkö se kokonaan tai osittain työelämässä jatkamisen. Mielestäni olisi hyvä keskustella yhteiskunnallisella tasolla siitä, miten työelämässä voitaisiin tukea paremmin pitkäaikaissairaita. 


On todella tärkeää, että opettelee kuuntelemaan omia voimavarojaan ja elämään niiden sallimissa rajoissa. Jos sairastaa pitkäaikaissairautta, on sairauden ja sen lääkityksen ja hoidon vaikutukset aina yksilöllisiä, mutta usein ne kuitenkin vievät voimia, ainakin ajoittain. Siksi onkin ehdottoman tärkeää, että ilmapiiri on sellainen, että uskaltaa avoimesti kertoa omista tuntemuksistaan. Lääketieteellisellä tasolla sairauden hoito ja terveydenhuolto ovat Suomessa erinomaisia, mutta tuen ja avun saaminen on kokemukseni mukaan pitkälti yksilöistä kiinni. Kokemuksesta tiedän, että työyhteisön asenne ja hyväksyntä sekä esimiehen tuki ovat pitkäaikaissairaalle  tärkeitä.

Työelämässä olisi tärkeää, että työntekijä kokee turvalliseksi kertoa avoimesti tilanteestaan, jotta sairaus voitaisiin huomioida työtehtävien järjestelyissä ja esimies voisi ymmärtää alaisensa tilanteen. On kaikkien etu, että työntekijän työssäoloa tuetaan. Kuitenkin moni pitkäaikaissairas kokee, että sairaudesta kertominen on vaikeaa ja pelottaa, että sairautta käytetään heitä vastaan. Siksi osa pyrkiikin peittelemään sairauttaan työpaikalla. Peittely puolestaan vie voimavaroja entisestään ja kuormittaa myös henkisesti. Osa sairauksista aiheuttaa näkyviä muutoksia ulkonäössä ja tällöin on myös haasteena, että sairauteen liittyvät ennakkoluulot voivat tuoda itse sairauden lisäksi lisää haasteita työelämään.  

Kroonisen sairauden kanssa eläminen voidaan halutessa myös nähdä voimavarana. Vastoinkäymiset auttavat muun muassa toisten ihmisten ymmärtämisessä ja kasvattavat empatiakykyä. Vastoinkäymisten kautta oppii myös keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin ja priorisoimaan, mikä on erinomainen taito.  

Vaikka kipu ja sairaus ovatkin aina ikäviä, eikä kukaan niitä elämäänsä toivo, eivät ne kuitenkaan katoa kieltämällä. Elämä SLE:n kanssa on opettanut itselleni monia taitoja, joista on myös työelämässä paljon hyötyä. Tiedon hankkimisen ja soveltamisen taito ja ongelmanratkaisutaito ovat kehittyneet kuin itsestään. SLE on opettanut myös itsensä johtamisen kykyä valtavasti.  Itsensä johtaminen on elämän valinnoista koostuvien kokonaisuuksien hallintaa. Osaan valita elämässä omaa hyvinvointiani ja päämääriäni tukevia toimia. Kirjoitin blogissa aiemmin elämästäni SLE:n kanssa.

Millaisia kokemuksia sinulla on? Mitä sinä olet oppinut omasta tai läheisesi sairauden takia? 

Terveys on subjektiivinen käsite

Miten voit tänään? Kuinka usein pysähdyt ja todella kuulostelet omaa vointiasi?


Kirjoitin blogissani henkilökohtaisesta identiteetistä ja siitä, että se on oikeastaan kaikkea sitä, millaisena itse itsensä näkee ja kokee, ja myös kokemus omasta arvostaan.  Henkilökohtaisen identiteetin lisäksi ihmisellä on luonnostaan tarve samaistua ja kuulua ryhmään, esimerkiksi sukupuoleen, ammattiin, ja näistä ulottuvuuksista rakentuu identiteetin sosiaalinen puoli. Identiteetti voi kehittyä myös esimerkiksi jonkin psyykkisen tai fyysisen sairauden ympärille, jolloin oman itsensä määrittely sairauden kautta voi estää myönteistä suhtautumista elämää ja itseä kohtaan. Kun kyseessä on pitkäaikaussairaus, on se aina shokki niin sille, joka sairastuu kuin myös hänen läheisilleenkin.  Ihmiset sopeutuvat eri tavoin vastoinkäymisiin. Mielestäni sopeutuminen on rakentavalla pohjalla, kun sairauden pyrkii hyväksymään osaksi itseään ja elämäänsä, mutta ei antaa sen hallita omaa kokemusta itsestään ja muista. 


Olen sairastunut 17-vuotiaana harvinaiseen sidekudossairauteen SLE. Tämän blogin pääteemana ei ole sairastaminen vaan hyvinvointi ja kaikki ne oivallukset ja valinnat, jotka voi tehdä voidakseen hyvin. Sairauteni on osa minua, mutta olen paljon muutakin. Sairauteni ei siis määritä sitä kuka olen. Riippumatta siitä mitä sairautta sairastaa, liittyy sairastumiseen yhteisiä teemoja. Oma sairauteni ei näy ulospäin, eli saan elää niin sanotusti muiden katseilta suojassa. Sairauteni vaatii kuitenkin säännöllisen lääkityksen ja minun pitää muistaa huomioida arkielämässä tiettyjä rutiineja, esimerkiksi erityisruokavalio sekä riittävä uni ja lepo. Toisin sanoen yritän elää mahdollisimman terveellisesti ja säännöllisesti omaa olotilaa tunnollisesti kuunnellen.  Se vaatii myös hidastamista ja sitä, että pysähtyy kuuntelemaan miten voi. Olen huomannut, että kokemus terveydestä on subjektiivinen kokemus ja se vaihtelee eri tilanteissa. Kun terveydentila pysyy tasaisena ja riittävän hyvällä tasolla mukavaan arkeen, olen tyytyväinen.


Kun oireet kuitenkin pahenevat ajoittain, tilanteeseen joutuu totuttelemaan yhä uudestaan. On pelottavaa, kun kyky ohjata omaa elämää katoaa.  On vaikeaa hyväksyä, kun ei aina pysty tekemään sitä mitä haluaisi. Mutta on olemassa asioita, jotka vain täytyy hyväksyä. Ja se ei ole helppoa. Olen esimerkiksi yrittänyt taistella vastaan sitä, että en sairauteni vuoksi jaksa urheilla samalla tavalla kuin ennen. Kroppa vaan tarvitsee paljon lepoa. Vaikeiden asioiden hyväksyminen ottaa aina myös oman aikansa. Omien rajojen tunnistaminen ja tunnustaminen on pitkä prosessi. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että ajan kanssa ihminen sopeutuu uusiin elämäntilanteisiin yllättävän hyvin. 


Diagnoosin saaminen oli itselleni kuitenkin myös helpotus. On pelottavaa ja ahdistavaa sairastaa epävarmuudessa ilman tietoa mistä oireet johtuvat. Vaikka sairaus olisi vakava, diagnoosi tuo elämään tiettyä selkeyttä.  Monilla ihmisillä tai heidän läheisillä on erilaisia haasteita terveyden kanssa. Erilaisia haasteita ja vastoinkäymisiä  muitakin kuin terveyteen liittyviä mahtuu ihmiselämän joka osa-alueeseen enemmän kuin tarpeeksi. Omassa elämässäni haluan kuitenkin pyrkiä kohti hyvinvointia ja kokonaisvaltaista tasapainoa.  Onnellisuus ja tyytyväisyys ei ole päämäärä vaan valinta, joka tehdään arjessa. Se on tapa elää. Haluan nauttia elämästä tässä ja nyt ja elää hetkessä. 


Kiitos että luit kirjoitukseni ja iloa päivääsi 🙂 

Keskity onnistumisiin

Hyvä itsetuntemus on vahvan itsetunnon perusta ja se jos mikä on mahtava syy tutustua itseensä kunnolla. Ajatuksillasi helposti joko lannistat tai rohkaiset itseäsi. Miten sinä puhut itsellesi? Puhutko kauniisti ja rohkaisevasti vai soimaatko ja lannistat itseäsi? 

Itseluottamus tarkoittaa uskoa siihen, että suoriutuu tai selviytyy hyvin siitä, mihin ryhtyy. Itseluottamus liittyy siis tekemiseen. Itsetunto puolestaan tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Eli se ydin mikä löytyy kaiken tekemisen alta. Hyvä itsetunto tuottaa riittävän vahvan omakuvan niin, että omien haasteiden ja puutteiden havaitseminen ei romuta itseluottamusta, eikä tuota voittamatonta ahdistusta. Realistiseen omakuvaan ja hyvään itsearvostukseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä parhaansa. Myötätuntoinen suhtautuminen myös toisiin ihmisiin auttaa suhtautumaan myötätuntoisesti myös itseensä.  

Minulla on mielestäni aina ollut hyvä itseluottamus ja usko siihen, että jollen osaa niin opin sen mitä teen.  Itsetunto on puolestaan ollut paljon haasteellisempi kaveri. Suorituskeskeiseen luonteeseeni liittyy vahvasti alitajuntaa riivaava vääristynyt uskomus, että teoilla ja suorituksilla mitataan ja lunastetaan oma arvo ja paikka maailmassa. Muita kohtaan on huomattavasti helpompaa olla armollinen ja empaattinen ja nähdä yksilön arvo itsessään ilman tekoja ja suorituksia. Opettelenkin olemaan itselleni yhtä ymmärtäväinen ja inhimillinen kuin olen muille. Muutos vie aikaa, mutta tiedostaminen on jo iso askel, josta voin olla iloinen. 

Muistathan sinäkin, että arvosi ei riipu siitä mitä olet tehnyt tai saavuttanut. Olet arvokas ihminen, vaikka et tekisi yhtään mitään.

Oletko tullut ajatelleeksi, että myös vastoinkäymisiin suhtautuminen vaikuttaa itsetuntoon? Vaikeina aikoina kannattaa keskittyä siihen, mitä hyvää elämässä on ollut ja on tällä hetkellä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö menetyksiä ja vastoinkäymisiä saisi surra. Kyse on ennemminkin siitä antaako niille vallan. Mitä hyvää sinulla on tässä hetkessä?  Missä asioissa olet onnistunut? 

Suoritatko elämääsi?

Keskustellessani ystävieni ja läheisteni kanssa olen huomannut, että todella monet kokevat, että vapaa-aikaa on arjessa liian vähän. Aikaa ei ole tarpeeksi itselleen tai läheisille. Kun on paljon tehtävää ja luonteeltaan tunnollinen ja haluaa tehdä asiat hyvin ja kunnolla, oma jaksaminen on huomaamattaan koetuksella. Työn touhussa ja monien velvoitteiden parissa oma jaksaminen ja hyvinvointi saattaa unohtua tai ne voidaan jopa kokea toisarvoisina. Tuntuu, että täytyy vain jaksaa ja että tämänlaista tämä elämä nyt vain on. 

Suorittaminen on nykyään yleinen trendi ja se usein opitaan jo varhain ympäristöstä. Kun elämä on suorittamista, koetaan ettei osata edes vapaa-ajalla rentoutua eikä huomata mitä töiden ja velvoitteiden vastapainoksi todella kaivataan. Tämän vuoksi uupuminen on nykyään valitettavan yleistä. On kuitenkin mahdollista toimia toisin, valita erilainen polku, toimia ilon ja hyvinvoinnin kautta. Se kuitenkin edellyttää, että pysähtyy tutkimaan itseään ja omia toimintamallejaan. Mikään ei muutu muuten.

Kyse on pitkälti omasta mielentilasta, jossa elää ja josta käsin asioita hoitaa. Täyttääkö ajatuksensa vaatimuksilla ja kiireellä vai valitseeko oman hyvinvoinnin ensin. Se ei ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta. Kyse on valinnasta. Miten kohtelee itse itseään ja miten sallii muiden kohdella itseään. Millaista elämää sinä haluat elää? Toimitko omassa arjessasi oman hyvinvointisi parhaaksi? 

Stressi, ystävä vai vihollinen?

Stressi kuuluu ihmisten elämään.  Kohtuullinen ja väliaikainen stressi voi olla positiivinen voimavara ja lisätä tarkkaavaisuutta sekä keskittymis- ja suorituskykyä. Sitä tarvitaankin tavoitteiden saavuttamiseen.  Liiallinen stressi kuitenkin sotkee elimistön palautumisjärjestelmän, kuluttaa voimavaroja ja voi johtaa uupumukseen. Niinpä tulisikin tunnistaa itsessään, miten keho viestii positiivisen stressin muuttumisesta negatiiviseksi. Koska ihmiset ovat erilaisia, paras stressitason mittari on oma kokemus. Se, mikä toisesta on stressaavaa, voi olla toisesta jopa innostavaa. Stressitaso voi vaihdella hetkestä ja asiasta toiseen, elämäntilanteista riippuen. Useimpien ihmisten elämään tulee lyhyitä kausia, jolloin joutuu venymään ja toimimaan omilla raja-arvoillaan, mutta mikäli se jatkuu pidempään ja stressistä tulee päivittäinen vieras, kannattaa pysähtyä, ottaa aikalisä ja kuulostella omia tuntemuksiaan ja vointiaan. 


Liiallista stressiä voi pyrkiä hallitsemaan eri keinoin. Jos huomaat olevasi stressaantunut, pyri ensin hahmottamaan mikä aiheuttaa stressisi. Mieti myös ne asiat, joihin voit itse vaikuttaa, sekä ne, joihin voi vaikuttaa toisten avulla ja ne asiat, joihin ei voi vaikuttaa. Kun suunnittelet tehtäväsi etukäteen ja aikataulutat ne, pysyy kokonaisuus paremmin hallittuna. Samalla pystyt näkemään, ettei tietyn päivän osalta kuormitus kasva liian suureksi. Priorisoi myös kiireellisimmät asiat ensimmäiseksi. Se ei tarkoita kiireettömien asioiden unohtamista, vaan että pohdit etukäteen sopivamman ajankohdan niihin tarttumiseksi. Kaikkea ei ole välttämätöntä tai tarpeellista tehdä juuri nyt. 


Muista huolehtia siitä, että nukut riittävästi ja syöt säännöllisesti. Myös liikunta auttaa stressiin ja itsensä hemmottelu ja hyvää mieltä lisäävä toiminta kuten ystävien näkeminen, luonnossa liikkuminen, lukeminen, musiikin kuuntelu, hiljentyminen, tms. Yritä välttää negatiivista ajattelua, koska se lietsoo stressiä entisestään. Stressi myös voi tarttua ja siirtyä ihmisten välillä esimerkiksi työpaikoilla. Se on sosiaalinen ilmiö siinä missä tunteet ja asenteetkin. Siksi tuleekin suojautua myös muiden stressiltä pitämällä huolta omasta hyvinvoinnistaan ja pyrkimällä ylläpitämään rakentavaa ajattelukykyä. 


Tunnista omat rajasi ja opettele sanomaan “ei” itsellesi, ettet vaadi itseltäsi liian paljon. Omat rajat, jotka liittyvät omaan jaksamiseen, hyvinvointiin ja ajan käyttöön tulee osata viestiä myös muille. Omaa hyvinvointiaan tulee ylläpitää ja omien rajojen tunnistaminen on tärkeä osa sitä. On myös tärkeää osata pyytää apua, kun sitä tarvitsee. 


Jos stressi kuitenkin yllättää ja paniikki meinaa vallata mielen, pysähdy ennen kuin toimit. Kuuntele hengitystäsi, pyri rauhoittumaan ja mieti uudelleen rauhoittuneesta olotilastasi käsin.